Pojan ensimmäinen neuvola (kotikäynti) oli viikon ja 2 päivän ikäisenä ja kyllä osasi yllättää, poitsu oli ottanut hirmuisen kasvupyrähdyksen, syntymäpaino oli jo reippaasti ylitetty mutta muita mittoja ei päästy ottamaan kun th oli unohtanut mittanauhan mutta tässä jo toisenkin neuvolan kuulumisia
synt. mitat 1.neuvola (1vk 2pv) 2. neuvola (2vk 2pv)
paino 3860g 4040g 4495g
pituus 52cm - 54,3cm
pään ymp. 36cm - 37,9cm
Poitsu kasvanut siis kehuttavasti ja kaikki hällä muutenkin hyvin, mutta itse sain noottia tuntien huono-äiti oloa korvikkeiden annosta koska imetys ei alkuun lähtenyt kunnolla sujumaan ja olin jo vähän luovuttamassa sen suhteen kunnes kiivastuin niin että nyt sen on pakko lähteä sujumaan ja niin se lähtikin vaikkei missään vaiheessä päästy täysimetykseen mutta siihen en pyrkinytkään, ollaan siis menty äidinmaidolla että korvikkeilla. Aion tehdä imetyksestä oman postauksen joten en tässä siitä sen enempää.
Ensi viikolla sitten poitsun lääkärintarkastus, siihen mennessä keväistä viikkoa lukijoille!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lääkäri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lääkäri. Näytä kaikki tekstit
torstai 19. maaliskuuta 2015
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Ensimmäinen viikko
Ensiksi haluan pahoitella viivästyneitä teksejä mutta kuten ainakin kaikki äidit tietävät on vapaa aika pienen lapsen kanssa on aika kortilla. Aika kuluu tosi äkkiä, kaikki aika mikä vauvalta jää itselle menee välttämättömien kotiaskareiden parissa ja sitten kun niiden jälkeen jää aikaa haluaa sen vain levätä. Onneksi meitä on ollut kaksi vanhempaa, isästä on ollut aivan korvaamaton apu ihan jos keskola ajoilta enhän ois millään edes pystynyt ajamaan autoa epparikipujen takia joka päivä 2tuntia kun sairaala oli niin kaukana ja kotona saa jaettua kotihommat puoliks ja vauvan hoidossa kun toinen on väsy niin aina toinen jaksaa. Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa yksin kun mies palasi töihin mutta ensiviikolla ollaan taas kaikki kolme yhdessä kun mies jää lomautuksille.
Jospa kertoisin välillä itsestänikin :D Voin sanoa että vaikka tiesin mihin lähdettiin halutessamme lapsi ja osasin ajatella millaista arki tulee olemaan niin ei niitä kuvitelmia kuitenkaan osannut tarpeeksi todemukaisiksi ajatella kunnes todellisuus koitti.
Jo synnytyksessä sanoin miksi ihmeessä odotin tätä hetkeä nytkun tiedän mitä tämä on niin mielellään olisin vielä raskaana, mutta synnytyshän oli nyt ajateltuna se rutistus vain ja nyt todella nautin olosta kun ei olekkaan enään raskaana.
Osastolla olo oli yhtä helvettiä, en osaa olla potilas ja pyytää apua tai palvelua, haluan tehdä kaiken itse ja ei se olokaan kummosempi ollut synnytyksen jälkeisenä päivänä, en saanut edes liikkua yksin osaston ulkopuolella, aina piti olla hoitaja tai mies mukana mutta joo ymmärrän enhän itsekkään hoitajana ottais riskiä jos potilas pyörtyiskin matkalla. En tykännyt hoitajista siellä lainkaan mutta en kehdannut olla heille ilkeäkään vaikka jokainen ärsytti mua vietävästi (liekkö hormonit ollu asialla). Ärsytti muutenkin olla ns. kahden osaston välillä kun kummastakin oletettiin että olethan täällä, en päässyt keskolaan ennenkuin hoitaja oli käynyt luonani ja sai luvan lähteä ja rampata siellä sit aina syömässä jne kun taas keskolassa he olettivat että tottahan toki äiti haluaa olla joka hetken lapsensa luona. Ja muutenki pieni huone jonka jaat muiden kanssa kummallakin osastolla, halusin olla rauhassa.
Vauva jäi keskolaan mutta minä kotiuduin parin päivän jälkeen. Siitä alkoikin sit pitkät päivät (jotka meni kyllä yllättävän nopeesti) ja se matkustus rumba kun sairaalalle yhden suuntaisesti tunti ajoa. Aamulla lähdettiin aina niin aikasin kun päästiin ja illalla kymmenen jälkeen oltiin kotona.
Yks yö mulle sitten nousikin kuume ja tiesin että olis lähdettävä lääkäriin kun synnytyksestä niin vähän aikaa. No mulla todettiin kohdunlimakalvontulehdus ja antibioottia naamaan, pelkästään jo lääkärikäynnin jälkeen tunsin oloni taas terveeksi vaan kuinkas kävikään vointini oli tulehdusarvojen mukaan mennyt huonompaan ja samana päivänä kun poika olisi kotiutunut keskolasta jouduinkin itse osastolle antibioottitiputukseen koska omat antibiootit eivät olleet tehonneet.
Se vasta tuskaista olikin taas joutua osastolle ja se pettymys ettei päästykkään kotiin. Itketti ja vitutti niin paljon. Ja heti alkuun kanyylia laitettaessa niin mulla on aina ollut hyvät suonet niin kappas kaksi hoitajaa yrittivät mutteivat saanneet suoniyhteyttä, paikalle tuli anestesialääkäri joka naama punasena yritti useaa kohtaa kunnes varmaan kymmenes yritys onnistui. Joku yrittää oikeesti saada mun neulakammoseks :D
Ja nytkun vauvakin oli siinä niin hoitajat kävi vielä ärsyttävimmiks, en millään olis jaksanu kuunneella jo miljoonatta kertaa samoja juttuja ja pyytää aina palvelua kun vauva tarvitsi lisää maitoa ja tuntea huono äiti oloa siitä että imettäminen oli tässä vaiheessa yhtä tuskaa mutta silti vaan oli pakko yrittää.
Vihdoin koitti yhden yön jälkeen se päivä että antibiootit oli tepsiny ja lääkäri päästi meijät pois mulla oli jo siinä vaiheessa kiire että nyt äkkii jo pois täältä en kestä enää yhtää, niin hoitajaa saiki sit ootella pari tuntii.
Kotiin päästyäni olin ehkä väsynnein tähän mennessä, riitauduttiin jo miehen kanssa ja vauvan hoito oli vaan hankalaa kun väsytti niiin paljon. Noh siitä se arki sit lähti, myöhemmin lisää...
Jospa kertoisin välillä itsestänikin :D Voin sanoa että vaikka tiesin mihin lähdettiin halutessamme lapsi ja osasin ajatella millaista arki tulee olemaan niin ei niitä kuvitelmia kuitenkaan osannut tarpeeksi todemukaisiksi ajatella kunnes todellisuus koitti.
