Toivo

Oon viimeaikoina huomannut kuinka toivo on suuri tunne eikä se kuole koskaan. Muistan vielä kuinka ultassa nähdessäni ruskuaispussin niin vaikka näin ihan selvästi ettei siellä ollut elämää niin toivo minulla eli niin kauan siitä että lääkäri sanoisi sikiöstä jtn kunnes tulivat ne tähän menneisen elämäni hirveimmät sanat ”tuulimuna” senkin jälkeen ystäväni kanssa spekuloidessa heräsi ajatuksia että mitä jos siellä ei näkynytkään mitään sen takia että olisinkin raskautunut olettamuksista huolimatta myöhemmin.

Ja joka kerta kun tunnet kropassasi jotain erikoista tai olet aivan varma ettet ole raskaana mutta päätät silti tehdä testin niin kummasti se toivon kipinä jostain aina syttyy. Nyttenkin menkoista huolimatta toivon että haamut olisivat merkki raskaudesta ja menkkojen päätyttyä saisin plussan sillä joillekkihan tulee menkat raskudesta huolimatta.

Luulempa että toivo pitää meidät hengissä sillä emme romahda sen ansiosta täysin. Enkä usko että mielenterveyteni olisi eheä ilman toivoa. Olemme myös päättäneet että jos joskus saame poikavauvan tulee sen joksikin nimeksi Toivo.