Imettäminen

Tästäkin aiheesta muutama sananen.
Alustavastihan olin suunnitellut täysimettäväni niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ratkaisulta meille tosin opettaen vauvan myös varhain juomaan pullosta (lypsettyä maitoa) jotta joskus isäkin voisi ruokkia mutta eihän asiat mene koskaan niinkuin on suunnitellut.

Heti synnytyksessä pääsin imettämään mutta tarvihan siihe ensin kätilön avun, sitten vauva joutuikin keskolaan jossa hänelle annettiin maitoa nenämahaletkusta ja pian pullostakin, oppi siis helppoon ruokaan. Sain vauvan sielläkin rinnalle mutta hän oli liian kipeä vielä jaksaakseen tekemään tarpeeksi työtä saadakseen ravintonsa sieltä. Osastolla minulle opetettiin lypsäminen käsin kuin koneellakin. Vaikka maito ei ollut vielä noussut maitoa tuli tilanteeseen nähden kuitenkin kuulemma hyvin vaikka itsestä joku muutama milli tuntui vähältä mutta todella arvokkaalta vauvalle.

Noh maidon nousuun meni se muutama päivä ja olinkin itse jo kotiutunut mutta koska vauva oli keskolassa jouduin pumppaamaan maidot talteen ensiksi käsipumpulla mutta keskolassa sai käyttää sähkökäyttöistä niin olihan se pakko saada kotiinkin kun sillä sai tehokkaamin lypsettyä lyhyemmässä ajassa.

Joka päivä keskolassa kokeiltiin imetystä ja osan maidosta hän sai lypsettynä ja alettiin hänen masua jo totuttelmaan Nan korvikkeseen jota ollaan kotona käytetty. Keskolassa käytin rintakumia sillä rintani olivat jo aivan kipeät ja kun jouduin uudestaan osastolle niin siellä mulle ei annettukkaan rintakumia vaan rasvaa ja joka syötöllä pakotettiin imettämään vaikka rinnat jo verestivät ja imetys oli yhtä tuskaa, kotiin päästyäni olin helpottunut nyt kukaan ei vahdi kuinka ruokin lapseni, jatkoin pumppailua mutta rinnalle otin vauvan vasta kun rintani oli toipunut tuosta aiemmasta kidutuksesta, sen jälkeen imetys lähtikin sujumaan ja opittiin oikeat otteet joita kukaan ei koko sairaalareissulla opettanut tai kertonut sitä että imetyksen ei kuulu sattua (silloin väärä ote) vaan sen täytyy tuntua "mukavalta".

Ensimmäisten viikkojen aikana vauva ei täysin täyttynyt vain rinnalla olosta joten korvikkeet menivät samalla eikä poitsu jaksanut tehdä tarpeeksi työtä sillä olihan hänet opetettu että maito tulee helpolla ja äkkiä keskolassa, rinta raivaresta väsynneenä olikin sitten helpompi tyytyä vain pulloon ja olin jo imetyksen suhteen toivo taasen hiipumassa kunnes neuvolassa taas ärsyynnyin kun asia tuli puheeksi ja tunsin oloni huonoksi äidiksi jos en imetä joten kiivastuin sen verran että päätin että aloitetaan ns. alusta tämä imetys. Parhaimmillaan ollaan oltu tilanteessa jossa 2/3 maidosta tulee multa ja loput on korviketta mutta nykysin taitaa taas mennä aika tasan ja ikää poitsulla nyt kuukausi.

Välillä haaveilen että korviketta ei tarvitsi antaa paljoakaan mutta sanotaanko että meidän perheessä se tuntuu mahdottomalta ja meille parhaiten sopii tällä hetkellä äidinmaito ja korvike yhdistelmä (imetetään silloinkun se on mahdollista, pumpataan säännöllisesti ja kun omat maidot ei riitä niin annetaan korviketta) ja toivon imettäväni niin pitkään kuin maitoa riittää.

Neuvola

Pojan ensimmäinen neuvola (kotikäynti) oli viikon ja 2 päivän ikäisenä ja kyllä osasi yllättää, poitsu oli ottanut hirmuisen kasvupyrähdyksen, syntymäpaino oli jo reippaasti ylitetty mutta muita mittoja ei päästy ottamaan kun th oli unohtanut mittanauhan mutta tässä jo toisenkin neuvolan kuulumisia

                                 synt. mitat        1.neuvola (1vk 2pv)            2. neuvola (2vk 2pv)
paino                           3860g                    4040g                                  4495g           
pituus                          52cm                         -                                      54,3cm
pään ymp.                   36cm                         -                                      37,9cm

Poitsu kasvanut siis kehuttavasti ja kaikki hällä muutenkin hyvin, mutta itse sain noottia tuntien huono-äiti oloa korvikkeiden annosta koska imetys ei alkuun lähtenyt kunnolla sujumaan ja olin jo vähän luovuttamassa sen suhteen kunnes kiivastuin niin että nyt sen on pakko lähteä sujumaan ja niin se lähtikin vaikkei missään vaiheessä päästy täysimetykseen mutta siihen en pyrkinytkään, ollaan siis menty äidinmaidolla että korvikkeilla. Aion tehdä imetyksestä oman postauksen joten en tässä siitä sen enempää.

Ensi viikolla sitten poitsun lääkärintarkastus, siihen mennessä keväistä viikkoa lukijoille!

rv 41+0

kyllä nyt kärsivällisyyttä koetellaan, ei merkkejäkään että tää syntyis ja ne vähäsetkin supistelut on vaan kadonneet, tää vois olla jopa hieman siedettävämpää jos tää flunssa ei yrittäis kaataa mua tai onhan se jo kaatanut kun emmä pysty muutaku lepäämään eikä tää vielä varsinaisesti oo vielä flunssaa mut jotain sinnepäin, aika käy vaan niin pitkäks kun voimat ei riitä lepoa pidemmälle

eilen oli viimenen neuvola jossa taas kaikki hyvin sf-mittakin oli jopa kasvanut sentin kun pysynyt paikallaan jo useamman viikon, sain vielä varmuudeksi labraan lähetteet hepatoosista jonne menen sitten jos kutina voimistuu, th kuten minäkin epäilin että vaikuttais epätodennäköseltä että ois hepatoosia mutta oon vaan nyt niin ylisuojelevainen ja jo pienistäkin asioista tosi huolissani

tunnen oloni tosi tankiksi, tuntuu että räjähdän kohta, oikeestaa tän koko alkuvuoden mun vatsanympärys mittakin pysyi paikallaan mut nyt se oli kahessa viikossa jo pompsahtanut reilut 3senttii

mä alan olee niin loppu...

Neuvola ja lääkäri

Tänään taas poksuttiin rv 38+0

Toissapäivänä oli neuvola 37+5 jonka mukaan paino noussut 750g/vk, turvotuksia on, RR 123/87 p.81 (130/86 p.91) pissa puhdas, sf-mitta 32 ei ole muuttunut 2 viikkoon ja selkeästi oli raivotarjonnassa ja pikkusen sykkeet oli 150. Neuvolatäti sai minut kuitenkin epävarmaksi puheillaan kun jo kaksi kertaa ollut epävarma siitä sun tästä ja olisi tarjonnut lähetettäkin tuon sf-mitan takia mutten siinä vaiheessa tajunnut sitä huolia kun hän sanoi ettei laita sitä ellen sitä eritoten vaadi. No ajatukset vauvelin kunnossa olosta alkoivatkin sitten myöhemmin vaivaamaan ja ajattelin pyytää lähetteen kunnes tajusinkin että haluan varmuutta asiohin heti enkä odotella lähetettä joten läksin sitten eilen käymään yksityisellä lääkärillä joka teki perusteellisen tutkimuksen sekä ultrasi.

Noh hyvistä uutisista kannattikin vähän maksaa eli kaikki on normaalisti, vaikka ensimmäistä kertaa sain kuulla että painoa on kertynyt liikaa (16kg) mikä on sit myös jämähtänyt poitsun masuun (kun ympärysmitta oli keskikäyrän yläpuolella) muut mitat kanssa normaaleja keskellä keskikäyrää (paitsi reisiluu vähän lyhyempi) ja painoa nyt 3200g ja ennusteli syntymäpainoksi 3600-3700g, istukka ja napanuorakin toimi normaalisti, pikkunen oikeinpäin ja laskeutuu koko aika, kohdukaulakin oli pehmentynyt, epäili kuitenkin ettei pariin viikkoon vielä synny ja toistamiseen sai todeta että mulla on herkästi supisteleva kohtu kun jo pienestä kosketuksesta supistaa mutta mä en tunne niitä.

Täysiaikainen

Niin se vuosi vaihtui ja täällä tultiin tänään täysiaikaseksi eli rv 37+0 <3

Eilen kävin myös verenpaine kontrollissa neuvolassa jossa RR oli jo taas ok 130/86 p.91, pissa puhdas ja vauvelilla kaikki hyvin sykkeet 145, liikkeet ++ mutta terkka ei ollut varma mitenkä päin hän siellä touhusi vaikkakin sydänäänet kuului alhaalta joka viittaisi RT:hen mutta nyt tunnustellaan ja ensiviikolla tarkistuskäynti josko silloin saatasiin varmuutta vauvelin asentoon ja varmistetaan ettei RR lähde taasen nousuun.