Jo synnytyksessä sanoin miksi ihmeessä odotin tätä hetkeä nytkun tiedän mitä tämä on niin mielellään olisin vielä raskaana, mutta synnytyshän oli nyt ajateltuna se rutistus vain ja nyt todella nautin olosta kun ei olekkaan enään raskaana.
Osastolla olo oli yhtä helvettiä, en osaa olla potilas ja pyytää apua tai palvelua, haluan tehdä kaiken itse ja ei se olokaan kummosempi ollut synnytyksen jälkeisenä päivänä, en saanut edes liikkua yksin osaston ulkopuolella, aina piti olla hoitaja tai mies mukana mutta joo ymmärrän enhän itsekkään hoitajana ottais riskiä jos potilas pyörtyiskin matkalla. En tykännyt hoitajista siellä lainkaan mutta en kehdannut olla heille ilkeäkään vaikka jokainen ärsytti mua vietävästi (liekkö hormonit ollu asialla). Ärsytti muutenkin olla ns. kahden osaston välillä kun kummastakin oletettiin että olethan täällä, en päässyt keskolaan ennenkuin hoitaja oli käynyt luonani ja sai luvan lähteä ja rampata siellä sit aina syömässä jne kun taas keskolassa he olettivat että tottahan toki äiti haluaa olla joka hetken lapsensa luona. Ja muutenki pieni huone jonka jaat muiden kanssa kummallakin osastolla, halusin olla rauhassa.
Vauva jäi keskolaan mutta minä kotiuduin parin päivän jälkeen. Siitä alkoikin sit pitkät päivät (jotka meni kyllä yllättävän nopeesti) ja se matkustus rumba kun sairaalalle yhden suuntaisesti tunti ajoa. Aamulla lähdettiin aina niin aikasin kun päästiin ja illalla kymmenen jälkeen oltiin kotona.
Yks yö mulle sitten nousikin kuume ja tiesin että olis lähdettävä lääkäriin kun synnytyksestä niin vähän aikaa. No mulla todettiin kohdunlimakalvontulehdus ja antibioottia naamaan, pelkästään jo lääkärikäynnin jälkeen tunsin oloni taas terveeksi vaan kuinkas kävikään vointini oli tulehdusarvojen mukaan mennyt huonompaan ja samana päivänä kun poika olisi kotiutunut keskolasta jouduinkin itse osastolle antibioottitiputukseen koska omat antibiootit eivät olleet tehonneet.
Se vasta tuskaista olikin taas joutua osastolle ja se pettymys ettei päästykkään kotiin. Itketti ja vitutti niin paljon. Ja heti alkuun kanyylia laitettaessa niin mulla on aina ollut hyvät suonet niin kappas kaksi hoitajaa yrittivät mutteivat saanneet suoniyhteyttä, paikalle tuli anestesialääkäri joka naama punasena yritti useaa kohtaa kunnes varmaan kymmenes yritys onnistui. Joku yrittää oikeesti saada mun neulakammoseks :D
Ja nytkun vauvakin oli siinä niin hoitajat kävi vielä ärsyttävimmiks, en millään olis jaksanu kuunneella jo miljoonatta kertaa samoja juttuja ja pyytää aina palvelua kun vauva tarvitsi lisää maitoa ja tuntea huono äiti oloa siitä että imettäminen oli tässä vaiheessa yhtä tuskaa mutta silti vaan oli pakko yrittää.
Vihdoin koitti yhden yön jälkeen se päivä että antibiootit oli tepsiny ja lääkäri päästi meijät pois mulla oli jo siinä vaiheessa kiire että nyt äkkii jo pois täältä en kestä enää yhtää, niin hoitajaa saiki sit ootella pari tuntii.
Kotiin päästyäni olin ehkä väsynnein tähän mennessä, riitauduttiin jo miehen kanssa ja vauvan hoito oli vaan hankalaa kun väsytti niiin paljon. Noh siitä se arki sit lähti, myöhemmin lisää...
Keskola
Kaksi tuntia syliteltyäni vauvaa ja levättyäni synnytyssalissa kätilö tutki poikaa ja kutsui lääkärin paikalle. Poitsun oikeanpuoleiset käsi ja jalka eivät hapettuneet tarpeeksi joten hänet täytyi viedä keskolaan lisätutkimuksiin isän saattelemana minun jäädessäni itkuisena ja väsyneenä saliin, se kirpaisi pahasti ettei vauvalla ollutkaan kaikki hyvin ja hänet vietiin luotani pois.
Lisätutkimuksissa sitten todettiinkin vauvalla infektio, ei tiedetä varmaksi mistä sai infektion mutta keuhkoissa oli ainakin lapsivettä ja mulla todettiin myöhemmin kohtutulehdus että todennäköisesti jommasta kummasta hänkin sairastui.
Osastolla hänelle sitten aloitettiin lisähappi (ensin 100% ja sittemmin 45%), kipulääkkeet, lämpöhoito sekä nenämahaletkuruokinta lisänä jotain verensokerin nostattajaa. Muutaman tunnin itse levänneenä lähdin katsomaan vauvaa ja se oli yksi kamalammista kokemuksista, nähdä pienokainen heikkona moniin johtoihin kiinnitettynä ja pelko siitä mitä tulin kuulemaan. Noh minulle kerrottiin edeltävät asiat ja hoitajat kuvailivat vauvaa kipeäksi joka rasittui jo pienestä.
Kaikkea en itsekkään muista kun aika meni ihan humussa. Pari ensimmäistä päivää oli vauvalle rankkoja, tehtiin jatkuvasti eri mittauksia ja tila muuttui välillä parempaan suuntaa kunnes taas joku osa alue romahti, pikkuhiljaa lääkkeetkin alkoivat purra, raajojen hapetus tasoittumaan normaalille tasolle ja neliraajaverenpaineet pysymään aloillaan. Pikkuiselle alettiin antamaan tuttipullosta ruokaa ja kokeiltiinhan tissiäkin mutta se oli aluksi ylivoimaisen rankaa vauvalle. Päästiin lisähapestakin kokonaan. Parinpäivän ikäisenä aloitettiin sinivalohoitokin, korkeimmillaan bili oli 297, hoitoa jatkettiin pari päivää. Päästiin jo teho valvonnastakin muistaakseni 4päivän ikäisenä rauhallisempaan huoneeseen.
Pääsimme alusta asti hoitamaan vauvaa hänen vointinsa puitteissa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, sylittelemään jne Piuhatkin vauvan ja laitteiden välillä vähenivät jatkuvasti, lopulta seurailun kohteena oli vain verensokeri josta päätettiin neljän tunnin syöttöväli. Alkoi olla kotiutumisen hetki ja lopputarkastuksessa olikin jo hyvävointinen poika, kaikki kunnossa jopa sydänkin toipunut. Vaan sitten minä meninkin kohtutulehduksesta huonompaan kuntoon ja jouduin osastolle, pääsin sentään synnyttäneiden osastolle jonne sain vauvankin mukaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa tuli oltua synnyttämässä, keskolassa ja osastolla yhteensä 9päivää.
Lisätutkimuksissa sitten todettiinkin vauvalla infektio, ei tiedetä varmaksi mistä sai infektion mutta keuhkoissa oli ainakin lapsivettä ja mulla todettiin myöhemmin kohtutulehdus että todennäköisesti jommasta kummasta hänkin sairastui.
Osastolla hänelle sitten aloitettiin lisähappi (ensin 100% ja sittemmin 45%), kipulääkkeet, lämpöhoito sekä nenämahaletkuruokinta lisänä jotain verensokerin nostattajaa. Muutaman tunnin itse levänneenä lähdin katsomaan vauvaa ja se oli yksi kamalammista kokemuksista, nähdä pienokainen heikkona moniin johtoihin kiinnitettynä ja pelko siitä mitä tulin kuulemaan. Noh minulle kerrottiin edeltävät asiat ja hoitajat kuvailivat vauvaa kipeäksi joka rasittui jo pienestä.
Kaikkea en itsekkään muista kun aika meni ihan humussa. Pari ensimmäistä päivää oli vauvalle rankkoja, tehtiin jatkuvasti eri mittauksia ja tila muuttui välillä parempaan suuntaa kunnes taas joku osa alue romahti, pikkuhiljaa lääkkeetkin alkoivat purra, raajojen hapetus tasoittumaan normaalille tasolle ja neliraajaverenpaineet pysymään aloillaan. Pikkuiselle alettiin antamaan tuttipullosta ruokaa ja kokeiltiinhan tissiäkin mutta se oli aluksi ylivoimaisen rankaa vauvalle. Päästiin lisähapestakin kokonaan. Parinpäivän ikäisenä aloitettiin sinivalohoitokin, korkeimmillaan bili oli 297, hoitoa jatkettiin pari päivää. Päästiin jo teho valvonnastakin muistaakseni 4päivän ikäisenä rauhallisempaan huoneeseen.
Pääsimme alusta asti hoitamaan vauvaa hänen vointinsa puitteissa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, sylittelemään jne Piuhatkin vauvan ja laitteiden välillä vähenivät jatkuvasti, lopulta seurailun kohteena oli vain verensokeri josta päätettiin neljän tunnin syöttöväli. Alkoi olla kotiutumisen hetki ja lopputarkastuksessa olikin jo hyvävointinen poika, kaikki kunnossa jopa sydänkin toipunut. Vaan sitten minä meninkin kohtutulehduksesta huonompaan kuntoon ja jouduin osastolle, pääsin sentään synnyttäneiden osastolle jonne sain vauvankin mukaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa tuli oltua synnyttämässä, keskolassa ja osastolla yhteensä 9päivää.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Synnytyskertomus
13.2. aamusta rv 42+0 mentiin toiseen yliaikaiskontrolliin johon oli jo sovittu käynnistys. Tutkittaessa kaikki vaikutti hyvältä, limatulppaakin oli juuri lähtenyt irtoamaan mutta kohdunsuu oli muistaakseni vain sentin tai puoltoista auki ja paksu reuna ja vauvan pää vielä ylhäällä. Sitten minulle laitettiin ballonki ja lähetettiin osastolle odottelemaan, mietoja supistuksia tuli ja rappusia ravattiin, 5 tunnin odotuksen jälkeen ballonki irtosi ja olin 3cm auki joten synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun klo15. Tähän asti muistan vielä ihan hyvin mutta nyt täytyy alkaa lunttaa papereista :D
Kalvojen puhkasusta seurasi vain pieniä supistuksia 5min välein joten klo.17 sain jotain supistuksia aiheuttavaa suoneen, eikä mennytkään kuin vajaa tunti kun jo tarvittiin ilokaasua, jyväpussia ja kipulääkettä piikkinä lihakseen. Noh kipulääke auttoi mutta sen ja ilokaasun vaikutuksesta aloin jo miehen mukaan olee aika lääkehuuruis :D Klo.20 mulle nous kuume joten supistustippa lopetettiin ja laitettiin jotain kuumetta alentavaa.
Kätilöidenkin työvuoro vaihtuu jes (edellinen kätilö oli kamala, meillä ei synkannu) ja tilalle tuli aivan ihana kätilö joka päästi mut sängystäkin liikkeelle. Tässä vaiheessa mulla oli jo omia supistuksia joiden kanssa pärjäsin pelkällä ilokaasulla kunnes klo.23 sekään ei enään riittänyt ja oltiin auki 4cm, sain epiduraalin joka auttoi hyvin ja supistus tippaa aletiin taas tiputtaan.
Vuorokausi vaihtui ystävänpäiväksi ja klo. 1 oltiin auki jo 6cm ja siitä tunnin päästä 9cm ja 20min päästä kohdunsuu täysin auki ja olin kuulemma hyvin kivulias eikä ponnistaminen kuulemma onnistunut (näistä kivuista mulla ei mitään muistikuvaa) sain lisäannoksen epiduraalia. Sitten aloitetiin ponnistamaan kylkiasennosta josta poikkipöytään ja ponnistukset onnistui kuulemma jo hyvin.
klo. 3.20 lääkäri ja toinen kätilö tulevat paikalle ja ponnistaminen ei enään sujukkaan tarpeeksihyvin, 8minuuttia tästä poika syntyy imukupilla avustettuna 14.2 rv 42+1 klo.3.28 hyväkuntoisena 3860g 52cm päänympärys 36cm 9/9 pistein.
Jälkeiset syntyvät täydellisinä ja epistomia ommellaan. Sain vauvan rinnalle. Parin tunninpäästä vauvaa tutkitiin ja hän joutuikin lähtemään keskolaan lisätutkimuksiin josta seuraavassa postauksessa lisää. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1. 4h 55min, 2. 33min, 3. 11min
Kalvojen puhkasusta seurasi vain pieniä supistuksia 5min välein joten klo.17 sain jotain supistuksia aiheuttavaa suoneen, eikä mennytkään kuin vajaa tunti kun jo tarvittiin ilokaasua, jyväpussia ja kipulääkettä piikkinä lihakseen. Noh kipulääke auttoi mutta sen ja ilokaasun vaikutuksesta aloin jo miehen mukaan olee aika lääkehuuruis :D Klo.20 mulle nous kuume joten supistustippa lopetettiin ja laitettiin jotain kuumetta alentavaa.
Kätilöidenkin työvuoro vaihtuu jes (edellinen kätilö oli kamala, meillä ei synkannu) ja tilalle tuli aivan ihana kätilö joka päästi mut sängystäkin liikkeelle. Tässä vaiheessa mulla oli jo omia supistuksia joiden kanssa pärjäsin pelkällä ilokaasulla kunnes klo.23 sekään ei enään riittänyt ja oltiin auki 4cm, sain epiduraalin joka auttoi hyvin ja supistus tippaa aletiin taas tiputtaan.
