12.3
Huomenna tulee kuukausi tuulimunan toteamisesta, päivästä jolloin maailmani romahti. Olemme eläneet päivä kerrallaan ajatuksin menneestä koettelemuksesta ja toiveikkaasta tulevaisuudesta. Tuntuu kuin olisin ollut pitkään shokissa koska nyt musta vasta alkaa tuntumaan että tajuan mitä on tapahtunut ja siksipä viimepäivät ovat olleet rankkoja. Päässä pyörii koko aika asioita ja sydäntä särkee, enkä välttämättä tällä hetkellä osaa ajatella kirkkaimmin aurinkoisesta säästä huolimattakaan. Toivon ettei kenenkään tarvitsisi kokea samaa tuskaa. Voimahalit kaikille kanssasisarille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti