6.neuvola

Keskiviikkona oli 30+5 neuvola jossa jälleen kerran kaikki hyvin. Suluissa edellisen neuvolan tulokset rv26+5

painon nousu viikkoa kohden 800g (425g)
RR: 129/89 p. 97 (129/84 p.92)
pissa puhdas kuten viimeiksikin
sf: 28,5 (23,5)
vauvan syke 140 (140)
liikkeet + (+)
perätilassa oli ainakin sillä hetkellä mutta päivittäin vaihtaa asentoa

sokerirasituksestakin sain kuulemma erinnomaiset tulokset 0h 4,8 , 1h 7,8 , 2h 5,6

tänään olisi viimeinen työpäivä iltavuoron merkeissä, kyllä tätä on odotettukkin mutta toisaalta ahdistaa että mitä teen 2kk? joudun kuitenkin suurimman osan päivästä olemaan yksin kun mies käy töissä ja harrastuksissa toki aion mennä porukoillekkin ja viettää siellä jotenkin aikaa sekä nähdä kavereita, laittaa joulua sekä vauvan juttuja, pitää huolta huushollista, levätä ja liikkua mutta silti, toisaalta pitäisi tulee olee niin harvoin puhumattakaan siitä vapaudesta että lähdenpä extemporee jonnekkinosata nauttia siitä yksinäisyydestä ja vapaudesta kun vielä voi sillä lapsen tultua omaa aikaa

tänään mennään rv 31+1

Vuodatus ja masukuva

Harvinaisen paska viikko takana, anteeksi jo vuodatukseni. oon ollu tällä viikolla harvinaisen huonotuulinen ja se on varmaan paistanut kilometrien päähän kun tuntuu että kaikki muutkin ovat olleet sitä ainakin mua kohtaan. Oon ollut jälleen hyvin väsynyt ja selkäsäryt ovat vaivanneet niin että jo toissapäivänä toivon että kumpa vauva jo syntyisi. Oon saanut juosta omien ja asiakkaiden asioissa lääkäreissä ylitöitä tehden ja vihdoin pääsin haluammalleni sairaslomalle loppuviikoksi ja ajan fyssarille. Ensimmäinen lääkääri olisi syöttänyt minulle vain Panacodia mutta vaikka siitä sanottaisiin kuinka sopivan raskaana olevalle niin minä en halua yhtäkään myrkkyä kroppaani pienokaisen siedettäväksi joten ennemmin sitten valitsen kärsimyksen säryissä. Neuvolalääkärille olisi päässyt vasta viikkojen päästä. Niinpä päädyin työterveyshoitajalle joka tuntui olevan ensimmäinen ihminen joka ymmräsi kunnolla tilanteeni ja oli samalla aallonpituudella kanssani että yritettään ensin kaikki ei lääkkellinen.

Mutta jospa viikko paranisi loppua kohden kun huomenna mennään jo viikolla 26 ja lauantaina mennään miehen kanssa vauvan tarvike ja vaate ostoksille.

Ja tässä vielä eka masukuva tännekkin rv 24+6

Leppoisaa loppuviikkoa.

Puolivälissä! :)

Puoli väli etappi saavutettu <3 ja ehkä onnelliesempi kuin koskaan siis oikeesti, väsymys jäänyt taakse ja energisempi olo kuin koskaan, 7/11 työputkesta suoritettu ja energiaa piisaa vieläkin, ennen olisin jo tässä vaiheessa todella väsähtänyt, voikun tää olo ei loppuis koskaan...

