Olen kirjoittanut tammikuusta asti päiväkirjaa jota alan täällä nyt julkaisemaan eli hieman tulee kulumaan aikaa ennenkuin päästään nykyiseen tilanteeseeni, luettava on aika avointa kerrontaa vaikkakin joitain yksityiskohtia olenkin poistanut alkuperäisestä tekstistä mutta kannattaa muistaa lukiessaan että tämä raskaus todettiin tuulimunaksi ja luonnollisestikkin stoori alkaa siitä kun epäilyni heräsi ja testi näytti plussaa.
6.1.2014 loppiainen
Joulun jälkeen 2013 tunsin kuinka rintani olivat turvonneet noin kaksin
kertaisiksi ja ihmettelin kovasti, luulin jouluna lihonneeni niin paljon että
kilot tuli myös rintoihini. Pe 27.12 lähdettyämme mieheni kanssa porukoiltamme
ensin hakemaan muutto tavaroita kohti uutta kotia itkin koko matkan ja sen
jälkeenkin, ajattelin silloinkin mikä mättää mutta pistin sen suurten muutosten
piikkiin muutto, entisen kodin hyvästit, joulun päättyminen, pikkuveljen kasvu
ja armeijaan lähtö, ikävä isiä jne uudessa kodissakaan itku ei hellittänyt kun
kaksi pehmoleluani päätyivät taas saman katon alle en voinut olla itkemättä ja
itkettää se vieläkin (ihmeelliset raskaushormonit :D).
Olimme jo jonkin aikaa
toivoneet lasta ja sen mukaisia oireita oli joskus ilmennyt ilman raskautta joten
epäilin taasen samaa, huolimatta siitäkään että tuli alavatsan vihlasuja.
Huolestuin vasta herätessäni öisin hirveään alavatsakipuun joka tosin meni 15
minuutissa ohi ja toistui useampaan kertaan myös iltaisin ja aamuisin muttei
koskaan päiväsaikaan. Sitten alkoi ilmenemään muutaman päivän ajan edellisten
lisäksi menkkamaisia kipuja ilman menkkoja kaksi kertaa kovempina, muttei
mitenkään häiritsevinä sekä lievää päänsärkyä. Tähän mennessä olin googlettanut
erinnäisistä vaivoista ja raskaudesta paljon mutta pelko siitä etten olisikaan
raskaana sai aina uskon pois että ei tälläkään kertaa, mutta ajatuksissa oli
kuitenkin odottaa menkkojen tuloa/poisjääntiä 5.1 asti kunnes tekisin vasta
raskaustestin.
Malttamattomana kuitenkin päätin kokeille 3.1 klo. 8.25 aamulla
RFSU:n testiä jolloin kerkesin jo toivoa vatsakivuissani että jos nämä on
raskaus kipuja niin en todellakaan halua olla raskaana ja olin aivan varma että
testi osaittautuisi negatiiviseksi koska menkkoja vielä odoteltiin ja tapansa
mukaisesti tuottaisi pettymyksen ja pissallakin olin jo käynyt pari kertaa
aamuyön aikana joten hormoneita ei olisi tässä pissassa tarpeeksi . Yllättäen
kuitenkin testi oli positiivinen vahvalla haamuviivalla ja olen raskaana.
Tunneskaala oli sekava toisaalta tätä olimme odottaneet jo lokakuun puolesta
välistä jolloin lopetin pillereiden syömisen mutta nämä kivut ja ehkä hieman
epävarma elämäntilanne (opiskelut kesken, miehen kriisi halusta vaihtaa elämän
suuntaa) saivat toivomaan negatiivista. Lopulta olin kuitenkin iloinen vaikka
tiesin että vasta miehelle kerrottuani ilostuisin enemmän nähdessäni hänen
onnen joka oli kyllä aluksi hämmentynyt eikä meinannut uskoa minua kun
sanoin ”Me saadaan vauva” ruokapöydässä
hänen työpäivänsä jälkeen. Nytten oireena ollut lähinnä yöllä tulevat
vatsakipukohtaukset jotka lievittyvät kun käy kävelemässä vähän ja ummettus.
Tänään myös vihdoin mittasin ns. alkutilanteen mitat joista sitten lähden
vertaamaan kuinka ”leviän”.
Laskimme myös edellisten kuukautisten alun
perusteella 5.12.13 että laskettu aika olisi 14.9.14 tienoilla eli nyt olisi
alkanut raskausviikko 5. Alusta asti testin tehtyäni, lukiessani lapsen
luonnehoroskooppia, miehen tunne ja näiden kaikkien päälle vielä netistä
löytyvät testit niin epäillyksenä on että sieltä tulee tyttö, sitä miehenikin toivoisikin
ja ehkä vähän mäkin vaikka enemmän mä poikaa toivoisin mutta kumpi vain on enemmän
kuin tervetullut. Mieheni on ollut kyllä aivan ihana asian suhteen ja tiedän
että hänestä tulee hyvä mies ja isä, hän on nytkin niin suojelevainen, ei anna
tehdä mitään mikä vähääkää voisi jotenkin vahingoittaa lasta ja palvelee
pienissäkin asioissa, tosin yritän minäkin olla hänelle vastapainoksi ihanampi
ja huomaavaisempi kiukku ja kipukohtauksia lukuunottamatta. Muita oireita on
ollut ajoittainen painon tunne alavatsassa, huimaus noustessa, tosin sitä mulla
normaalistikkin.
Oon päättänyt elää tosiaankin ihan normaalia elämää tämänkin
ajan enkä aio invalitisoitua niinkuin jotkut odottavat äidit, aion harrastaa
liikuntaa niin pitkälle kuin mahdollista ja jos ei muuta kykene tai jaksa niin
ainakin vähintään 30min kävely lenkki 5 kertaa viikossa.
3.1.14 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti