Imettäminen

Tästäkin aiheesta muutama sananen.
Alustavastihan olin suunnitellut täysimettäväni niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ratkaisulta meille tosin opettaen vauvan myös varhain juomaan pullosta (lypsettyä maitoa) jotta joskus isäkin voisi ruokkia mutta eihän asiat mene koskaan niinkuin on suunnitellut.

Heti synnytyksessä pääsin imettämään mutta tarvihan siihe ensin kätilön avun, sitten vauva joutuikin keskolaan jossa hänelle annettiin maitoa nenämahaletkusta ja pian pullostakin, oppi siis helppoon ruokaan. Sain vauvan sielläkin rinnalle mutta hän oli liian kipeä vielä jaksaakseen tekemään tarpeeksi työtä saadakseen ravintonsa sieltä. Osastolla minulle opetettiin lypsäminen käsin kuin koneellakin. Vaikka maito ei ollut vielä noussut maitoa tuli tilanteeseen nähden kuitenkin kuulemma hyvin vaikka itsestä joku muutama milli tuntui vähältä mutta todella arvokkaalta vauvalle.

Noh maidon nousuun meni se muutama päivä ja olinkin itse jo kotiutunut mutta koska vauva oli keskolassa jouduin pumppaamaan maidot talteen ensiksi käsipumpulla mutta keskolassa sai käyttää sähkökäyttöistä niin olihan se pakko saada kotiinkin kun sillä sai tehokkaamin lypsettyä lyhyemmässä ajassa.

Joka päivä keskolassa kokeiltiin imetystä ja osan maidosta hän sai lypsettynä ja alettiin hänen masua jo totuttelmaan Nan korvikkeseen jota ollaan kotona käytetty. Keskolassa käytin rintakumia sillä rintani olivat jo aivan kipeät ja kun jouduin uudestaan osastolle niin siellä mulle ei annettukkaan rintakumia vaan rasvaa ja joka syötöllä pakotettiin imettämään vaikka rinnat jo verestivät ja imetys oli yhtä tuskaa, kotiin päästyäni olin helpottunut nyt kukaan ei vahdi kuinka ruokin lapseni, jatkoin pumppailua mutta rinnalle otin vauvan vasta kun rintani oli toipunut tuosta aiemmasta kidutuksesta, sen jälkeen imetys lähtikin sujumaan ja opittiin oikeat otteet joita kukaan ei koko sairaalareissulla opettanut tai kertonut sitä että imetyksen ei kuulu sattua (silloin väärä ote) vaan sen täytyy tuntua "mukavalta".

Ensimmäisten viikkojen aikana vauva ei täysin täyttynyt vain rinnalla olosta joten korvikkeet menivät samalla eikä poitsu jaksanut tehdä tarpeeksi työtä sillä olihan hänet opetettu että maito tulee helpolla ja äkkiä keskolassa, rinta raivaresta väsynneenä olikin sitten helpompi tyytyä vain pulloon ja olin jo imetyksen suhteen toivo taasen hiipumassa kunnes neuvolassa taas ärsyynnyin kun asia tuli puheeksi ja tunsin oloni huonoksi äidiksi jos en imetä joten kiivastuin sen verran että päätin että aloitetaan ns. alusta tämä imetys. Parhaimmillaan ollaan oltu tilanteessa jossa 2/3 maidosta tulee multa ja loput on korviketta mutta nykysin taitaa taas mennä aika tasan ja ikää poitsulla nyt kuukausi.

Välillä haaveilen että korviketta ei tarvitsi antaa paljoakaan mutta sanotaanko että meidän perheessä se tuntuu mahdottomalta ja meille parhaiten sopii tällä hetkellä äidinmaito ja korvike yhdistelmä (imetetään silloinkun se on mahdollista, pumpataan säännöllisesti ja kun omat maidot ei riitä niin annetaan korviketta) ja toivon imettäväni niin pitkään kuin maitoa riittää.

Keskola

Kaksi tuntia syliteltyäni vauvaa ja levättyäni synnytyssalissa kätilö tutki poikaa ja kutsui lääkärin paikalle. Poitsun oikeanpuoleiset käsi ja jalka eivät hapettuneet tarpeeksi joten hänet täytyi viedä keskolaan lisätutkimuksiin isän saattelemana minun jäädessäni itkuisena ja väsyneenä saliin, se kirpaisi pahasti ettei vauvalla ollutkaan kaikki hyvin ja hänet vietiin luotani pois.

Lisätutkimuksissa sitten todettiinkin vauvalla infektio, ei tiedetä varmaksi mistä sai infektion mutta keuhkoissa oli ainakin lapsivettä ja mulla todettiin myöhemmin kohtutulehdus että todennäköisesti jommasta kummasta hänkin sairastui.

Osastolla hänelle sitten aloitettiin lisähappi (ensin 100% ja sittemmin 45%), kipulääkkeet, lämpöhoito sekä nenämahaletkuruokinta lisänä jotain verensokerin nostattajaa. Muutaman tunnin itse levänneenä lähdin katsomaan vauvaa ja se oli yksi kamalammista kokemuksista, nähdä pienokainen heikkona moniin johtoihin kiinnitettynä ja pelko siitä mitä tulin kuulemaan. Noh minulle kerrottiin edeltävät asiat ja hoitajat kuvailivat vauvaa kipeäksi joka rasittui jo pienestä.

Kaikkea en itsekkään muista kun aika meni ihan humussa. Pari ensimmäistä päivää oli vauvalle rankkoja, tehtiin jatkuvasti eri mittauksia ja tila muuttui välillä parempaan suuntaa kunnes taas joku osa alue romahti, pikkuhiljaa lääkkeetkin alkoivat purra, raajojen hapetus tasoittumaan normaalille tasolle ja neliraajaverenpaineet pysymään aloillaan. Pikkuiselle alettiin antamaan tuttipullosta ruokaa ja kokeiltiinhan tissiäkin mutta se oli aluksi ylivoimaisen rankaa vauvalle. Päästiin lisähapestakin kokonaan. Parinpäivän ikäisenä aloitettiin sinivalohoitokin, korkeimmillaan bili oli 297, hoitoa jatkettiin pari päivää. Päästiin jo teho valvonnastakin muistaakseni 4päivän ikäisenä rauhallisempaan huoneeseen.

Pääsimme alusta asti hoitamaan vauvaa hänen vointinsa puitteissa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, sylittelemään jne Piuhatkin vauvan ja laitteiden välillä vähenivät jatkuvasti, lopulta seurailun kohteena oli vain verensokeri josta päätettiin neljän tunnin syöttöväli. Alkoi olla kotiutumisen hetki ja lopputarkastuksessa olikin jo hyvävointinen poika, kaikki kunnossa jopa sydänkin toipunut. Vaan sitten minä meninkin kohtutulehduksesta huonompaan kuntoon ja jouduin osastolle, pääsin sentään synnyttäneiden osastolle jonne sain vauvankin mukaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa tuli oltua synnyttämässä, keskolassa ja osastolla yhteensä 9päivää.

4. neuvola ja synnytysvalmennus

rv 22+6

Syksyinen lokakuu on saapunut kuten meidän baby-merc junioritkin eli yhdistelmävaunut preecolta tilattuna. Samaan pakettiin tuli myös se istuin mitä käytetään vauvalle autossa (tyhmyyteni en muista nimeä:D) Vielä en osaa arvioida millaiset vekottimet nämä on mutta helmiikuussa niistä varmasti kokemuksen sanaa löytyy, mutta ensivaikutelma on hyvä.

Olemme jo viikko takaperin kasanneet pinnasängynkin jonka vuoksi vaihdoimme makkarissa järjestystä ja siitä lähtien olen nähnyt vain painajaisia joka yö :/ hormonit saa ihmeitä aikaan. Kuvaa laitan sitten kun saamme sänkyyn patjat ja reunukset ja verhoilut sunmuut.

Mutta asiaan 4. neuvola takana ja kaikki hyvin, tosin sokerirasitukseen suunniteltiin menoa poissulkiakseen neuvolatädin mukaan tämä pieni mahdollisuus mikä voisi olla kätilön epäilemän liiallisen lapsiveden takana jonka arvioksi siis lopulta päätyi olevan normaali määrä. mutta tuo vasta 26-28 viikolla. Vilperi oli taas niin vilkkaalla päällä että potki vain anturiin metsästäessä sydänääniä joita ei taaskaan saatu kunnolla kuuluviin mutta syke siellä oli kuitenkin poikamaisesti 135-140luokkaa. Verenpaineet olivat samaaluokkaa kuin aiemminkin mutta paino oli noussut reippaat 4 kiloa 4 viikossa eikä siihen puututtu joten normaalia ilmeisesti? Mukaan saatiin raskaustodistus että kait sitä pitäs keretä kela hakemuksiakin täytteleen.

Synnytysvalmennuksessa aiheena oli imetys ja tällä kertaa uutta opinkin mutta huh todellako mun pitää jaksaa imettää jopa 5tuntia putkeen mikäli vauvelista tällainen maidon nautiskelija tulee.