Täällä aletaan elämään jänniä hetkiä koska h-hetki koittasi vaikka voisin vakuuttaa tämän menevän yli eli pahimmillaan odotellaan vielä viitisen viikkoa, itselläni vain on varma tunne siitä ja neuvolassakin epäili että näin voisi mitä todennäköisemmin käydä. Lisää jännitystä luo meidän asuntokaupat, omakotitalo josta olemme kiinnostuneet niin olisi enään meidän oman asunnon myyntiä vaille meidän. No onhan meillä hyvää aikaa tuonne maaliskuun lopulle asti kunnes sopimus raukeaa mutta olishan se kiva jos päästäisiin uuteen taloon mutta ehkä toivon tämän vauvan ensin syntyvän ja pääsenvän hänen kanssaan toimivaan arkeen ennenkuin alkaisi muuttorumba.

Ihanaa vuoden alkua!

Neuvola ja lääkäri

tänään 35+5 neuvola, poitsu on edelleen raivotarjonnassa, sf 32cm, pissa puhdas, sykkeet 140, paino noussut kaiken kaikkiaan 14,5kg( ja ennätyksellisesti jouluna tuli lisää vain 400g vaikka ihan yhtälailla herkuttelin kuin aiempinakin vuosina jolloin kiloja tullut reippasti 2-3) , näiltäosin kaikki kunnossa mutta RR olikin monen mittauksen jälkeen edelleen huimat 140/93 p.109, kaksiviikkoa sitten olivat 110/77 p.79 mutta tätä ennen olleet säännöllisesti 129/89 p.97 ja tätä alemmat, sanoi ettei ole syytä huoleen mutta kotiseurantaa ja ensiviikolle ylimääräinen neuvola käynti



Koska viime kirjoituksesta on taasen aikaa niin kerkesin jo ennen joulua käydä neuvolalääkärillä 33+6 jossa sielläkin kaikki hyvin, pikkunen oli kääntynyt "ekaa" kertaa ja nyttemmin pysyvästi raivotarjontaan ja alatiesynnytys onnistuu, kohdunsuu oli ennallaan 3cm kiinteä ja kiinni kuten aimmin viikolla 15+3 ekassa lääkärin tarkastuksessa.

Enään 30päivää laskettuun aikaan :)

6.neuvola

Keskiviikkona oli 30+5 neuvola jossa jälleen kerran kaikki hyvin. Suluissa edellisen neuvolan tulokset rv26+5

painon nousu viikkoa kohden 800g (425g)
RR: 129/89 p. 97 (129/84 p.92)
pissa puhdas kuten viimeiksikin
sf: 28,5 (23,5)
vauvan syke 140 (140)
liikkeet + (+)
perätilassa oli ainakin sillä hetkellä mutta päivittäin vaihtaa asentoa

sokerirasituksestakin sain kuulemma erinnomaiset tulokset 0h 4,8 , 1h 7,8 , 2h 5,6

tänään olisi viimeinen työpäivä iltavuoron merkeissä, kyllä tätä on odotettukkin mutta toisaalta ahdistaa että mitä teen 2kk? joudun kuitenkin suurimman osan päivästä olemaan yksin kun mies käy töissä ja harrastuksissa toki aion mennä porukoillekkin ja viettää siellä jotenkin aikaa sekä nähdä kavereita, laittaa joulua sekä vauvan juttuja, pitää huolta huushollista, levätä ja liikkua mutta silti, toisaalta pitäisi tulee olee niin harvoin puhumattakaan siitä vapaudesta että lähdenpä extemporee jonnekkinosata nauttia siitä yksinäisyydestä ja vapaudesta kun vielä voi sillä lapsen tultua omaa aikaa

tänään mennään rv 31+1

rv 30+3

masu rv26+5

hävettää ihan kun kirjoittelu jäänyt tauolle ainakin kuukaudesksi mutta yksinkertaisesti ei ole vain huvittanut kirjoittaa mitään vaikka tiedän kuinka kiva näitä olisi lukea sitten myöhemmin ja joskus vaikka oman lapsen ollessa raskaana niin jakaa ja vertailla näitä tuntemuksia

mutta mennään tähän päivään rv 30+3 viimeisellä kolmanneksella enään vajaa kymmenen viikkoa jäljellä ja kyllä tuntuu siltä että tämä on kestänyt ikuisuuden, kesällä en edes uskaltanut haaveilla päivästä jona jäisin töistä pois mutta nyt se on jo 5 päivän päässä, ensin 3viikon vuosilomille ja 22.päivä joulukuuta äitiyslomalle ja ajatella jouluaattoonkin on enään kuukausi  :)

noh miten tiivistäisin kulunneen kuukauden, vaikea kai sitä on lyhyeksi pukea mutta yritetään; kuukausi takaperin saikuttelin selkäsärkyjen vuoksi mutta ne ovat helpottaneet, tästä ei tarvitse edes kärsiä päivittäin kuten silloin, 5.neuvolassa kaikki oli hyvin ja painokin oli noussut maltillisesti jo vähän pudonnutkin jossain vaiheessa ja ensimmäistä kertaan saatiin kunnolla kuuluviin pikkuisen sykkeet

sitten kuvioihin astuivat minulle täysin uudet ikävät oireet kuten närästys ja korkea leposyke (kokoaika 80-110 kun normaalisti 50-70), jossain vaiheessa jo epäillytti raskausmyrkytys mutta sen monet oireilut loppuvat päivässä kuin seinään enkä enään sen jälkeen ollut huolissaan, nykyisin rasittavin oire on hengenahdistus kohtaukset vaikka kuinka kiskot happea et tunne saavasi sitä tarpeeksi ja täytyneen myös mainita että nuo harjoitussupistukset ovat olleet jo jonkin viikkoa arkipäivää ja ikävät vihlonnat kävellessä

viimeviikolla kävin sokerirasituksessa ja edelleenkään mitään pakottavaa syytä siihen ei ollut kuin vain kätilön mainitsemat pari sanaa "epäilin että lapsivettä olisi liikaa mutta päädyin arvioon että sitä on normaalisti" jos en olisi tästä maininnut neuvolassa niin en koko testiin olisi joutunut mutta hyvä tietää siitäkin huolimatta tulokset ja tulipahan kokemus todettua ihan miellyttäväksi peloista huolimatta, pahinta oli kun ei saanut paaston aikan juoda vaikkakin suutani kostutin, litku oli ihan hyvää ja siihen janoon olisin voinut juoda sitä enemmänkin

mutta tässä mennään hyvillä mielin päivä kerrallaan kovasti jo odottaen joulua ja pikkuisen syntymää ja sitä että pääsen näistä kiloista eroon nyt painoa tullut n.14-15kg

4. neuvola ja synnytysvalmennus

rv 22+6

Syksyinen lokakuu on saapunut kuten meidän baby-merc junioritkin eli yhdistelmävaunut preecolta tilattuna. Samaan pakettiin tuli myös se istuin mitä käytetään vauvalle autossa (tyhmyyteni en muista nimeä:D) Vielä en osaa arvioida millaiset vekottimet nämä on mutta helmiikuussa niistä varmasti kokemuksen sanaa löytyy, mutta ensivaikutelma on hyvä.

Olemme jo viikko takaperin kasanneet pinnasängynkin jonka vuoksi vaihdoimme makkarissa järjestystä ja siitä lähtien olen nähnyt vain painajaisia joka yö :/ hormonit saa ihmeitä aikaan. Kuvaa laitan sitten kun saamme sänkyyn patjat ja reunukset ja verhoilut sunmuut.

Mutta asiaan 4. neuvola takana ja kaikki hyvin, tosin sokerirasitukseen suunniteltiin menoa poissulkiakseen neuvolatädin mukaan tämä pieni mahdollisuus mikä voisi olla kätilön epäilemän liiallisen lapsiveden takana jonka arvioksi siis lopulta päätyi olevan normaali määrä. mutta tuo vasta 26-28 viikolla. Vilperi oli taas niin vilkkaalla päällä että potki vain anturiin metsästäessä sydänääniä joita ei taaskaan saatu kunnolla kuuluviin mutta syke siellä oli kuitenkin poikamaisesti 135-140luokkaa. Verenpaineet olivat samaaluokkaa kuin aiemminkin mutta paino oli noussut reippaat 4 kiloa 4 viikossa eikä siihen puututtu joten normaalia ilmeisesti? Mukaan saatiin raskaustodistus että kait sitä pitäs keretä kela hakemuksiakin täytteleen.

Synnytysvalmennuksessa aiheena oli imetys ja tällä kertaa uutta opinkin mutta huh todellako mun pitää jaksaa imettää jopa 5tuntia putkeen mikäli vauvelista tällainen maidon nautiskelija tulee.