Noh mut siis viime viikolla käyty työterveyslääkärillä joka määräsi sitten kilpparikokeisiin ja olisi tarjonnut saikkuakin mutta en halunnut. Sitten käytiin 3. neuvolassa jossa tapasimme ensimmäistä kertaa oikean neuvolatätimme ja mukavalta vaikutti. Th yritti metsästää sydänääniä mutta pikkuinen päätti taas leikkiä piiloa joten pitkän etsiskelyn jälkeen hetken saimme nekin kuulla. Pikkuisen syke touhukkuudesta huolimatta oli vain 135 joten oiskohan siellä poika? Hemoglobiini oli taas laksenut 124 (130) mutta ok edelleen ja rautaa jatkan edelleen joka toinen päivä tahdilla. Kohdunpohjan korkeuskin oli jo navan yläpuolella, äkkiä sekin kasvaa. Kaikki oli muutoinkin hyvin :)

Viimeviikon aikana uskaltauduin maistamaan kahviakin monen kuukauden jälkeen ja se oli taivaallisen hyvää eikä tehnyt ollenkaan pahaa, oisko se liene syy tähän energisyyteeen.

Ja kerrottakoon vielä että kaiken kaikkiaan painoni raskauden puoleenväliin mennessä on noussut 4,8kg.

rv 19+3

rv 18+2

Tänään onkin viimeinen leppoinen päivä pitkään aikaan sillä ensiviikolla 6päivää putkeen töitä, stressaan jo valmiiksi miten tuun siitä selviämään helppoa se ainakaan tule olemaan kun on vielä nuhakin. Mutta siis tän raskauden aikana oon oppinu rakastamaan sunnuntaita, päivä jolloin voit olla yökkärissä puolille päivin ja vain löhötä eikä mitään kiirettä mihinkään ja harvoin mitään suunnitelmiakaan, paljoan aikaa miehen kanssa ja vähän omaakin aikaa kun mies lähtee harrastuksiinsa.

Täällä pikkuinen on alkanut potkimaan kovemmin ja olen huomannut potkuista päätellen hänen päivä rytminsäkkin, hän heräilee aamulla 10-12 aikaan sitten hereillä potkii pitkin päivää ja yleensä iltaisin villiintyy enemmän ja käy myöhään nukkumaan, yölläkin havadun potkuihin ja sitten pikkunen nukkuukin aamu unisena pitkään. Että varsinainen ilta/yökyöpeli, enteileeköhän tämä hänen rytmiään sittenkin kun on syntynyt.

Vatsallani on tällä viikolla ollut myös runsaasti muitakin tuntemuksia kuten niistä jo edellisessä postauksessa kerroin. Pistelyä, painon tunnetta, vihlasuja ja tänään noustessani jopa vatsaa kramppasi.

Tällä viikolla kävin myös suuhygienistillä ja viisaudenhampaallani on tilaa kasvaa joten päänsäryt tuskin johtuvat siitäkään kuten ei myöskään näöstäni jonka kävin myös tarkastuttamassa, ainoastaan vasemman silmän kaukonäkö on heikentynyt mutta vähän vain sekin, että kai se on alettava uskomaan että päänsärky johtuu ihan vain raskaudesta.

Ensiviikolla olisi 3.neuvola ja työterveyslääkäri, alan pikkuhiljaa kyllästymään joka viikko juoksentelemaan eri terveydenhuollon palveluissa mutta eihän tässä muu auta kuin pitää parasta mahdollista huolta pikkuisesta.

                   
                               Mukavaa ensiviikkoa kaikille!

Rv 17+0

Tänään siis poksuttiin 18.viikolle, enään 2 viikkoa puoleenväliin ja muutama päivä vielä enemmän rakenneultraan.

16+3 olin varma että tunsin pikkuisen potkut vatsallani, ihana tunne!

Muutoin tässä ei olekkaan mitään ihmeellisempää kerrottavaa, tällä viikolla on mennyt joka päivä ylitöiksi ja toissapäivänä jouduin kesken työpäivän kotiin lepäämään kun iski hirveä pyörrytys päänsärky huono olo kohtaus, pelkäsin jopa menettäväni tajuni.

Sunnuntaina suuntaan kummityttöni ristiäisiin josta olen potenut vaate kriisiä, mulla ei ole tällähetkellä ainuitakaan sopivan kokoisia housuja kaikki ovat liian pieniä ja äitiyshousut vielä liian suuret. Enkä kerkeä ostoksille kovan työviikon vuoksi (viikonloppunakin töihin) ja toisaalta olisi turha ostaa tähän tilanteeseen sopivat housut kun kohta ne käyvät liian pieniksi.

Olemme miettineet tätä mun väsymystä joka tosin on varmastikkin helpottanut alkuraskudesta mutta joskus sen pahasti iskiessä olo on aivan toivoton. Ennen sairaslomalle joutumista sairaanhoitaja epäili masennusta mutta lääkärilleni päästyä hän vain totesi sen normaaliksi raskausväsymykseksi. Tällä viikolla soitin neuvolaan kyselläkseni onko muuta apua kuin rauta niin hän kehoitti vain hakemaan sairaslomaa ja piti sitä normaalina asiaan kuuluvana väsymyksenä. Sittemmin oltua yhteydessä työterveyshuoltoon saadakseni vapautuksen tuosta aimmein mainitsemastani päänsärystä tuli väsymys jälleen puheeksi ja hänkin epäili ettei tuo enään normaalilta kuullosta ja varasi minulle ajan työterveyslääkärille jotta voimme ylipäätään pohtia työssä jaksamistani. Että ota nyt sit selvää onko tämä tähän raskauteen normaalia vai voisiko kyse olla jostain vakavemmasta.

Mutta onneksi syksy tulee ja se on mun vuoden energisintä aikaa ja olen jo huomannut sen positiiviset vaikutukset minussa!

                           

Hyviä kuulumisia!

rv 15+3

Tänään koitti paluu töihin kahden sairaslomaviikon jälkeen, rankka päivä mutta menihän se siinä aamulla yökötellessä ja selkä kipeänä ja lopulta pyöräni kumikin puhkesi. Mutta päivän kruunasi neuvolalääkärin tarkastus jossa kaikki hyvin niinkuin kuuluukin ja sykkeetkin saatiin todistetusti esiin, ei tosin kuuluviin vilkkaan liikehdinnän vuoksi mutta neuvolakorttiin tuli merkintä sykkeeksi 147. Enkä joudu sokerirasituskokeeseen jippiii.

Viikonloppuna löysin kotidoplerilla ekan kerran itsekkin sykkeet. Ja aiemmin unohdin hehkuttaa että olen aloittanut karkkilakon ja pyrin siihen että kerran kuussa saa karkein herkutella jos mieli niin tekee mutta tähän mennessä lakko on ollut yllättävän helppoa ja takana siis kohta kaksi karkitonta viikkoa. Miten se onkin ennen ollut niin vaikeaa.

Ja huomenna taas uimaan!

                           

2. neuvola

rv 14+5

Tänään kävin toisessa neuvolassa mieheni kera ja lyhyeksi jäi tämäkin käynti kun ei mitään erikoista ollut. Hemoglobiini noussut 130 joten rautoja ei tarvitse syödä kuin joka toinen päivä. Verenpaineet oli ok ja pissa oli puhdas. Mutta se paino iik osasin arvata että se näyttäisi paljon mutta en olisi silti uskonut moiseen lukemaan painoni on noussut puolessatoista viikossa 2kiloa ja tällä kertaa kyse ei ole turvotuksista vaan silkasta syömisestä, olimmehan laivareissulla ja seuraavakin viikonloppu taisi mennä ulkona syödessä. Lisäksi nyt saikulla ollessa ei ole tullut työliikuntaa jossa voimme puhua kymmeistä kilomatreistä päivän aikana kävelyä tai pyöräilyä. Unohtamatta äidin pöperöitä joita on tullut antaamuksella syötyä, esim. perunaa en koskaan itse valmista mutta täällä sitä on tullut syötyä päivittäin, varsinainen hiilaripommi!

Nyt saikulla mulla on ollut ns. jalattomuutta jalat ei jaksa mitään joka toinen päivä ja silloinkun ne jaksaa tuleekin niitä käytettyä varmastikkin sen eestä että seurvaana päivänä tietää makaavansa.

Unohdin jo aiemmin kertoa että olen ostanut kotidoplerin jolla en tosin vieläkään ole saanut sydänääniä kuulumaan ainoastaan oman sykkeen, istukan ”sykkeen”/äännähtelyt, pikkuisen liikkeet ellei joku nekin totea suolistoääniksi. Oli niin ärsyttävää kun suomenkielisessä myyntiilmoituksessa äänien luvataan kuuluvan jo 12 viikolla mutta itse englannin kielisessä pakkauskessa kerrotaan niiden kuuluvan vasta 14-16 viikoilla no niillähän nyt jo mennään mutta kuulluksi en  niitä saa. Siksi harmittikkin kun ei neuvolassakaan niitä kuunneltu vaikka joskus taisi puhe olla että ekan ultran jälkeen niitä kuunnellaan joka neuvolakerralla joudun siis taas elämään epätietoisuudessa että onkohan tuolla kaikki hyvin.

Lisäksi neuvola oli unohtanut varata minulle neuvolalääkärille ajan joten poikkeuksellisesti menenkin sinne vasta rv 16+3, edelleenkään en ole päässyt tapaamisiin varsinaisen neuvolatätini kanssa vaan asioitani on tähän mennessä hoitanut hänen sijaisensa joka ei lieneen ole edes erikoistunut odottaviin äiteihin joten olenkohan saanut tarpeellista palvelua tähän mennessä. Seuraavalla kerralla olisi oikea neuvolatäti mutta niinhän minulle sanottiin viimeiksikin.

Kävin jo ostamassa ekat äitiyshousut, alkaa maha jo olee siinä kunnossa ettei vanhat mahdu. Sekä isommat rintsikatkin kävin ostamassa sekä pikkuiselle löysin taas ihania vaatteita.

Yritän nyt pikkuhiljaa ryhdistäytyä kirjoittelemaan tänne useammin kun ideoitakin on paljon mutta hiljaa hyvä tulee, mukavaa viikkoa teille!

Oireiden paluu

Kun viikot vaihtuivat rv 12+0 / rv 11+0
lähti minulta kokonaan ruokahalu (ei tehnyt edes karkkia mieli) ja lähes kaikki ruuat kuvottivat
sitten minusta tuli hajuherkkä kaikki vähänkään neutraalista poikkeavat hajut saivat minut kuvotuksen / oksentamisen partaalle mm. suolakurkku, tiskit, tupakka.
Viimepäivänä vatsallanikin on tapahtunut paljon vihlontaa ja muita tuntemuksia joita en osaa selittää, ja olisiko kenties vauvan ensimmäiset liikkeetkin tuntui kuin ilmakupla olisi poksahtanut alavatsallani (eikä se tuntunut miltään ilmavaivoilta).
Kaiken tämän lisäksi eilen oloni huipentui kovaan yhtäkkiseen päänsärkyyn jossa oli myös näköhäiriöitä ja huimausta, otettuani 1 panadolin ei se auttanut, lähdin töistä aikaisemmin ja lepäilin kotona mittasin verenpaineenkin joka oli normaali (tai ehkä alhaisempi kuin aiemmin) mittasin myös lämpöä vaikkei olo kuumeiselta tuntunutkaan 35,4 ja lopulta oksensin eikä sekään auttanut, otin toisen panadolin ja jäin odottelemaan jos se sillä lähtis, vaan ei, soitin jo akuutti 24 jossa neuvottiin vielä lepäämään ja jos ei helpota niin suunnaksi päivystys, lopulta olo kuitenki hellitti ja loppuillan sitten nukuinkin.

Miksi sain olla pariviikkoa rauhassa suuremmilta oireilta ja nyt ne taas iski, tosin tänä aamuna olo on jo vähän parempi ja jopa syömisiä tekee mieli vaikkakin oksetus listalla on nykyisin enenmmän ruoka-aineita kuin koskaan, tosin mieltäni vaivaa viime päivien herkuttelu kun ei ole tullut liikuttuakaan, tässä sitä vaan paisutaan.

Enään 4päivään np-ultraan!

Viikon kuulumiset

Heipähei vähän on ollut hiljaista viikon ajan kirjoittelun suhteen mutta se johtuneen vain siitä että mulla on ollut paljon tekeimistä tai vaihtoehtoisesti olen nukkunut. Mutta tänään on mitä luultavammin hieno päivä siksi että 12 viikko on alkanut lasketun ajan mukaisesti vaikkakin todellisuudessa ultran mukaan varmaankin mennään vasta rv 10+1 ja toivon mukaan pikkuisellakin on kaikki  hyvin ja 11päivän päästähän se selviää np-ultrassa, en malttaisi millään odottaa.

Viimeviikolla tuli oltua ensimmäinen päivä saikulla päänsäryn takia rv9+6/9+0 mutta sen jälkeen päätäni ei ole särkenyt kertaakaan eli olen päässyt tästä vaivasta eroon :) ja siinä yhteydessä pomokin sai tietää raskaudesta jonka se otti iloisina uutisina ja eikä se vaikuta tuleviin töihini ja eilen kirjoitettiin uusi työsoppari sinne äitiyslomalle asti sekä palkankorotuskin tuli :)

uusi kummastus on sunnuntaina ilmestyneet turvonneet imusolmukkeet korvan takana joita kävin eilen sairaanhoitajalla näytätyttämässä ja crp oli kuitenkin normaali ja tänään menen otatuttamaan lisää labrakokeita, missähän vika?

iloa tähän päivään tuo myös se että uskaltauduin käymään vaa'alla peläten että paino on taasen noussut kilokaupalla mutta se olikin noussut vain 2viikossa 300g tosin vyötärööni ja navan ympärille senttejä on tullut senkin edestä mutta kyllähän vatsaani voisi jo luulla 20.viikkoiseksi on se niin turvonnut aina

Tämän hetkisiä oireina on siis lähinnä turvotus, vatsalla erilaiset tuntemukset ja väsymys. Alkaa olee sitä aikaa että raskaudesta pääsee nauttimaan!

rv 9+3

oon niin uupunut jo tähän huonovointisuuteen ja nyt ymmärrän olla kiitollinen ettei minun ole tarvinnut oksennella päivittäin, voisin vain syödä ja nukkua, työt ei jaksa kiinnostaa yhtään ja heinäkuu näyttääkin työläältä miten mä tuun selviimää jos tää olo vaan jatkuu tällasenaan jotenki vaa tuntuu siltä ettei jaksa välittää mistään muusta

tänään tuli myös kutsukirje vk12 ultraan mihin on enään kolmisen viikkoa ja ylihuomenna menen ekoihin labroihin

noh onneksi tällä viikolla pääsen helpommalla kun on vain 3työpäivää ja neljä vapaata, todellakin aion nauttia kerrankin kun siihen on aikaa :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!!

Rv 7+3

Rv 7+3 voi vitsit kaksi kuukautta jo mennyt :) Ylihuomenna neuvola ja torstaina ultra, jänniittää, pelottaa, innostuttaa, stressaa kaikkia tunteita vuoristorataa, tiedossa ilmeisen rankka viikko.

Mulla on jo suunnitelmat hyvien että huonojen uutisten varalle ja oon käyny kaikkia vaihtoehtoja läpi (keskenmenosta kaksosiin ja epämuodostumiin kehityshäiriöhin, tuulimunaan, sykkeen näkymättömyyteen ja ihan siihen kaikki hyvin yhdistelmään) jottei mikään tulisi yllätyksenä mutta kun mikään ei mene suunnitelmien mukaan tulee tientenkin joku yllätys ja se pelottaa että mikä tulkoon ennemmin kolmoset kuin mitään ikävää.

Oon huomannu jännän jutun siinä missä ennen raskautta tykkäsin iltavuoroista enemmän kuin aamuista niin nyt se on kääntynyt päikseen, heräisin niin mielelläni aamuvuoroon aikaisin kuin tapattaisin tylsiä päiviä odotelleessa iltavuoroon lähtöä.

Hyvä päivä!

Vitsit eilen oli hieno päivä hirveästä säästä huolimatta täällä oli järkyttävä tuuli, vettä, rakeita ja lunta sato ja sähkötkin menivät poikki kesken työpäivän. Mutta ne hyvät asiat ensinnäkin yöllä nukuin ekan kerran pitkään aikaan niin hyvin että aamusta asti oli ihan eri ilme kasvoilla kun olin niin hyväntuulinen sitten mun työsuhteelleni tarjottiin jatkoa tämän vuoden loppuun asti johon tottakai suostuin eli "pääsen" olemaan äitiyslomaan asti töissä ja muutoinkin käytiin hyvä keskustelu pomon kanssa. Suuri paino tippui harteiltani kun sain töissäni suoritettua kaikki LOVE näytöt (joiden suorittamisesta uhkasi -5%palkanlasku kuun loppuun mennessä) ja olisinhan ne suorittanut aikapäivää sitten mutta näyttöjen vastaanottajat kun ovat niin kiireisiä. Ja olihan meillä eilen mieheni kanssa vuosipäiväkin jota tosin emme mitenkään erityisesti viettäneet. Söin kuitenkin hyvää ruokaa ja nukuin pitkät päiväunet ja Klikkaa mua sarjan uusinnat alkoivat. Siis tiistai joka on viikon inhottavin päivä olikin näin paras pitkään aikaan.
                    

Jännäillään

Tänään kp 32/ 22-33 koska menkat alkaa vai alkavatko olleenkaan?

Täällä flunssaisena odotellaan menkkoja, melkeen toivoisin niiden alkavan koska en halua että kiertoni ainakaan venyy yhtään pidemmäksi.

Onneksi on kolme vapaa päivää tähän väliin niin ei tartte olla enempää töistä poissa kuin tämänpäivänen aamuvuoro.

Aurinkoista pääsiäisen aikaa! 

Mietiskelyä

KP 28 nautin tästä kierron vaiheesta kun aletaan jännäilemään mutta kuukautisten odotettu alkamis päivä on vielä sen verran kaukana ettei voi tehdä testiä ja loppupeleissä olen vielä niin maltillinen ettei tee edes mieli testailla, siitä pakkomielteisestä odottelusta ja testailusta en halua enään tehdä arkipäivää. Muutoinkin olo on ihan hyvä ja rauhallinen tämän projektin suhteen ja päällimmäisenä ajatuksena onkin se ettei mua haittaa vaikken olisikaan raskautunut tästä kierrosta, ei meillä ole mikään kiire ja varsinkin kun elämä näyttää taas näitä valoisia puolia niin niistä haluaa vain nauttia, toisekseen tälle vuodelle on luvassa niin paljon kaikkea sellaista kivaa joita raskaus hidastais joten ihan hyvin voisimme nauttia elämästä kaksistaan ja haaveilla lapsen saapumisesta parin vuoden päähän.

Nyt kun olen valmistunutkin ja töitä riittää niin että viimesimmiltäkin vapaa päiviltä on ryöstetty töihin niin mulla puskee se uranainen esiin, mietin joskus pienenä kuinka ura tulee olemaan hyvin pitkälti mun elämässä ykkösjuttu (apua siis tollasiako ajattelee jo lapsi) ajatusmaailma tuosta on kyllä muuttunut mutta olen kunnianhimoinen ja haluan edetä urallani mutta siinä vaiheessa kun meillä on lapsia haluan olla heidän kanssa kotona joten tässä olis niinku valittava vielä näiden nuoruus vuosien suunta.

Mutta kuten mulle tyypillistä en osaa keskittyä vain yhteen asiaan ja haluan monta asiaa yhtäaikaa ja mieleni muuttuu joka hetkessä joten ehkä elättelemme haaveita tai siis toteutamme kumpaakin yhtäaikaa ja se joka tulee tai menestyy eka ohjaa sit meitä. Mieskin on sitä mieltä ettei lapsella ole kiire että tulee jos on tullakseen ja ite meen samoilla linjoilla joten emme voi aloittaa ehkäisyä ja kuten aiemminki olen sanonut etten aio enää aloittaa pillereitä niiin tulis löytää sit joku ehkäsy mutta kortsua emme ala käyttää, keskeytetty yhdyntä noh niih mies ei ehkä haluu ja seuraavat vaihtoehdot onki sit sellasii jotka  ei sovi tähä tilanteeseen missä emme oikeen tiedä itsekkään mitä haluamme.

KP 17

Oviksesta ei edelleenkään selvyyttä mutta jos viimekierron mukaan lasketaan niin se olisi vasta nyt viikonloppuna tuloillaan.

Tänään menen verikokeisiin tutkituttamaan hcg hormonin ja maanataina saan tietää tuloksen ja edellyttääkö se jatkotoimenpiteitä.

Ensimmäistä kertaa tuntuu tämän vauvaprojektin aikana rauhalliselta, vaikka haaveet pyörivät ajatuksissa päivittäin niin ne ei ns. hallitse koko elämää. Tuntuu kuin olisin päässyt tuulimunaraskaudesta yli tai ainakin siitä pahimmasta. Ajatukset pyörii enemmän tulevassa kuin menneissä.

Eniten mua ärsyttää tällä hetkellä miehen ymmärtämättömyys, hän haluaa kovasti vauvan mutta ei tahdo ymmärtää useasti selitettyäkään ettei se onnistu tosta noin vain. Hän on usean kerran kysynyt olenko tehnyt testiä johon tympiintyneenä ärähän aina että en ole edes ovuloinut vielä, ei se lapsi ilman ovulaatiota alkuaansa saa ja missä sinä olet aina kun ovuloisin et ainakaan tekemässä yhteisestä haaveesta totta vaan oletat typerästi että yksi pano milloin vain saa aikaan raskautumisen. Joskus tuntuu kuin olisi yksin tän tilanteen kanssa, keskustelu palsojakaan en jaksa enään niin lukea koska ei sielläkään kukaan ole tarpeeksi samassa tilanteessa, siellä syödään vaan tabuja ja käydään hoidoissa.

Minä olen viikonlopun töissä ja tänään suuntaan iltavuoroon mutta mukavaa viikonloppua teille!

Vapaa viikko

Niin se aika vaan kulkee eteenpäin, huomenna juhlimme perhepiirissä valmistujaisiani ja maanantaina käyn hakemaassa todistuksen ja tiistaina hyppään töihin kohti tuntematonta. Tai ei voi sanoa että kohti tuntematonta onhan kysessä paikkakunta jossa olen asustellut parikytä vuotta ja osa tulevista työkavereista on tuttuja tai puolituttuja mutta itse paikasta, työilmapiiristä, työolosuhteista en ole kuullut kuin huonoa sanottavaa mutta onneksi olen siellä vain kuukauden ja sitten työt jatkuvat omalla paikkakunnalla hyvässä työyhteisössä mukavien asiakkaiden parissa.

Tän viikon olen ollut lomalla ja yrittänyt ottaa rennosti ja sattumoisin miehenikin päätyi sairaslomalle joten saimme yhteistä aikaa kuin tilauksesta. Olemme puunanneet kämppämme siistiksi, sisustaneet, shoppailleet ja grillailleet ekan kerran parvekkeellamme, tehneet asioita yhdessä ja mikä ehkä parasta mies sai minut nollaantumaan alkoholin parissa onnistuneesti, seuraavana aamuna herätessäni tunsin voivani paremmin kun kaikki paha olo oli hetkeksi kaadettu pois mielestäni.

Tosin stressi on ollut aikamoista tästä vauvaprojektista, uudesta elämäntilanteesta, muutoksista johtuen ja varmaan hormoneillakin on ollut osuutensa mun itkupotkuraivareissa joihin auttavat vain makea tai kunnon rääkki.

 Aurinkoista kevättä!