Vuorokausi vaihtui ystävänpäiväksi ja klo. 1 oltiin auki jo 6cm ja siitä tunnin päästä 9cm ja 20min päästä kohdunsuu täysin auki ja olin kuulemma hyvin kivulias eikä ponnistaminen kuulemma onnistunut (näistä kivuista mulla ei mitään muistikuvaa) sain lisäannoksen epiduraalia. Sitten aloitetiin ponnistamaan kylkiasennosta josta poikkipöytään ja ponnistukset onnistui kuulemma jo hyvin.
klo. 3.20 lääkäri ja toinen kätilö tulevat paikalle ja ponnistaminen ei enään sujukkaan tarpeeksihyvin, 8minuuttia tästä poika syntyy imukupilla avustettuna 14.2 rv 42+1 klo.3.28 hyväkuntoisena 3860g 52cm päänympärys 36cm 9/9 pistein.
Jälkeiset syntyvät täydellisinä ja epistomia ommellaan. Sain vauvan rinnalle. Parin tunninpäästä vauvaa tutkitiin ja hän joutuikin lähtemään keskolaan lisätutkimuksiin josta seuraavassa postauksessa lisää. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1. 4h 55min, 2. 33min, 3. 11min
perjantai 16. tammikuuta 2015
Neuvola ja lääkäri
Tänään taas poksuttiin rv 38+0
Toissapäivänä oli neuvola 37+5 jonka mukaan paino noussut 750g/vk, turvotuksia on, RR 123/87 p.81 (130/86 p.91) pissa puhdas, sf-mitta 32 ei ole muuttunut 2 viikkoon ja selkeästi oli raivotarjonnassa ja pikkusen sykkeet oli 150. Neuvolatäti sai minut kuitenkin epävarmaksi puheillaan kun jo kaksi kertaa ollut epävarma siitä sun tästä ja olisi tarjonnut lähetettäkin tuon sf-mitan takia mutten siinä vaiheessa tajunnut sitä huolia kun hän sanoi ettei laita sitä ellen sitä eritoten vaadi. No ajatukset vauvelin kunnossa olosta alkoivatkin sitten myöhemmin vaivaamaan ja ajattelin pyytää lähetteen kunnes tajusinkin että haluan varmuutta asiohin heti enkä odotella lähetettä joten läksin sitten eilen käymään yksityisellä lääkärillä joka teki perusteellisen tutkimuksen sekä ultrasi.
Noh hyvistä uutisista kannattikin vähän maksaa eli kaikki on normaalisti, vaikka ensimmäistä kertaa sain kuulla että painoa on kertynyt liikaa (16kg) mikä on sit myös jämähtänyt poitsun masuun (kun ympärysmitta oli keskikäyrän yläpuolella) muut mitat kanssa normaaleja keskellä keskikäyrää (paitsi reisiluu vähän lyhyempi) ja painoa nyt 3200g ja ennusteli syntymäpainoksi 3600-3700g, istukka ja napanuorakin toimi normaalisti, pikkunen oikeinpäin ja laskeutuu koko aika, kohdukaulakin oli pehmentynyt, epäili kuitenkin ettei pariin viikkoon vielä synny ja toistamiseen sai todeta että mulla on herkästi supisteleva kohtu kun jo pienestä kosketuksesta supistaa mutta mä en tunne niitä.
Toissapäivänä oli neuvola 37+5 jonka mukaan paino noussut 750g/vk, turvotuksia on, RR 123/87 p.81 (130/86 p.91) pissa puhdas, sf-mitta 32 ei ole muuttunut 2 viikkoon ja selkeästi oli raivotarjonnassa ja pikkusen sykkeet oli 150. Neuvolatäti sai minut kuitenkin epävarmaksi puheillaan kun jo kaksi kertaa ollut epävarma siitä sun tästä ja olisi tarjonnut lähetettäkin tuon sf-mitan takia mutten siinä vaiheessa tajunnut sitä huolia kun hän sanoi ettei laita sitä ellen sitä eritoten vaadi. No ajatukset vauvelin kunnossa olosta alkoivatkin sitten myöhemmin vaivaamaan ja ajattelin pyytää lähetteen kunnes tajusinkin että haluan varmuutta asiohin heti enkä odotella lähetettä joten läksin sitten eilen käymään yksityisellä lääkärillä joka teki perusteellisen tutkimuksen sekä ultrasi.
Noh hyvistä uutisista kannattikin vähän maksaa eli kaikki on normaalisti, vaikka ensimmäistä kertaa sain kuulla että painoa on kertynyt liikaa (16kg) mikä on sit myös jämähtänyt poitsun masuun (kun ympärysmitta oli keskikäyrän yläpuolella) muut mitat kanssa normaaleja keskellä keskikäyrää (paitsi reisiluu vähän lyhyempi) ja painoa nyt 3200g ja ennusteli syntymäpainoksi 3600-3700g, istukka ja napanuorakin toimi normaalisti, pikkunen oikeinpäin ja laskeutuu koko aika, kohdukaulakin oli pehmentynyt, epäili kuitenkin ettei pariin viikkoon vielä synny ja toistamiseen sai todeta että mulla on herkästi supisteleva kohtu kun jo pienestä kosketuksesta supistaa mutta mä en tunne niitä.
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Neuvola ja lääkäri
tänään 35+5 neuvola, poitsu on edelleen raivotarjonnassa, sf 32cm, pissa puhdas, sykkeet 140, paino noussut kaiken kaikkiaan 14,5kg( ja ennätyksellisesti jouluna tuli lisää vain 400g vaikka ihan yhtälailla herkuttelin kuin aiempinakin vuosina jolloin kiloja tullut reippasti 2-3) , näiltäosin kaikki kunnossa mutta RR olikin monen mittauksen jälkeen edelleen huimat 140/93 p.109, kaksiviikkoa sitten olivat 110/77 p.79 mutta tätä ennen olleet säännöllisesti 129/89 p.97 ja tätä alemmat, sanoi ettei ole syytä huoleen mutta kotiseurantaa ja ensiviikolle ylimääräinen neuvola käynti
Koska viime kirjoituksesta on taasen aikaa niin kerkesin jo ennen joulua käydä neuvolalääkärillä 33+6 jossa sielläkin kaikki hyvin, pikkunen oli kääntynyt "ekaa" kertaa ja nyttemmin pysyvästi raivotarjontaan ja alatiesynnytys onnistuu, kohdunsuu oli ennallaan 3cm kiinteä ja kiinni kuten aimmin viikolla 15+3 ekassa lääkärin tarkastuksessa.
Enään 30päivää laskettuun aikaan :)
Koska viime kirjoituksesta on taasen aikaa niin kerkesin jo ennen joulua käydä neuvolalääkärillä 33+6 jossa sielläkin kaikki hyvin, pikkunen oli kääntynyt "ekaa" kertaa ja nyttemmin pysyvästi raivotarjontaan ja alatiesynnytys onnistuu, kohdunsuu oli ennallaan 3cm kiinteä ja kiinni kuten aimmin viikolla 15+3 ekassa lääkärin tarkastuksessa.
Enään 30päivää laskettuun aikaan :)
torstai 16. lokakuuta 2014
Vuodatus ja masukuva
Harvinaisen paska viikko takana, anteeksi jo vuodatukseni. oon ollu tällä viikolla harvinaisen huonotuulinen ja se on varmaan paistanut kilometrien päähän kun tuntuu että kaikki muutkin ovat olleet sitä ainakin mua kohtaan. Oon ollut jälleen hyvin väsynyt ja selkäsäryt ovat vaivanneet niin että jo toissapäivänä toivon että kumpa vauva jo syntyisi. Oon saanut juosta omien ja asiakkaiden asioissa lääkäreissä ylitöitä tehden ja vihdoin pääsin haluammalleni sairaslomalle loppuviikoksi ja ajan fyssarille. Ensimmäinen lääkääri olisi syöttänyt minulle vain Panacodia mutta vaikka siitä sanottaisiin kuinka sopivan raskaana olevalle niin minä en halua yhtäkään myrkkyä kroppaani pienokaisen siedettäväksi joten ennemmin sitten valitsen kärsimyksen säryissä. Neuvolalääkärille olisi päässyt vasta viikkojen päästä. Niinpä päädyin työterveyshoitajalle joka tuntui olevan ensimmäinen ihminen joka ymmräsi kunnolla tilanteeni ja oli samalla aallonpituudella kanssani että yritettään ensin kaikki ei lääkkellinen.Mutta jospa viikko paranisi loppua kohden kun huomenna mennään jo viikolla 26 ja lauantaina mennään miehen kanssa vauvan tarvike ja vaate ostoksille.
Ja tässä vielä eka masukuva tännekkin rv 24+6
Leppoisaa loppuviikkoa.
maanantai 8. syyskuuta 2014
Puolivälissä! :)
Puoli väli etappi saavutettu <3 ja ehkä onnelliesempi kuin koskaan siis oikeesti, väsymys jäänyt taakse ja energisempi olo kuin koskaan, 7/11 työputkesta suoritettu ja energiaa piisaa vieläkin, ennen olisin jo tässä vaiheessa todella väsähtänyt, voikun tää olo ei loppuis koskaan...
Noh mut siis viime viikolla käyty työterveyslääkärillä joka määräsi sitten kilpparikokeisiin ja olisi tarjonnut saikkuakin mutta en halunnut. Sitten käytiin 3. neuvolassa jossa tapasimme ensimmäistä kertaa oikean neuvolatätimme ja mukavalta vaikutti. Th yritti metsästää sydänääniä mutta pikkuinen päätti taas leikkiä piiloa joten pitkän etsiskelyn jälkeen hetken saimme nekin kuulla. Pikkuisen syke touhukkuudesta huolimatta oli vain 135 joten oiskohan siellä poika? Hemoglobiini oli taas laksenut 124 (130) mutta ok edelleen ja rautaa jatkan edelleen joka toinen päivä tahdilla. Kohdunpohjan korkeuskin oli jo navan yläpuolella, äkkiä sekin kasvaa. Kaikki oli muutoinkin hyvin :)
Viimeviikon aikana uskaltauduin maistamaan kahviakin monen kuukauden jälkeen ja se oli taivaallisen hyvää eikä tehnyt ollenkaan pahaa, oisko se liene syy tähän energisyyteeen.
Ja kerrottakoon vielä että kaiken kaikkiaan painoni raskauden puoleenväliin mennessä on noussut 4,8kg.
rv 19+3
Noh mut siis viime viikolla käyty työterveyslääkärillä joka määräsi sitten kilpparikokeisiin ja olisi tarjonnut saikkuakin mutta en halunnut. Sitten käytiin 3. neuvolassa jossa tapasimme ensimmäistä kertaa oikean neuvolatätimme ja mukavalta vaikutti. Th yritti metsästää sydänääniä mutta pikkuinen päätti taas leikkiä piiloa joten pitkän etsiskelyn jälkeen hetken saimme nekin kuulla. Pikkuisen syke touhukkuudesta huolimatta oli vain 135 joten oiskohan siellä poika? Hemoglobiini oli taas laksenut 124 (130) mutta ok edelleen ja rautaa jatkan edelleen joka toinen päivä tahdilla. Kohdunpohjan korkeuskin oli jo navan yläpuolella, äkkiä sekin kasvaa. Kaikki oli muutoinkin hyvin :)
Viimeviikon aikana uskaltauduin maistamaan kahviakin monen kuukauden jälkeen ja se oli taivaallisen hyvää eikä tehnyt ollenkaan pahaa, oisko se liene syy tähän energisyyteeen.
Ja kerrottakoon vielä että kaiken kaikkiaan painoni raskauden puoleenväliin mennessä on noussut 4,8kg.
rv 19+3
sunnuntai 31. elokuuta 2014
rv 18+2
Tänään onkin viimeinen leppoinen päivä pitkään aikaan sillä ensiviikolla 6päivää putkeen töitä, stressaan jo valmiiksi miten tuun siitä selviämään helppoa se ainakaan tule olemaan kun on vielä nuhakin. Mutta siis tän raskauden aikana oon oppinu rakastamaan sunnuntaita, päivä jolloin voit olla yökkärissä puolille päivin ja vain löhötä eikä mitään kiirettä mihinkään ja harvoin mitään suunnitelmiakaan, paljoan aikaa miehen kanssa ja vähän omaakin aikaa kun mies lähtee harrastuksiinsa.
Täällä pikkuinen on alkanut potkimaan kovemmin ja olen huomannut potkuista päätellen hänen päivä rytminsäkkin, hän heräilee aamulla 10-12 aikaan sitten hereillä potkii pitkin päivää ja yleensä iltaisin villiintyy enemmän ja käy myöhään nukkumaan, yölläkin havadun potkuihin ja sitten pikkunen nukkuukin aamu unisena pitkään. Että varsinainen ilta/yökyöpeli, enteileeköhän tämä hänen rytmiään sittenkin kun on syntynyt.
Vatsallani on tällä viikolla ollut myös runsaasti muitakin tuntemuksia kuten niistä jo edellisessä postauksessa kerroin. Pistelyä, painon tunnetta, vihlasuja ja tänään noustessani jopa vatsaa kramppasi.
Tällä viikolla kävin myös suuhygienistillä ja viisaudenhampaallani on tilaa kasvaa joten päänsäryt tuskin johtuvat siitäkään kuten ei myöskään näöstäni jonka kävin myös tarkastuttamassa, ainoastaan vasemman silmän kaukonäkö on heikentynyt mutta vähän vain sekin, että kai se on alettava uskomaan että päänsärky johtuu ihan vain raskaudesta.
Ensiviikolla olisi 3.neuvola ja työterveyslääkäri, alan pikkuhiljaa kyllästymään joka viikko juoksentelemaan eri terveydenhuollon palveluissa mutta eihän tässä muu auta kuin pitää parasta mahdollista huolta pikkuisesta.
Mukavaa ensiviikkoa kaikille!
Täällä pikkuinen on alkanut potkimaan kovemmin ja olen huomannut potkuista päätellen hänen päivä rytminsäkkin, hän heräilee aamulla 10-12 aikaan sitten hereillä potkii pitkin päivää ja yleensä iltaisin villiintyy enemmän ja käy myöhään nukkumaan, yölläkin havadun potkuihin ja sitten pikkunen nukkuukin aamu unisena pitkään. Että varsinainen ilta/yökyöpeli, enteileeköhän tämä hänen rytmiään sittenkin kun on syntynyt.
Vatsallani on tällä viikolla ollut myös runsaasti muitakin tuntemuksia kuten niistä jo edellisessä postauksessa kerroin. Pistelyä, painon tunnetta, vihlasuja ja tänään noustessani jopa vatsaa kramppasi.
Tällä viikolla kävin myös suuhygienistillä ja viisaudenhampaallani on tilaa kasvaa joten päänsäryt tuskin johtuvat siitäkään kuten ei myöskään näöstäni jonka kävin myös tarkastuttamassa, ainoastaan vasemman silmän kaukonäkö on heikentynyt mutta vähän vain sekin, että kai se on alettava uskomaan että päänsärky johtuu ihan vain raskaudesta.
Ensiviikolla olisi 3.neuvola ja työterveyslääkäri, alan pikkuhiljaa kyllästymään joka viikko juoksentelemaan eri terveydenhuollon palveluissa mutta eihän tässä muu auta kuin pitää parasta mahdollista huolta pikkuisesta.
Mukavaa ensiviikkoa kaikille!
tiistai 26. elokuuta 2014
Kurja päivä
Surkea
päiväni: Varasin aamulla aikaa lääkärille päänsäryn vuoksi ja ohi mennen tulin
maininneeksi pari päivää kestäneestä vatsan pistelystä liikkuessa jonka itse
ajattelin olevan normaalia, paikalle mentäessä sainkin tietää että aikani on
sairaanhoitajalle ja siellä oltiinkin huolissani vatsakivuistani ja ihmeteltiin
miten tulen vasta nyt vaikka tätä jatkunut sunnuntaista asti (ja tänä aamuna mulla
ei edes ollut lähes laisinkaan mitään vatsatuntemuksia). No siellä
sairaanhoitaja sai minut jo paniikkiin kun epäili että pitäisi lähteä äitipolile
tutkimuksiin, mutta koska kaikkien mittausten jälkeen arvot olivat kohdillaan paitsi
lämpö vähän koholla, päätyi hän paikalliseen päivystäjän vastaanottoon. Tämä
lääkäri kuuluu paikkakunnan inhokkeihin ja olisin mielelläni kieltäytynyt hänen
vastaanotolle menosta mutta koska mielessä piili sairaanhoitajan ajatus ettei
kaikki ole hyvin niin pakkohan se oli sinne mennä lääkärin todetakseen vain
ettei tiedä mikä vaivaa mutta luultavasti ihan normaalia ja saikkua antoi
lopulle viikkoa. Päänsärystäkin vain totesi nopeasti liittyvän näihin vatsakipuihin,
eikä antanut lupaa käyttää muita särkylääkkeitä kuin panadolia joka ei minuun
tehoa. Ja vielä usean kerran olen toistanut että olen viikolla 17+4 niin he
vain änkevät papereihinsa 17+7 ja mitä tuokin tarkoittaa eihän sellaista
merkintää olekaan vai? Ja lääkäri kuunteli vauvan sydänäänet stetoskoopilla ja
vielä turhan ylhäältä vatsaa josta en itsekkään kuule dopplerilla ääniä, että
saako sillä stetoskoopilla muka luotettavaa tulosta? Odotan niin sitä aikaa että
tälläisissa asioissa voi suoraan kääntyä äitipolin puoleen ettei turhaan vietä
päiväänsä sairaalassa.
perjantai 22. elokuuta 2014
Rv 17+0
Tänään siis poksuttiin 18.viikolle, enään 2 viikkoa puoleenväliin ja muutama päivä vielä enemmän rakenneultraan.
16+3 olin varma että tunsin pikkuisen potkut vatsallani, ihana tunne!
Muutoin tässä ei olekkaan mitään ihmeellisempää kerrottavaa, tällä viikolla on mennyt joka päivä ylitöiksi ja toissapäivänä jouduin kesken työpäivän kotiin lepäämään kun iski hirveä pyörrytys päänsärky huono olo kohtaus, pelkäsin jopa menettäväni tajuni.
Sunnuntaina suuntaan kummityttöni ristiäisiin josta olen potenut vaate kriisiä, mulla ei ole tällähetkellä ainuitakaan sopivan kokoisia housuja kaikki ovat liian pieniä ja äitiyshousut vielä liian suuret. Enkä kerkeä ostoksille kovan työviikon vuoksi (viikonloppunakin töihin) ja toisaalta olisi turha ostaa tähän tilanteeseen sopivat housut kun kohta ne käyvät liian pieniksi.
Olemme miettineet tätä mun väsymystä joka tosin on varmastikkin helpottanut alkuraskudesta mutta joskus sen pahasti iskiessä olo on aivan toivoton. Ennen sairaslomalle joutumista sairaanhoitaja epäili masennusta mutta lääkärilleni päästyä hän vain totesi sen normaaliksi raskausväsymykseksi. Tällä viikolla soitin neuvolaan kyselläkseni onko muuta apua kuin rauta niin hän kehoitti vain hakemaan sairaslomaa ja piti sitä normaalina asiaan kuuluvana väsymyksenä. Sittemmin oltua yhteydessä työterveyshuoltoon saadakseni vapautuksen tuosta aimmein mainitsemastani päänsärystä tuli väsymys jälleen puheeksi ja hänkin epäili ettei tuo enään normaalilta kuullosta ja varasi minulle ajan työterveyslääkärille jotta voimme ylipäätään pohtia työssä jaksamistani. Että ota nyt sit selvää onko tämä tähän raskauteen normaalia vai voisiko kyse olla jostain vakavemmasta.
Mutta onneksi syksy tulee ja se on mun vuoden energisintä aikaa ja olen jo huomannut sen positiiviset vaikutukset minussa!
16+3 olin varma että tunsin pikkuisen potkut vatsallani, ihana tunne!
Muutoin tässä ei olekkaan mitään ihmeellisempää kerrottavaa, tällä viikolla on mennyt joka päivä ylitöiksi ja toissapäivänä jouduin kesken työpäivän kotiin lepäämään kun iski hirveä pyörrytys päänsärky huono olo kohtaus, pelkäsin jopa menettäväni tajuni.
Sunnuntaina suuntaan kummityttöni ristiäisiin josta olen potenut vaate kriisiä, mulla ei ole tällähetkellä ainuitakaan sopivan kokoisia housuja kaikki ovat liian pieniä ja äitiyshousut vielä liian suuret. Enkä kerkeä ostoksille kovan työviikon vuoksi (viikonloppunakin töihin) ja toisaalta olisi turha ostaa tähän tilanteeseen sopivat housut kun kohta ne käyvät liian pieniksi.
Olemme miettineet tätä mun väsymystä joka tosin on varmastikkin helpottanut alkuraskudesta mutta joskus sen pahasti iskiessä olo on aivan toivoton. Ennen sairaslomalle joutumista sairaanhoitaja epäili masennusta mutta lääkärilleni päästyä hän vain totesi sen normaaliksi raskausväsymykseksi. Tällä viikolla soitin neuvolaan kyselläkseni onko muuta apua kuin rauta niin hän kehoitti vain hakemaan sairaslomaa ja piti sitä normaalina asiaan kuuluvana väsymyksenä. Sittemmin oltua yhteydessä työterveyshuoltoon saadakseni vapautuksen tuosta aimmein mainitsemastani päänsärystä tuli väsymys jälleen puheeksi ja hänkin epäili ettei tuo enään normaalilta kuullosta ja varasi minulle ajan työterveyslääkärille jotta voimme ylipäätään pohtia työssä jaksamistani. Että ota nyt sit selvää onko tämä tähän raskauteen normaalia vai voisiko kyse olla jostain vakavemmasta.
Mutta onneksi syksy tulee ja se on mun vuoden energisintä aikaa ja olen jo huomannut sen positiiviset vaikutukset minussa!
maanantai 11. elokuuta 2014
Hyviä kuulumisia!
rv 15+3
Tänään koitti paluu töihin kahden sairaslomaviikon jälkeen, rankka päivä mutta menihän se siinä aamulla yökötellessä ja selkä kipeänä ja lopulta pyöräni kumikin puhkesi. Mutta päivän kruunasi neuvolalääkärin tarkastus jossa kaikki hyvin niinkuin kuuluukin ja sykkeetkin saatiin todistetusti esiin, ei tosin kuuluviin vilkkaan liikehdinnän vuoksi mutta neuvolakorttiin tuli merkintä sykkeeksi 147. Enkä joudu sokerirasituskokeeseen jippiii.
Viikonloppuna löysin kotidoplerilla ekan kerran itsekkin sykkeet. Ja aiemmin unohdin hehkuttaa että olen aloittanut karkkilakon ja pyrin siihen että kerran kuussa saa karkein herkutella jos mieli niin tekee mutta tähän mennessä lakko on ollut yllättävän helppoa ja takana siis kohta kaksi karkitonta viikkoa. Miten se onkin ennen ollut niin vaikeaa.
Ja huomenna taas uimaan!
Tänään koitti paluu töihin kahden sairaslomaviikon jälkeen, rankka päivä mutta menihän se siinä aamulla yökötellessä ja selkä kipeänä ja lopulta pyöräni kumikin puhkesi. Mutta päivän kruunasi neuvolalääkärin tarkastus jossa kaikki hyvin niinkuin kuuluukin ja sykkeetkin saatiin todistetusti esiin, ei tosin kuuluviin vilkkaan liikehdinnän vuoksi mutta neuvolakorttiin tuli merkintä sykkeeksi 147. Enkä joudu sokerirasituskokeeseen jippiii.
Viikonloppuna löysin kotidoplerilla ekan kerran itsekkin sykkeet. Ja aiemmin unohdin hehkuttaa että olen aloittanut karkkilakon ja pyrin siihen että kerran kuussa saa karkein herkutella jos mieli niin tekee mutta tähän mennessä lakko on ollut yllättävän helppoa ja takana siis kohta kaksi karkitonta viikkoa. Miten se onkin ennen ollut niin vaikeaa.
Ja huomenna taas uimaan!
perjantai 8. elokuuta 2014
rv 15+0
Viikot vaihtui 16 viikkoon huikeen pitkällä jo ollaan vaikka tavallaan ollaanki vielä alkupuolella tai oikeastaan lähempänä puoliväliä kuin koskaan aiemmin.
En vain tiedä mikä masussani on tilanne, täytyy vain uskoa että kaikki on hyvin vaikka yksi ilta sainkin itkupaniikin kun tuli vain sellainen olo ettei kaikki ole hyvin eikä se epävarmarmuus ole vieläkään laantunut. Mutta toivottavasti saamme tähänkin pian selvyyttää sillä maanantaina mulla on eka neuvola lääkäri.
Mulle on tullut nyt kauhee hinku ostaa vauvalle jtn suurta kuten vaunut tai häkkisänky, aiemmin mietin että ostan ne vasta kun rakenneultassa on käyty mutta näinköhän maltan odotella sinne asti.
Ja mikä huojennus kävin tänä aamuna vaa'assa ilman vaatteita eikä paino näyttänyt läheskään niin paljoa kuin neuvolan vaaka. Olinhan iltapäivän neuvolaan mentäessä syönyt jo ja juonut paljon ja olin vaatteet päällä. Olen siis lihonut 16 viikossa (4kk vautsi toi kuukausien määrä kuullostaa hyvältä) 2,9kg.
Olemme mieheni kanssa aloittaneet uuden harrastuksen nimittäin uinnin jota olisi nyt tarkoitus harrastaa läpi raskauden ja ehkä sen jälkeenkin. Varmaan ainut laji jota voin harrastaa läpi raskauden, voin vain kuvitella kuinka loppuvaiheessa kävelykin on tuskaa. Uinti on koko kropan laji joten siksi täydellinen minulle ja vaikka se näin aloittelijalle onkin raskasta niin samalla todella rentouttavaa. Suosittelen myös muille varsinkin raskaanaoleville.
En vain tiedä mikä masussani on tilanne, täytyy vain uskoa että kaikki on hyvin vaikka yksi ilta sainkin itkupaniikin kun tuli vain sellainen olo ettei kaikki ole hyvin eikä se epävarmarmuus ole vieläkään laantunut. Mutta toivottavasti saamme tähänkin pian selvyyttää sillä maanantaina mulla on eka neuvola lääkäri.
Mulle on tullut nyt kauhee hinku ostaa vauvalle jtn suurta kuten vaunut tai häkkisänky, aiemmin mietin että ostan ne vasta kun rakenneultassa on käyty mutta näinköhän maltan odotella sinne asti.
Ja mikä huojennus kävin tänä aamuna vaa'assa ilman vaatteita eikä paino näyttänyt läheskään niin paljoa kuin neuvolan vaaka. Olinhan iltapäivän neuvolaan mentäessä syönyt jo ja juonut paljon ja olin vaatteet päällä. Olen siis lihonut 16 viikossa (4kk vautsi toi kuukausien määrä kuullostaa hyvältä) 2,9kg.
