Hyvästit vuodelle 2014, tervetuloa uusivuosi!

Oi voi tuntuu että kaikki ovat olleet tyytyväisiä kulunneeseen vuoteen ja liibalaaba noh itsestäni ehkä tuntuu siltä etten voi samaistua niihin kommentteihin, päällimmäisenä tuntuu että olipa rankka vuosi vaikka paljon hyvääkin tapahtui.

Tammikuussa sain riemuita onnesta, olin raskaana kunnes se onni pois meiltä vietiinkin helmikuussa tuulimunauutisilla. Tammikuussa muutimme mieheni kanssa yhteen ja helmikuussa menimme kihloihin, olin samalla onnellinen ja surullinen näistä tapahtumista.

Koulunkäyntikin veteli viimesiään ja ne ajat olivat opiskelussa rankkoja, lopulta valmistuin maaliskuussa ja pääsin heti töihin. Tosin pian huomasin että työpaikan valinta osuin pahasti väärään, ekat viikot olivat yhtä helvettiä kunnes totuin siihen, lopulta tahtoni kuultiin ja pääsinkin omalle paikkakunnalle samoihin töihin tuttujen työtovereiden ja asiakkaiden pariin, tosin siihenkin sopeutuminen vei aikansa.

Kaiken tämän aikaa yritimme raskautua aina uusien pettymysten saattelemana ja pelko siitä että mitä jos emme saakkaan koskaan lapsia oli läsnä. Sitten toukokuussa syntyikin ihana kummityttöni ja seuraavana päivänä jo kesäkuun puolella teinkin positiivisen raskaustestin. Olin todella onnellinen ja todella peloissani että mitä jos tämä ei olisikaan totta, tulisi uusi tuulimuna tai kohdunulkoinen raskaus tai mitä jos tämä meneekin kesken.

Kesäkuun lopulla kävimme alkuraskauden ultrassa rv 8+6 ja saimme iloisia uutisia, kaikki oli kunnossa ja vihdoin viimein olin oikeasti raskaana. Iloa kuitenkin varjosti taasen pelko maagisesta 12.viikolle pääsystä, kuukauden saimme taas pelätä kunnes lopulta 12+4 ultrassa selvisi että kaikki on hyvin, pelko hälveni ja pikkuhiljaa osasin nauttia tästä todellisuudesta.

Sekin nautinto jäi todella vähiin, koko vuosi oli painettu menemään ilman hengähdystaukoja ja kuuma kesä töissä sekä raskaus verottivat todenteolla, olin tosi väsynyt ja päästin sen menemään liian pitkälle pelkäsin jopa olevani masentunut, lopulta hain sairaslomaa ja oloni/taakkani keveni vaikka ihan vain raskaudesta johtuva väsymys jatkuikin pitkälle syksyyn.

Oloni alkoi tasoittumaan ja syksyn tullen häiriönaapurikin rauhoittui. Koko elämä alkoi olemaan tasapainossa ja mahani kasvaessa olen nauttinut raskaudesta, työstä, elämästä ylipäätään eri tavalla kuin aimmin tänävuonna. Rakenneultran hyvien poika uutiseten vauhdittamana olemme alkaneet todenteolla valmistautumaan tulevaan, tekemään hankintoja jne Olemme jo monta kuukautta elänneet huushollissa jossa valmis pinnasänky odottaa pienokaistaan.

Raskaus on toki hidastanut/maltittanut elämääni ja onhan se tuonut mukanaan omat hankaluutensa kuten selkäsäryt ym joiden johdosta olen  joutunut olemaan töistäkin poissa, kunnes joulukuussa koitti lomien aika ja lopulta äippälomakin alkoi.

Tosin nekin ovat pitäneen minut tekemisen vauhdissa, päätimme lopultakin pistää tämän asunnon myyntiin ja hankkia omakotitalon. Nyt olemme jo tehneet tarjouksen ja näyttäisi asiat tältä tiimoilta etenevän mukavasti, tammikuussa asunnonvälittäjän palattua lomiltaan alkaa ehkä asiat rullaamaan nopeammin. Siinä olikin mukavasti ennen joulua stressiä olihan kysessä iso päätös johon kyllä hyvin johdattivat tämän kerrostalon hurja meno (varkauksia, häiriökäyttäytymistä, pahoinpitelyjä) josta olen jo saanut tarpeekseni.

Pitkin raskautta kiihtyen loppuvuoteen on parisuhdettamme riepotelleet riidat, joista ollaan kuitenkin aina selvitty mutta jotka ovat ainaikin minulle olleet erittäin raskaita kokemuksia, mutta ne ovat varmasti myös tehneet hyvää parisuhteellemme ainakin lujittaneet sitä.

Tulevalta vuodelta 2015 odotan asuntoasioiden etenemistä ja muuttoa omaan omakotitaloon ennemmin tai myöhemmin mutta päällimmäisenä kuitenkin odotan lapsemme syntymään ja toivonmukaan "helppoa" arkea pikkuisen myötä. Elämäämme saapuu suurin aare unelmien täyttymys <3

Parempaa ja onnen täyteistä uutta vuotta lukijoille!

Neuvola ja lääkäri

tänään 35+5 neuvola, poitsu on edelleen raivotarjonnassa, sf 32cm, pissa puhdas, sykkeet 140, paino noussut kaiken kaikkiaan 14,5kg( ja ennätyksellisesti jouluna tuli lisää vain 400g vaikka ihan yhtälailla herkuttelin kuin aiempinakin vuosina jolloin kiloja tullut reippasti 2-3) , näiltäosin kaikki kunnossa mutta RR olikin monen mittauksen jälkeen edelleen huimat 140/93 p.109, kaksiviikkoa sitten olivat 110/77 p.79 mutta tätä ennen olleet säännöllisesti 129/89 p.97 ja tätä alemmat, sanoi ettei ole syytä huoleen mutta kotiseurantaa ja ensiviikolle ylimääräinen neuvola käynti



Koska viime kirjoituksesta on taasen aikaa niin kerkesin jo ennen joulua käydä neuvolalääkärillä 33+6 jossa sielläkin kaikki hyvin, pikkunen oli kääntynyt "ekaa" kertaa ja nyttemmin pysyvästi raivotarjontaan ja alatiesynnytys onnistuu, kohdunsuu oli ennallaan 3cm kiinteä ja kiinni kuten aimmin viikolla 15+3 ekassa lääkärin tarkastuksessa.

Enään 30päivää laskettuun aikaan :)

rv 33+1

Wautsi ollaan jo 34 viikolla enään jäljellä 6 viikkoa ja täysiakaisuuteenkaan ei mene enään kuin vajaa neljä viikkoo, mies on jo pidemmän aikaa hössöttänyt että pitäisi kasata sairaalakassi mutta itse ajattelin sen koota vasta tammikuussa mutta eilen mieheltä tuli määräys että huomenna se kasaan kun toinen pelkää että lähtö voi tulla koska vain ja todellisuudessahan se voisikin tulla mutta pidän sitä epätodennäköisenä, mutta ihanaa huolehtimista mieheltä <3

Tää joulukuu tuntuu varsin kiireiseltä taisin jo aiemminkin mainita että vasta kun loma alkoi niin hirveä kiirus alkoi, ensiviikollakin on menoa melkeen joka päivälle olis neuvolaa, pari pankki käyntiä kun käydään kyselee paljonko vois saada asuntolainaa, neuvolalääkäriä, joululahjaostoksia ja yhdet valmistujaiset ja jossain vaiheessa pitäs varmaan kerkeä levähtämäänkin huh..

Joulua..

Joulukuu on alkanut aika vauhdilla kun lomakin alkoi samalta viivalta. Oon jo pari kertaa käyny shoppailee, laittanu joulua, siivonnu ja lenkkeilly voinnin mukaan. Ikäväkseen olemme miehen kanssa olleet riidoissakin koko alku kuun mutta nyt on sovittu ja voimme hyvin.

Mutta kyllä tuo vauhdikas meno on saatu hiljentymäänkin sillä selkähän ensimmäisenä ilmoittaa että nyt lepoa, tällä viikolla se on ollut niin inhottavaa että toinen jalka meinaa lähtee alta, ehkä otan loppuviikon rennommin että jaksaa taas paremmin ensiviikolla touhuta ne ajat kun mies on töissä.

En oo vielä ostanut joululahjojakaan tai no okei pari pientä vain mutta yleensä mulla on jo lokakuus visiot joululahjoista ja hankintoja jo tehny mutta tänä vuonna ei ole ideoita vieläkään.  nyt ensiks oon enemmän keskittyny joulusisustukseen kun eihän meillä oo oikeen mitään jouluista.

Täällä 32+1 hyvää itsenäisyyspäivää!!

Synnytyksestä

apua aika kulkee nyt kauheeta vauhtia, enään 7 viikkoa! oon tähän mennessä skipannut kaikki ajatukset synnytyksestä kun en oon halunnu ajatella sitä ku tuntunu niin kaukaiselta mutta nyt pitäisi täyttää lappu ”toivomuksia synnytyssairaalalle” mitä tuohon nyt pitäisi laittaa ? mitä voin toivoa?

tuntuu et mitä enemmän mietin synnytystä se alkaa pelottaa ja jännittämään, miten kestän kivun? menetänkö tajun? mitä jos kaikki ei menekkään hyvin? kerkeämmekö synnytyssairaalaan (tunnin ajomatka)? kuinka nopeasti / hitaasti synnytys etenee? onko vauvalla kaikki hyvin? millä tavalla synnytetään jne

parin viikon päästä olisi neuvolalääkäri missä tehdään synnytystapa arvio niin ehkä silloin asioihin tulee enemmän selkeyttä ja sitten joko rauhoitun tai pelkään enemmän

rv 32+0