Raskauden aikana kertyi kaiken kaikkiaan 20 lisäkiloa
joista heti synnytyksen jälkeen viikossa lähti 9,1kg
2vk päästä pudotusta oli -12,5kg
4vk -''- -14,7kg
6vk -''- -17,5kg
ja nyt tilanne noin 2kk synnyksestä raskauskiloja jäljellä 3,2kg
Alkuun paino tippui nopeasti (onneksi sillä eniten pelkäsin ettei ne kilot lähdekkään niin helpolla kuin monet sanoo, että turvotuskilot ja imetys vie kilot mennessään) ja nyt ollut pitkään tasaista mikä sekin hyvä niin ei ainakaan lähde kaikki lihakset.
Ihan ensiksi kilot lähtivät itsestään (toki ehkä imetykselläkin hieman osuutta) kun käytiin keskolassa ja mutta silloin imetys ei vielä lähteny kuitenkaan täysillä käyntiin, kotiuduttua mukaan tuli päivittäiset vaunulenkit ja ehkä todella vähäisellä syömiselläkin oli vaikutuksensa mutta oikeesti en kerennyt syömään kuin ehkä kolme kertaa päivässä (nyttemmin ihmettelen miten selvisin hengissä niin vähällä ruoalla ja hirveällä väsymyksellä kun nyt nälkä ja vähäinenkin väsymys tekee mut hulluks).
Viimeviikolla mulla oli vasta jälkitarkastus ja sieltä saadessani luvan harrastaa kaikenlaista liikuntaan niin olen vasta pikkuhiljaa lisäillyt uusia lajeja joukkoon kuten lihaskuntoa, pyöräilyä ja juoksua.
Tästä se pikkuhiljalleen lähtee, en tavoittele mitään kesäkuntoa mutta entinen kroppa olisi kiva saada takaisin, lisää lihasta ja vatsan röllykkä pois (se onkin ainut ongelmakohtani sillä muualle ei paljoa raskausaikana kertynytkään senttejä).
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Viimeiset oireet
Tässä vielä viimeisten viikkojen raskaus oireet, vaikka olikin paljon oireita niin koen kuitenkin päässeeni helpolla loppuun asti :)
37. viikko
hengenahdistusta,
selkä ja lonkkasärkyjä,
eri ruokahimoja (esim. kermavaahto, täytekakku jne)
käsien puutumista,
turvotusta,
häpyluun kipuja
38. viikko
alapään pistelyä,
selkä ja lonkkasärkyjä,
sormien puutumista,
turvotusta
39.viikko
sormien puutumista,
ärtyneisyyttä,
päänsärkyä,
väsymystä,
huonoa oloa,
häntäluun särkyä,
liitoskipuja,
turvotusta,
närästystä,
harkkasuppareita
40.viikko
sormien puutumista,
turvotusta,
närästystä,
liitoskipuja,
harkkasuppareita,
supistuksia,
sukkapuikkopistoja alapäässä,
selkä ja lonkkasärkyä
41.viikko
turvotus,
selkä, nivus ja lonkkasärkyjä,
sukkapuikkosuppareita,
paineen tunnetta alhaalla,
supistuksia (sisätutkimuksen jälkeen)
37. viikko
hengenahdistusta,
selkä ja lonkkasärkyjä,
eri ruokahimoja (esim. kermavaahto, täytekakku jne)
käsien puutumista,
turvotusta,
häpyluun kipuja
38. viikko
alapään pistelyä,
selkä ja lonkkasärkyjä,
sormien puutumista,
turvotusta
39.viikko
sormien puutumista,
ärtyneisyyttä,
päänsärkyä,
väsymystä,
huonoa oloa,
häntäluun särkyä,
liitoskipuja,
turvotusta,
närästystä,
harkkasuppareita
40.viikko
sormien puutumista,
turvotusta,
närästystä,
liitoskipuja,
harkkasuppareita,
supistuksia,
sukkapuikkopistoja alapäässä,
selkä ja lonkkasärkyä
41.viikko
turvotus,
selkä, nivus ja lonkkasärkyjä,
sukkapuikkosuppareita,
paineen tunnetta alhaalla,
supistuksia (sisätutkimuksen jälkeen)
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Imettäminen
Tästäkin aiheesta muutama sananen.
Alustavastihan olin suunnitellut täysimettäväni niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ratkaisulta meille tosin opettaen vauvan myös varhain juomaan pullosta (lypsettyä maitoa) jotta joskus isäkin voisi ruokkia mutta eihän asiat mene koskaan niinkuin on suunnitellut.
Heti synnytyksessä pääsin imettämään mutta tarvihan siihe ensin kätilön avun, sitten vauva joutuikin keskolaan jossa hänelle annettiin maitoa nenämahaletkusta ja pian pullostakin, oppi siis helppoon ruokaan. Sain vauvan sielläkin rinnalle mutta hän oli liian kipeä vielä jaksaakseen tekemään tarpeeksi työtä saadakseen ravintonsa sieltä. Osastolla minulle opetettiin lypsäminen käsin kuin koneellakin. Vaikka maito ei ollut vielä noussut maitoa tuli tilanteeseen nähden kuitenkin kuulemma hyvin vaikka itsestä joku muutama milli tuntui vähältä mutta todella arvokkaalta vauvalle.
Noh maidon nousuun meni se muutama päivä ja olinkin itse jo kotiutunut mutta koska vauva oli keskolassa jouduin pumppaamaan maidot talteen ensiksi käsipumpulla mutta keskolassa sai käyttää sähkökäyttöistä niin olihan se pakko saada kotiinkin kun sillä sai tehokkaamin lypsettyä lyhyemmässä ajassa.
Joka päivä keskolassa kokeiltiin imetystä ja osan maidosta hän sai lypsettynä ja alettiin hänen masua jo totuttelmaan Nan korvikkeseen jota ollaan kotona käytetty. Keskolassa käytin rintakumia sillä rintani olivat jo aivan kipeät ja kun jouduin uudestaan osastolle niin siellä mulle ei annettukkaan rintakumia vaan rasvaa ja joka syötöllä pakotettiin imettämään vaikka rinnat jo verestivät ja imetys oli yhtä tuskaa, kotiin päästyäni olin helpottunut nyt kukaan ei vahdi kuinka ruokin lapseni, jatkoin pumppailua mutta rinnalle otin vauvan vasta kun rintani oli toipunut tuosta aiemmasta kidutuksesta, sen jälkeen imetys lähtikin sujumaan ja opittiin oikeat otteet joita kukaan ei koko sairaalareissulla opettanut tai kertonut sitä että imetyksen ei kuulu sattua (silloin väärä ote) vaan sen täytyy tuntua "mukavalta".
Ensimmäisten viikkojen aikana vauva ei täysin täyttynyt vain rinnalla olosta joten korvikkeet menivät samalla eikä poitsu jaksanut tehdä tarpeeksi työtä sillä olihan hänet opetettu että maito tulee helpolla ja äkkiä keskolassa, rinta raivaresta väsynneenä olikin sitten helpompi tyytyä vain pulloon ja olin jo imetyksen suhteen toivo taasen hiipumassa kunnes neuvolassa taas ärsyynnyin kun asia tuli puheeksi ja tunsin oloni huonoksi äidiksi jos en imetä joten kiivastuin sen verran että päätin että aloitetaan ns. alusta tämä imetys. Parhaimmillaan ollaan oltu tilanteessa jossa 2/3 maidosta tulee multa ja loput on korviketta mutta nykysin taitaa taas mennä aika tasan ja ikää poitsulla nyt kuukausi.
Välillä haaveilen että korviketta ei tarvitsi antaa paljoakaan mutta sanotaanko että meidän perheessä se tuntuu mahdottomalta ja meille parhaiten sopii tällä hetkellä äidinmaito ja korvike yhdistelmä (imetetään silloinkun se on mahdollista, pumpataan säännöllisesti ja kun omat maidot ei riitä niin annetaan korviketta) ja toivon imettäväni niin pitkään kuin maitoa riittää.
Alustavastihan olin suunnitellut täysimettäväni niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ratkaisulta meille tosin opettaen vauvan myös varhain juomaan pullosta (lypsettyä maitoa) jotta joskus isäkin voisi ruokkia mutta eihän asiat mene koskaan niinkuin on suunnitellut.
Heti synnytyksessä pääsin imettämään mutta tarvihan siihe ensin kätilön avun, sitten vauva joutuikin keskolaan jossa hänelle annettiin maitoa nenämahaletkusta ja pian pullostakin, oppi siis helppoon ruokaan. Sain vauvan sielläkin rinnalle mutta hän oli liian kipeä vielä jaksaakseen tekemään tarpeeksi työtä saadakseen ravintonsa sieltä. Osastolla minulle opetettiin lypsäminen käsin kuin koneellakin. Vaikka maito ei ollut vielä noussut maitoa tuli tilanteeseen nähden kuitenkin kuulemma hyvin vaikka itsestä joku muutama milli tuntui vähältä mutta todella arvokkaalta vauvalle.
Noh maidon nousuun meni se muutama päivä ja olinkin itse jo kotiutunut mutta koska vauva oli keskolassa jouduin pumppaamaan maidot talteen ensiksi käsipumpulla mutta keskolassa sai käyttää sähkökäyttöistä niin olihan se pakko saada kotiinkin kun sillä sai tehokkaamin lypsettyä lyhyemmässä ajassa.
Joka päivä keskolassa kokeiltiin imetystä ja osan maidosta hän sai lypsettynä ja alettiin hänen masua jo totuttelmaan Nan korvikkeseen jota ollaan kotona käytetty. Keskolassa käytin rintakumia sillä rintani olivat jo aivan kipeät ja kun jouduin uudestaan osastolle niin siellä mulle ei annettukkaan rintakumia vaan rasvaa ja joka syötöllä pakotettiin imettämään vaikka rinnat jo verestivät ja imetys oli yhtä tuskaa, kotiin päästyäni olin helpottunut nyt kukaan ei vahdi kuinka ruokin lapseni, jatkoin pumppailua mutta rinnalle otin vauvan vasta kun rintani oli toipunut tuosta aiemmasta kidutuksesta, sen jälkeen imetys lähtikin sujumaan ja opittiin oikeat otteet joita kukaan ei koko sairaalareissulla opettanut tai kertonut sitä että imetyksen ei kuulu sattua (silloin väärä ote) vaan sen täytyy tuntua "mukavalta".
Ensimmäisten viikkojen aikana vauva ei täysin täyttynyt vain rinnalla olosta joten korvikkeet menivät samalla eikä poitsu jaksanut tehdä tarpeeksi työtä sillä olihan hänet opetettu että maito tulee helpolla ja äkkiä keskolassa, rinta raivaresta väsynneenä olikin sitten helpompi tyytyä vain pulloon ja olin jo imetyksen suhteen toivo taasen hiipumassa kunnes neuvolassa taas ärsyynnyin kun asia tuli puheeksi ja tunsin oloni huonoksi äidiksi jos en imetä joten kiivastuin sen verran että päätin että aloitetaan ns. alusta tämä imetys. Parhaimmillaan ollaan oltu tilanteessa jossa 2/3 maidosta tulee multa ja loput on korviketta mutta nykysin taitaa taas mennä aika tasan ja ikää poitsulla nyt kuukausi.
Välillä haaveilen että korviketta ei tarvitsi antaa paljoakaan mutta sanotaanko että meidän perheessä se tuntuu mahdottomalta ja meille parhaiten sopii tällä hetkellä äidinmaito ja korvike yhdistelmä (imetetään silloinkun se on mahdollista, pumpataan säännöllisesti ja kun omat maidot ei riitä niin annetaan korviketta) ja toivon imettäväni niin pitkään kuin maitoa riittää.
torstai 19. maaliskuuta 2015
Neuvola
Pojan ensimmäinen neuvola (kotikäynti) oli viikon ja 2 päivän ikäisenä ja kyllä osasi yllättää, poitsu oli ottanut hirmuisen kasvupyrähdyksen, syntymäpaino oli jo reippaasti ylitetty mutta muita mittoja ei päästy ottamaan kun th oli unohtanut mittanauhan mutta tässä jo toisenkin neuvolan kuulumisia
synt. mitat 1.neuvola (1vk 2pv) 2. neuvola (2vk 2pv)
paino 3860g 4040g 4495g
pituus 52cm - 54,3cm
pään ymp. 36cm - 37,9cm
Poitsu kasvanut siis kehuttavasti ja kaikki hällä muutenkin hyvin, mutta itse sain noottia tuntien huono-äiti oloa korvikkeiden annosta koska imetys ei alkuun lähtenyt kunnolla sujumaan ja olin jo vähän luovuttamassa sen suhteen kunnes kiivastuin niin että nyt sen on pakko lähteä sujumaan ja niin se lähtikin vaikkei missään vaiheessä päästy täysimetykseen mutta siihen en pyrkinytkään, ollaan siis menty äidinmaidolla että korvikkeilla. Aion tehdä imetyksestä oman postauksen joten en tässä siitä sen enempää.
Ensi viikolla sitten poitsun lääkärintarkastus, siihen mennessä keväistä viikkoa lukijoille!
synt. mitat 1.neuvola (1vk 2pv) 2. neuvola (2vk 2pv)
paino 3860g 4040g 4495g
pituus 52cm - 54,3cm
pään ymp. 36cm - 37,9cm
Poitsu kasvanut siis kehuttavasti ja kaikki hällä muutenkin hyvin, mutta itse sain noottia tuntien huono-äiti oloa korvikkeiden annosta koska imetys ei alkuun lähtenyt kunnolla sujumaan ja olin jo vähän luovuttamassa sen suhteen kunnes kiivastuin niin että nyt sen on pakko lähteä sujumaan ja niin se lähtikin vaikkei missään vaiheessä päästy täysimetykseen mutta siihen en pyrkinytkään, ollaan siis menty äidinmaidolla että korvikkeilla. Aion tehdä imetyksestä oman postauksen joten en tässä siitä sen enempää.
Ensi viikolla sitten poitsun lääkärintarkastus, siihen mennessä keväistä viikkoa lukijoille!
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Ensimmäinen viikko
Ensiksi haluan pahoitella viivästyneitä teksejä mutta kuten ainakin kaikki äidit tietävät on vapaa aika pienen lapsen kanssa on aika kortilla. Aika kuluu tosi äkkiä, kaikki aika mikä vauvalta jää itselle menee välttämättömien kotiaskareiden parissa ja sitten kun niiden jälkeen jää aikaa haluaa sen vain levätä. Onneksi meitä on ollut kaksi vanhempaa, isästä on ollut aivan korvaamaton apu ihan jos keskola ajoilta enhän ois millään edes pystynyt ajamaan autoa epparikipujen takia joka päivä 2tuntia kun sairaala oli niin kaukana ja kotona saa jaettua kotihommat puoliks ja vauvan hoidossa kun toinen on väsy niin aina toinen jaksaa. Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa yksin kun mies palasi töihin mutta ensiviikolla ollaan taas kaikki kolme yhdessä kun mies jää lomautuksille.
Jospa kertoisin välillä itsestänikin :D Voin sanoa että vaikka tiesin mihin lähdettiin halutessamme lapsi ja osasin ajatella millaista arki tulee olemaan niin ei niitä kuvitelmia kuitenkaan osannut tarpeeksi todemukaisiksi ajatella kunnes todellisuus koitti.
Jo synnytyksessä sanoin miksi ihmeessä odotin tätä hetkeä nytkun tiedän mitä tämä on niin mielellään olisin vielä raskaana, mutta synnytyshän oli nyt ajateltuna se rutistus vain ja nyt todella nautin olosta kun ei olekkaan enään raskaana.
Osastolla olo oli yhtä helvettiä, en osaa olla potilas ja pyytää apua tai palvelua, haluan tehdä kaiken itse ja ei se olokaan kummosempi ollut synnytyksen jälkeisenä päivänä, en saanut edes liikkua yksin osaston ulkopuolella, aina piti olla hoitaja tai mies mukana mutta joo ymmärrän enhän itsekkään hoitajana ottais riskiä jos potilas pyörtyiskin matkalla. En tykännyt hoitajista siellä lainkaan mutta en kehdannut olla heille ilkeäkään vaikka jokainen ärsytti mua vietävästi (liekkö hormonit ollu asialla). Ärsytti muutenkin olla ns. kahden osaston välillä kun kummastakin oletettiin että olethan täällä, en päässyt keskolaan ennenkuin hoitaja oli käynyt luonani ja sai luvan lähteä ja rampata siellä sit aina syömässä jne kun taas keskolassa he olettivat että tottahan toki äiti haluaa olla joka hetken lapsensa luona. Ja muutenki pieni huone jonka jaat muiden kanssa kummallakin osastolla, halusin olla rauhassa.
Vauva jäi keskolaan mutta minä kotiuduin parin päivän jälkeen. Siitä alkoikin sit pitkät päivät (jotka meni kyllä yllättävän nopeesti) ja se matkustus rumba kun sairaalalle yhden suuntaisesti tunti ajoa. Aamulla lähdettiin aina niin aikasin kun päästiin ja illalla kymmenen jälkeen oltiin kotona.
Yks yö mulle sitten nousikin kuume ja tiesin että olis lähdettävä lääkäriin kun synnytyksestä niin vähän aikaa. No mulla todettiin kohdunlimakalvontulehdus ja antibioottia naamaan, pelkästään jo lääkärikäynnin jälkeen tunsin oloni taas terveeksi vaan kuinkas kävikään vointini oli tulehdusarvojen mukaan mennyt huonompaan ja samana päivänä kun poika olisi kotiutunut keskolasta jouduinkin itse osastolle antibioottitiputukseen koska omat antibiootit eivät olleet tehonneet.
Se vasta tuskaista olikin taas joutua osastolle ja se pettymys ettei päästykkään kotiin. Itketti ja vitutti niin paljon. Ja heti alkuun kanyylia laitettaessa niin mulla on aina ollut hyvät suonet niin kappas kaksi hoitajaa yrittivät mutteivat saanneet suoniyhteyttä, paikalle tuli anestesialääkäri joka naama punasena yritti useaa kohtaa kunnes varmaan kymmenes yritys onnistui. Joku yrittää oikeesti saada mun neulakammoseks :D
Ja nytkun vauvakin oli siinä niin hoitajat kävi vielä ärsyttävimmiks, en millään olis jaksanu kuunneella jo miljoonatta kertaa samoja juttuja ja pyytää aina palvelua kun vauva tarvitsi lisää maitoa ja tuntea huono äiti oloa siitä että imettäminen oli tässä vaiheessa yhtä tuskaa mutta silti vaan oli pakko yrittää.
Vihdoin koitti yhden yön jälkeen se päivä että antibiootit oli tepsiny ja lääkäri päästi meijät pois mulla oli jo siinä vaiheessa kiire että nyt äkkii jo pois täältä en kestä enää yhtää, niin hoitajaa saiki sit ootella pari tuntii.
Kotiin päästyäni olin ehkä väsynnein tähän mennessä, riitauduttiin jo miehen kanssa ja vauvan hoito oli vaan hankalaa kun väsytti niiin paljon. Noh siitä se arki sit lähti, myöhemmin lisää...
Jospa kertoisin välillä itsestänikin :D Voin sanoa että vaikka tiesin mihin lähdettiin halutessamme lapsi ja osasin ajatella millaista arki tulee olemaan niin ei niitä kuvitelmia kuitenkaan osannut tarpeeksi todemukaisiksi ajatella kunnes todellisuus koitti.
Jo synnytyksessä sanoin miksi ihmeessä odotin tätä hetkeä nytkun tiedän mitä tämä on niin mielellään olisin vielä raskaana, mutta synnytyshän oli nyt ajateltuna se rutistus vain ja nyt todella nautin olosta kun ei olekkaan enään raskaana.
Osastolla olo oli yhtä helvettiä, en osaa olla potilas ja pyytää apua tai palvelua, haluan tehdä kaiken itse ja ei se olokaan kummosempi ollut synnytyksen jälkeisenä päivänä, en saanut edes liikkua yksin osaston ulkopuolella, aina piti olla hoitaja tai mies mukana mutta joo ymmärrän enhän itsekkään hoitajana ottais riskiä jos potilas pyörtyiskin matkalla. En tykännyt hoitajista siellä lainkaan mutta en kehdannut olla heille ilkeäkään vaikka jokainen ärsytti mua vietävästi (liekkö hormonit ollu asialla). Ärsytti muutenkin olla ns. kahden osaston välillä kun kummastakin oletettiin että olethan täällä, en päässyt keskolaan ennenkuin hoitaja oli käynyt luonani ja sai luvan lähteä ja rampata siellä sit aina syömässä jne kun taas keskolassa he olettivat että tottahan toki äiti haluaa olla joka hetken lapsensa luona. Ja muutenki pieni huone jonka jaat muiden kanssa kummallakin osastolla, halusin olla rauhassa.
Vauva jäi keskolaan mutta minä kotiuduin parin päivän jälkeen. Siitä alkoikin sit pitkät päivät (jotka meni kyllä yllättävän nopeesti) ja se matkustus rumba kun sairaalalle yhden suuntaisesti tunti ajoa. Aamulla lähdettiin aina niin aikasin kun päästiin ja illalla kymmenen jälkeen oltiin kotona.
Yks yö mulle sitten nousikin kuume ja tiesin että olis lähdettävä lääkäriin kun synnytyksestä niin vähän aikaa. No mulla todettiin kohdunlimakalvontulehdus ja antibioottia naamaan, pelkästään jo lääkärikäynnin jälkeen tunsin oloni taas terveeksi vaan kuinkas kävikään vointini oli tulehdusarvojen mukaan mennyt huonompaan ja samana päivänä kun poika olisi kotiutunut keskolasta jouduinkin itse osastolle antibioottitiputukseen koska omat antibiootit eivät olleet tehonneet.
Se vasta tuskaista olikin taas joutua osastolle ja se pettymys ettei päästykkään kotiin. Itketti ja vitutti niin paljon. Ja heti alkuun kanyylia laitettaessa niin mulla on aina ollut hyvät suonet niin kappas kaksi hoitajaa yrittivät mutteivat saanneet suoniyhteyttä, paikalle tuli anestesialääkäri joka naama punasena yritti useaa kohtaa kunnes varmaan kymmenes yritys onnistui. Joku yrittää oikeesti saada mun neulakammoseks :D
Ja nytkun vauvakin oli siinä niin hoitajat kävi vielä ärsyttävimmiks, en millään olis jaksanu kuunneella jo miljoonatta kertaa samoja juttuja ja pyytää aina palvelua kun vauva tarvitsi lisää maitoa ja tuntea huono äiti oloa siitä että imettäminen oli tässä vaiheessa yhtä tuskaa mutta silti vaan oli pakko yrittää.
Vihdoin koitti yhden yön jälkeen se päivä että antibiootit oli tepsiny ja lääkäri päästi meijät pois mulla oli jo siinä vaiheessa kiire että nyt äkkii jo pois täältä en kestä enää yhtää, niin hoitajaa saiki sit ootella pari tuntii.
Kotiin päästyäni olin ehkä väsynnein tähän mennessä, riitauduttiin jo miehen kanssa ja vauvan hoito oli vaan hankalaa kun väsytti niiin paljon. Noh siitä se arki sit lähti, myöhemmin lisää...
Keskola
Kaksi tuntia syliteltyäni vauvaa ja levättyäni synnytyssalissa kätilö tutki poikaa ja kutsui lääkärin paikalle. Poitsun oikeanpuoleiset käsi ja jalka eivät hapettuneet tarpeeksi joten hänet täytyi viedä keskolaan lisätutkimuksiin isän saattelemana minun jäädessäni itkuisena ja väsyneenä saliin, se kirpaisi pahasti ettei vauvalla ollutkaan kaikki hyvin ja hänet vietiin luotani pois.
Lisätutkimuksissa sitten todettiinkin vauvalla infektio, ei tiedetä varmaksi mistä sai infektion mutta keuhkoissa oli ainakin lapsivettä ja mulla todettiin myöhemmin kohtutulehdus että todennäköisesti jommasta kummasta hänkin sairastui.
Osastolla hänelle sitten aloitettiin lisähappi (ensin 100% ja sittemmin 45%), kipulääkkeet, lämpöhoito sekä nenämahaletkuruokinta lisänä jotain verensokerin nostattajaa. Muutaman tunnin itse levänneenä lähdin katsomaan vauvaa ja se oli yksi kamalammista kokemuksista, nähdä pienokainen heikkona moniin johtoihin kiinnitettynä ja pelko siitä mitä tulin kuulemaan. Noh minulle kerrottiin edeltävät asiat ja hoitajat kuvailivat vauvaa kipeäksi joka rasittui jo pienestä.
Kaikkea en itsekkään muista kun aika meni ihan humussa. Pari ensimmäistä päivää oli vauvalle rankkoja, tehtiin jatkuvasti eri mittauksia ja tila muuttui välillä parempaan suuntaa kunnes taas joku osa alue romahti, pikkuhiljaa lääkkeetkin alkoivat purra, raajojen hapetus tasoittumaan normaalille tasolle ja neliraajaverenpaineet pysymään aloillaan. Pikkuiselle alettiin antamaan tuttipullosta ruokaa ja kokeiltiinhan tissiäkin mutta se oli aluksi ylivoimaisen rankaa vauvalle. Päästiin lisähapestakin kokonaan. Parinpäivän ikäisenä aloitettiin sinivalohoitokin, korkeimmillaan bili oli 297, hoitoa jatkettiin pari päivää. Päästiin jo teho valvonnastakin muistaakseni 4päivän ikäisenä rauhallisempaan huoneeseen.
Pääsimme alusta asti hoitamaan vauvaa hänen vointinsa puitteissa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, sylittelemään jne Piuhatkin vauvan ja laitteiden välillä vähenivät jatkuvasti, lopulta seurailun kohteena oli vain verensokeri josta päätettiin neljän tunnin syöttöväli. Alkoi olla kotiutumisen hetki ja lopputarkastuksessa olikin jo hyvävointinen poika, kaikki kunnossa jopa sydänkin toipunut. Vaan sitten minä meninkin kohtutulehduksesta huonompaan kuntoon ja jouduin osastolle, pääsin sentään synnyttäneiden osastolle jonne sain vauvankin mukaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa tuli oltua synnyttämässä, keskolassa ja osastolla yhteensä 9päivää.
Lisätutkimuksissa sitten todettiinkin vauvalla infektio, ei tiedetä varmaksi mistä sai infektion mutta keuhkoissa oli ainakin lapsivettä ja mulla todettiin myöhemmin kohtutulehdus että todennäköisesti jommasta kummasta hänkin sairastui.
Osastolla hänelle sitten aloitettiin lisähappi (ensin 100% ja sittemmin 45%), kipulääkkeet, lämpöhoito sekä nenämahaletkuruokinta lisänä jotain verensokerin nostattajaa. Muutaman tunnin itse levänneenä lähdin katsomaan vauvaa ja se oli yksi kamalammista kokemuksista, nähdä pienokainen heikkona moniin johtoihin kiinnitettynä ja pelko siitä mitä tulin kuulemaan. Noh minulle kerrottiin edeltävät asiat ja hoitajat kuvailivat vauvaa kipeäksi joka rasittui jo pienestä.
Kaikkea en itsekkään muista kun aika meni ihan humussa. Pari ensimmäistä päivää oli vauvalle rankkoja, tehtiin jatkuvasti eri mittauksia ja tila muuttui välillä parempaan suuntaa kunnes taas joku osa alue romahti, pikkuhiljaa lääkkeetkin alkoivat purra, raajojen hapetus tasoittumaan normaalille tasolle ja neliraajaverenpaineet pysymään aloillaan. Pikkuiselle alettiin antamaan tuttipullosta ruokaa ja kokeiltiinhan tissiäkin mutta se oli aluksi ylivoimaisen rankaa vauvalle. Päästiin lisähapestakin kokonaan. Parinpäivän ikäisenä aloitettiin sinivalohoitokin, korkeimmillaan bili oli 297, hoitoa jatkettiin pari päivää. Päästiin jo teho valvonnastakin muistaakseni 4päivän ikäisenä rauhallisempaan huoneeseen.
Pääsimme alusta asti hoitamaan vauvaa hänen vointinsa puitteissa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, sylittelemään jne Piuhatkin vauvan ja laitteiden välillä vähenivät jatkuvasti, lopulta seurailun kohteena oli vain verensokeri josta päätettiin neljän tunnin syöttöväli. Alkoi olla kotiutumisen hetki ja lopputarkastuksessa olikin jo hyvävointinen poika, kaikki kunnossa jopa sydänkin toipunut. Vaan sitten minä meninkin kohtutulehduksesta huonompaan kuntoon ja jouduin osastolle, pääsin sentään synnyttäneiden osastolle jonne sain vauvankin mukaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa tuli oltua synnyttämässä, keskolassa ja osastolla yhteensä 9päivää.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Synnytyskertomus
13.2. aamusta rv 42+0 mentiin toiseen yliaikaiskontrolliin johon oli jo sovittu käynnistys. Tutkittaessa kaikki vaikutti hyvältä, limatulppaakin oli juuri lähtenyt irtoamaan mutta kohdunsuu oli muistaakseni vain sentin tai puoltoista auki ja paksu reuna ja vauvan pää vielä ylhäällä. Sitten minulle laitettiin ballonki ja lähetettiin osastolle odottelemaan, mietoja supistuksia tuli ja rappusia ravattiin, 5 tunnin odotuksen jälkeen ballonki irtosi ja olin 3cm auki joten synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun klo15. Tähän asti muistan vielä ihan hyvin mutta nyt täytyy alkaa lunttaa papereista :D
Kalvojen puhkasusta seurasi vain pieniä supistuksia 5min välein joten klo.17 sain jotain supistuksia aiheuttavaa suoneen, eikä mennytkään kuin vajaa tunti kun jo tarvittiin ilokaasua, jyväpussia ja kipulääkettä piikkinä lihakseen. Noh kipulääke auttoi mutta sen ja ilokaasun vaikutuksesta aloin jo miehen mukaan olee aika lääkehuuruis :D Klo.20 mulle nous kuume joten supistustippa lopetettiin ja laitettiin jotain kuumetta alentavaa.
Kätilöidenkin työvuoro vaihtuu jes (edellinen kätilö oli kamala, meillä ei synkannu) ja tilalle tuli aivan ihana kätilö joka päästi mut sängystäkin liikkeelle. Tässä vaiheessa mulla oli jo omia supistuksia joiden kanssa pärjäsin pelkällä ilokaasulla kunnes klo.23 sekään ei enään riittänyt ja oltiin auki 4cm, sain epiduraalin joka auttoi hyvin ja supistus tippaa aletiin taas tiputtaan.
Vuorokausi vaihtui ystävänpäiväksi ja klo. 1 oltiin auki jo 6cm ja siitä tunnin päästä 9cm ja 20min päästä kohdunsuu täysin auki ja olin kuulemma hyvin kivulias eikä ponnistaminen kuulemma onnistunut (näistä kivuista mulla ei mitään muistikuvaa) sain lisäannoksen epiduraalia. Sitten aloitetiin ponnistamaan kylkiasennosta josta poikkipöytään ja ponnistukset onnistui kuulemma jo hyvin.
klo. 3.20 lääkäri ja toinen kätilö tulevat paikalle ja ponnistaminen ei enään sujukkaan tarpeeksihyvin, 8minuuttia tästä poika syntyy imukupilla avustettuna 14.2 rv 42+1 klo.3.28 hyväkuntoisena 3860g 52cm päänympärys 36cm 9/9 pistein.
Jälkeiset syntyvät täydellisinä ja epistomia ommellaan. Sain vauvan rinnalle. Parin tunninpäästä vauvaa tutkitiin ja hän joutuikin lähtemään keskolaan lisätutkimuksiin josta seuraavassa postauksessa lisää. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1. 4h 55min, 2. 33min, 3. 11min
Kalvojen puhkasusta seurasi vain pieniä supistuksia 5min välein joten klo.17 sain jotain supistuksia aiheuttavaa suoneen, eikä mennytkään kuin vajaa tunti kun jo tarvittiin ilokaasua, jyväpussia ja kipulääkettä piikkinä lihakseen. Noh kipulääke auttoi mutta sen ja ilokaasun vaikutuksesta aloin jo miehen mukaan olee aika lääkehuuruis :D Klo.20 mulle nous kuume joten supistustippa lopetettiin ja laitettiin jotain kuumetta alentavaa.
Kätilöidenkin työvuoro vaihtuu jes (edellinen kätilö oli kamala, meillä ei synkannu) ja tilalle tuli aivan ihana kätilö joka päästi mut sängystäkin liikkeelle. Tässä vaiheessa mulla oli jo omia supistuksia joiden kanssa pärjäsin pelkällä ilokaasulla kunnes klo.23 sekään ei enään riittänyt ja oltiin auki 4cm, sain epiduraalin joka auttoi hyvin ja supistus tippaa aletiin taas tiputtaan.
Vuorokausi vaihtui ystävänpäiväksi ja klo. 1 oltiin auki jo 6cm ja siitä tunnin päästä 9cm ja 20min päästä kohdunsuu täysin auki ja olin kuulemma hyvin kivulias eikä ponnistaminen kuulemma onnistunut (näistä kivuista mulla ei mitään muistikuvaa) sain lisäannoksen epiduraalia. Sitten aloitetiin ponnistamaan kylkiasennosta josta poikkipöytään ja ponnistukset onnistui kuulemma jo hyvin.
klo. 3.20 lääkäri ja toinen kätilö tulevat paikalle ja ponnistaminen ei enään sujukkaan tarpeeksihyvin, 8minuuttia tästä poika syntyy imukupilla avustettuna 14.2 rv 42+1 klo.3.28 hyväkuntoisena 3860g 52cm päänympärys 36cm 9/9 pistein.
Jälkeiset syntyvät täydellisinä ja epistomia ommellaan. Sain vauvan rinnalle. Parin tunninpäästä vauvaa tutkitiin ja hän joutuikin lähtemään keskolaan lisätutkimuksiin josta seuraavassa postauksessa lisää. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1. 4h 55min, 2. 33min, 3. 11min
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)