Olemme mieheni kanssa aloittaneet uuden harrastuksen nimittäin uinnin jota olisi nyt tarkoitus harrastaa läpi raskauden ja ehkä sen jälkeenkin. Varmaan ainut laji jota voin harrastaa läpi raskauden, voin vain kuvitella kuinka loppuvaiheessa kävelykin on tuskaa. Uinti on koko kropan laji joten siksi täydellinen minulle ja vaikka se näin aloittelijalle onkin raskasta niin samalla todella rentouttavaa. Suosittelen myös muille varsinkin raskaanaoleville.
keskiviikko 6. elokuuta 2014
2. neuvola
rv 14+5
Tänään kävin toisessa neuvolassa mieheni kera ja lyhyeksi
jäi tämäkin käynti kun ei mitään erikoista ollut. Hemoglobiini noussut 130
joten rautoja ei tarvitse syödä kuin joka toinen päivä. Verenpaineet oli ok ja
pissa oli puhdas. Mutta se paino iik osasin arvata että se näyttäisi paljon
mutta en olisi silti uskonut moiseen lukemaan painoni on noussut puolessatoista
viikossa 2kiloa ja tällä kertaa kyse ei ole turvotuksista vaan silkasta
syömisestä, olimmehan laivareissulla ja seuraavakin viikonloppu taisi mennä
ulkona syödessä. Lisäksi nyt saikulla ollessa ei ole tullut työliikuntaa jossa
voimme puhua kymmeistä kilomatreistä päivän aikana kävelyä tai pyöräilyä. Unohtamatta
äidin pöperöitä joita on tullut antaamuksella syötyä, esim. perunaa en koskaan
itse valmista mutta täällä sitä on tullut syötyä päivittäin, varsinainen
hiilaripommi!
Nyt saikulla mulla on ollut ns. jalattomuutta jalat ei jaksa
mitään joka toinen päivä ja silloinkun ne jaksaa tuleekin niitä käytettyä
varmastikkin sen eestä että seurvaana päivänä tietää makaavansa.
Unohdin jo aiemmin kertoa että olen ostanut kotidoplerin
jolla en tosin vieläkään ole saanut sydänääniä kuulumaan ainoastaan oman sykkeen,
istukan ”sykkeen”/äännähtelyt, pikkuisen liikkeet ellei joku nekin totea
suolistoääniksi. Oli niin ärsyttävää kun suomenkielisessä myyntiilmoituksessa
äänien luvataan kuuluvan jo 12 viikolla mutta itse englannin kielisessä
pakkauskessa kerrotaan niiden kuuluvan vasta 14-16 viikoilla no niillähän nyt
jo mennään mutta kuulluksi en niitä saa.
Siksi harmittikkin kun ei neuvolassakaan niitä kuunneltu vaikka joskus taisi
puhe olla että ekan ultran jälkeen niitä kuunnellaan joka neuvolakerralla
joudun siis taas elämään epätietoisuudessa että onkohan tuolla kaikki hyvin.
Lisäksi neuvola oli unohtanut varata minulle
neuvolalääkärille ajan joten poikkeuksellisesti menenkin sinne vasta rv 16+3,
edelleenkään en ole päässyt tapaamisiin varsinaisen neuvolatätini kanssa vaan
asioitani on tähän mennessä hoitanut hänen sijaisensa joka ei lieneen ole edes
erikoistunut odottaviin äiteihin joten olenkohan saanut tarpeellista palvelua
tähän mennessä. Seuraavalla kerralla olisi oikea neuvolatäti mutta niinhän
minulle sanottiin viimeiksikin.
Kävin jo ostamassa ekat äitiyshousut, alkaa maha jo olee
siinä kunnossa ettei vanhat mahdu. Sekä isommat rintsikatkin kävin ostamassa
sekä pikkuiselle löysin taas ihania vaatteita.
Yritän nyt pikkuhiljaa ryhdistäytyä kirjoittelemaan tänne
useammin kun ideoitakin on paljon mutta hiljaa hyvä tulee, mukavaa viikkoa
teille!
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
14.viikon kuulumiset
Aika vaan vierähtää enkä saa kirjoitettua mutta ehkä nyt kun olen ekaa kertaa 2viikon sairaslomalla niin aikaa ja kiinnostusta piisaa tähänkin. Sairaslomani syys on siis jonkinlainen uupumus ei niinkään väsymys ehkä enemmän jotain masennus tyyppistä. Mulla on siis viime aikoina ollut enemmän rankempaa vaikka oireilu on ollut vähäistä /kohtalaista ehkä enemmänkin oon henkisesti loppu, kaikki mitä teen vaatii suuria ponnisteluja ja siksi juuri en paljoa teekkään.Lääkäri ei tosin mitään maininnutkaan mahdollisesta masennuksesta määrätessään sairaslomalle mutta ensi viikon neuvolassa otan asian puheeksi, haluaisinhan itsekkin iloita asioista ja antaa vauvalle hyvän kasvuympäristön niin kohdussa kuin maailmassakin.
Eilen mulle ilmaantui uusi oire, yhtäkkinen kova huimaus ja huono olo mikä tuli kesken kauppareissun, en sentään pyörtynyt mutta säikähdin pahasti, en varmaan uskalla lähteä yksin mihinkään sillä eilenkin kohtauksen tullessa pitelin vain päätäni enkä olisi tajunnut istua ellei äitini olisi kehoittanu, olisin varmaan kupsahtanut yksin ollessani.
Olimme viikonloppuna mieheni porukoitten kanssa laivalla ja reissu sinäänsä meni hyvin mutta opinpahan ainakin sen että pitkille matkoille pitää ottaa evästä eikä olla monta tuntia syömättä ja lopulta kun pääsee syömään niin änkeä itseään täyteen, vatsahan siitä kipeäksi tulee. Itkin laivalla yllätyksekseni myös sitä etten saanut juoda alkohoilia ja varsinkin sitä etten voinut tupakoida (vaikken mikään tupakoitsija olekkaan) sen kerran kun kumpaakin olisi tehnyt mieli.
Eilen mulle ilmaantui uusi oire, yhtäkkinen kova huimaus ja huono olo mikä tuli kesken kauppareissun, en sentään pyörtynyt mutta säikähdin pahasti, en varmaan uskalla lähteä yksin mihinkään sillä eilenkin kohtauksen tullessa pitelin vain päätäni enkä olisi tajunnut istua ellei äitini olisi kehoittanu, olisin varmaan kupsahtanut yksin ollessani.
Olimme viikonloppuna mieheni porukoitten kanssa laivalla ja reissu sinäänsä meni hyvin mutta opinpahan ainakin sen että pitkille matkoille pitää ottaa evästä eikä olla monta tuntia syömättä ja lopulta kun pääsee syömään niin änkeä itseään täyteen, vatsahan siitä kipeäksi tulee. Itkin laivalla yllätyksekseni myös sitä etten saanut juoda alkohoilia ja varsinkin sitä etten voinut tupakoida (vaikken mikään tupakoitsija olekkaan) sen kerran kun kumpaakin olisi tehnyt mieli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)