Yliaikaskontrolli

Eilen siis kävin yliaikaskontrollissa rv 41+5 jossa kaikki oli hyvin.

RR: 133 /99 lääkäri olikin sitten vähän huolissaan alapaineesta kun se on viikolta 35+ yleensä huidellu tuolla 90 yli mutta selvitin kuitenkin että kotimittauksilla se on aina ollut alle 90 ja kuinka tyhmää onkaan neuvolassa tai ä-polilla mitata verenpaine samantien kun pääset huoneeseen niin tottakai se on korkea kun ei kerkiä levähtää.
Pissa oli puhdas.
Vauvan sydänkäyrät erinnomaiset, sykkeet vaihteli 140-170 välillä ja kertaakaan käyrillä ei supistanut.
Lääkärin tekemässä sisätutkimuksessa kohdunsuu oli yhdelle sormelle auki ja ei osannut varmaksi sanoa oliko kohdunkaulaa vähän vai ei ollenkaan jäljellä. Pikkuinen ei ollut vielä kiinnittynyt.
Käsillä ja ulrtalla päätellen sanoi painoarvioksi 3649g.
Ultrassakin kaikki hyvin vaikka esim. näille viikoille tyypillistä istukan kalkketumista oli havaittavissa muttei sitäkään hälyyttävästi. Napanuorakin kunnossa. Ja lapsivettä normaalisti.
Ronkki muuten aika kovakourasesti tosin tarkoituksellisesti jospa synnytys lähtis ite käyntiin mutta kyllähän se päivän mittaan aiheutti lieviä supistuksia jotka nekin sitten iltaa myöten hälveni kokonaan pois.

Muistinkohan nyt mainita kaikesta...kaiken kaikkiaan käyntiin meni reilu tunti ja lopputulemaksi tuli että huomenna heti aamusta ä-polillle ja käynnistetään. Lääkäri arveli että aloitettasiin kalvojen puhkaisulla.

Kääk huomenna on perjantai 13.päivä ja tulee tasan vuosi siitä kun mulla todettiin tuulimunaraskaus, että näillä peloilla sit käynnistelemään, toivottavasti ei tiedä epäonnea ja jokatapauksessa vietän jo toistamiseen peräkkäisinä vuosina ystävänpäivän keskussairaalassa, toivottavasti tästä ei tule tapaa...

Käynnistykseen lähden kuitenkin hyvillä mielin, vielä se ei kauheesti jännitä mutta enköhän oo huomenna jännityksestä ihan korppuna

Viime hetkiäkö?

Toivottavasti tämä jäisi viimeiseksi raskauden aikaiseksi kirjoitukseksi ja seuraavan kerran pääsisinkin kirjoittelemaan jo synnytyksestä. Huomenna rv41+5 on yliaikaiskontrolli äitiyspoliklinikalla ja se pistää jo vähän sukat pyörimään jalassa, luulen että tuomioni tulee olemaan joko
kaikki hyvin tule ylihuomenna takaisin tai
kohdunkaulan/suun tilanne on edennyt viimekerrasta joten odotetaa ihan rauhassa kyllä hän sieltä itse tulee tai
kohdunkaulan/suun tilanne ei ole viime tarkaustuksesta (40+2) muuttunut lähes ollenkaan tai on hitaasti mennyt eteenpäin joten turhaan tässä odotellaan ensiviikkoon kun voimme jo nyt käynnistää
itse toivoisin tietty että saataisiin vauva pikimiten ja mieluiten luonnollisesti muttakun tuntuu ettei tässä ole tapahtunut mitään synnytykseen viittaavaa niin jos käynnistys on ennemmin tai myöhemmin se vaihtoehto niin mieluiten sitten huomenna.

Aiemmin jo kerroin olevani henkisesti aika loppusuoralla mutta nyt on ollut taas parempia päiviä henkisesti mutta fyysisesti alkaa paikat kremppaamaan noh mutta se ei liene ihmekkään enään tässävaiheessa. Mutta jos joudumme huomenna palaamaan tulee taas varmaan henkisesti vaikeempaa kun toiveet huomiselle on aika korkeella, edes sen suhteen että tuolla alakerrassa olisi tapahtunut jotain edistymistä.

rv 41+0

kyllä nyt kärsivällisyyttä koetellaan, ei merkkejäkään että tää syntyis ja ne vähäsetkin supistelut on vaan kadonneet, tää vois olla jopa hieman siedettävämpää jos tää flunssa ei yrittäis kaataa mua tai onhan se jo kaatanut kun emmä pysty muutaku lepäämään eikä tää vielä varsinaisesti oo vielä flunssaa mut jotain sinnepäin, aika käy vaan niin pitkäks kun voimat ei riitä lepoa pidemmälle

eilen oli viimenen neuvola jossa taas kaikki hyvin sf-mittakin oli jopa kasvanut sentin kun pysynyt paikallaan jo useamman viikon, sain vielä varmuudeksi labraan lähetteet hepatoosista jonne menen sitten jos kutina voimistuu, th kuten minäkin epäilin että vaikuttais epätodennäköseltä että ois hepatoosia mutta oon vaan nyt niin ylisuojelevainen ja jo pienistäkin asioista tosi huolissani

tunnen oloni tosi tankiksi, tuntuu että räjähdän kohta, oikeestaa tän koko alkuvuoden mun vatsanympärys mittakin pysyi paikallaan mut nyt se oli kahessa viikossa jo pompsahtanut reilut 3senttii

mä alan olee niin loppu...

rv 40+4

huhhuijaa täällä asti vielä yli lasketun ajan mennään eikä tietookaa että poitsu olis tulossa, kyllähän supistuksia ja harkkasuppareita on nyt melkeen tullut päivittäin muutaman päivän ajan mutta toissapäivänä käydessäni synnärillä tarkastuttamassa tihkuuko lapsivettä niin selvisi että kohdun kaulaa on vielä jäljellä ja vain sormen päälle ollaan auki eli epäkypsätilanne synnytykselle mutta muuten kuulemma hyvä no mitä hyvää siin on mennään jo näillä viikoilla ja on noin alkeellinen tilanne, haluun synnyttää tai suorastaan haluan sen lapsen mutten halua synnyttää, emmä tiiä mitä lähemmäs synnytys tulee (enää max alle 2 viikkoo) niin se jotenki pelottaa ehkä siks että aimmin sen on vaan voinu sulkee pois ajatuksista mutta nyt se alkaa olemaan todellisuutta, mutta siis se vuoto ei ollut lapsivettä ja toisaalta hyvä niin sillä jos se ois sitä ollut niin oisin varmaan ollut shokissa jäädessäni sinne mutta nytkun on siellä jo kerran käynyt voi sinne palata luottavaisin mielin

Täällä kyllä mielialat vaihtelee tuontuosta, välillä oon ihan epätoivonen että eikö tää jo synny mut välillä oon ihan levollisin mielin että eihän täs mitää ku kahenviikonpäästä viimeistään meillä on pienokainen, olkoon vaikka maailman tappiin asti kunhan mun ei tartte olla huolissaan mistään. Täällä on kyllä kaikennäköstä yritetty edistääkseen tilannetta synnytystä kohti on liikuttu hullunlailla, lenkkeilty, rampattu ylämäkii, tanssittu, tehty lumitöitä, rämmitty polvia myöten lumihanges, shoppailtu, saunottu, juotu vadelmanlehti teetä, kokeiltu akupainantaa, siivottu, kyykätty, jumppapalloiltu, rentouduttu ja mitähän vielä ... ja vain osa näistä aiheuttanut vähäisesti supisteluja