Yliaikaskontrolli

Eilen siis kävin yliaikaskontrollissa rv 41+5 jossa kaikki oli hyvin.

RR: 133 /99 lääkäri olikin sitten vähän huolissaan alapaineesta kun se on viikolta 35+ yleensä huidellu tuolla 90 yli mutta selvitin kuitenkin että kotimittauksilla se on aina ollut alle 90 ja kuinka tyhmää onkaan neuvolassa tai ä-polilla mitata verenpaine samantien kun pääset huoneeseen niin tottakai se on korkea kun ei kerkiä levähtää.
Pissa oli puhdas.
Vauvan sydänkäyrät erinnomaiset, sykkeet vaihteli 140-170 välillä ja kertaakaan käyrillä ei supistanut.
Lääkärin tekemässä sisätutkimuksessa kohdunsuu oli yhdelle sormelle auki ja ei osannut varmaksi sanoa oliko kohdunkaulaa vähän vai ei ollenkaan jäljellä. Pikkuinen ei ollut vielä kiinnittynyt.
Käsillä ja ulrtalla päätellen sanoi painoarvioksi 3649g.
Ultrassakin kaikki hyvin vaikka esim. näille viikoille tyypillistä istukan kalkketumista oli havaittavissa muttei sitäkään hälyyttävästi. Napanuorakin kunnossa. Ja lapsivettä normaalisti.
Ronkki muuten aika kovakourasesti tosin tarkoituksellisesti jospa synnytys lähtis ite käyntiin mutta kyllähän se päivän mittaan aiheutti lieviä supistuksia jotka nekin sitten iltaa myöten hälveni kokonaan pois.

Muistinkohan nyt mainita kaikesta...kaiken kaikkiaan käyntiin meni reilu tunti ja lopputulemaksi tuli että huomenna heti aamusta ä-polillle ja käynnistetään. Lääkäri arveli että aloitettasiin kalvojen puhkaisulla.

Kääk huomenna on perjantai 13.päivä ja tulee tasan vuosi siitä kun mulla todettiin tuulimunaraskaus, että näillä peloilla sit käynnistelemään, toivottavasti ei tiedä epäonnea ja jokatapauksessa vietän jo toistamiseen peräkkäisinä vuosina ystävänpäivän keskussairaalassa, toivottavasti tästä ei tule tapaa...

Käynnistykseen lähden kuitenkin hyvillä mielin, vielä se ei kauheesti jännitä mutta enköhän oo huomenna jännityksestä ihan korppuna

Rv 7+3

Rv 7+3 voi vitsit kaksi kuukautta jo mennyt :) Ylihuomenna neuvola ja torstaina ultra, jänniittää, pelottaa, innostuttaa, stressaa kaikkia tunteita vuoristorataa, tiedossa ilmeisen rankka viikko.

Mulla on jo suunnitelmat hyvien että huonojen uutisten varalle ja oon käyny kaikkia vaihtoehtoja läpi (keskenmenosta kaksosiin ja epämuodostumiin kehityshäiriöhin, tuulimunaan, sykkeen näkymättömyyteen ja ihan siihen kaikki hyvin yhdistelmään) jottei mikään tulisi yllätyksenä mutta kun mikään ei mene suunnitelmien mukaan tulee tientenkin joku yllätys ja se pelottaa että mikä tulkoon ennemmin kolmoset kuin mitään ikävää.

Oon huomannu jännän jutun siinä missä ennen raskautta tykkäsin iltavuoroista enemmän kuin aamuista niin nyt se on kääntynyt päikseen, heräisin niin mielelläni aamuvuoroon aikaisin kuin tapattaisin tylsiä päiviä odotelleessa iltavuoroon lähtöä.

Vatsatuntemuksia

Jos tässä ns. pitkässä yrittämis historiassa on jotain hyötyä niin se on maltillisuus kun tunnet itsesi paremmin et odota turhia kuten tässä kierrossa monikin asia voisi viitata raskauteen mutta kuten edellisistä kierroista on huomattu niin raskaus ei ole niiden aiheuttaja.

Nyt mua on ihmetyttäny vatsan tuntemukset, tuntuu ku siellä tapahtuis koko aika jotain, eilen en edes pystynyt olee mahalteen ja maha oli täytenäinen vaikken ollut koko päivänä syönyt kunnolla mitään. Yks päivä nosutessani pöntöltä alavatsaa vihlaisi hyvin voimakkaasti koko leveydeltään niin että ihan jähmetyin hetkeksi paikalleen ja viimeyönäkin oli "voimakkaita" yksittäisiä vihlasuja vai oliko ne vain unta sillä kiertovaiheeseen hyvin sopivat oudot unet tulivat taas. Toisaalta joka kierrossa mulla vatsa vihloo viimeset kaksiviikkoo. Sitten nää vatsatuntemukset ovat olleet molemmin puolisia yleensähän se puoli oireilee josta munasolu irronut kuten silloin tuulimunankin aikaan vatsatuntemukset olivat enimmäkseen yksipuoleisia.