Raskauden aikana kertyi kaiken kaikkiaan 20 lisäkiloa
joista heti synnytyksen jälkeen viikossa lähti 9,1kg
2vk päästä pudotusta oli -12,5kg
4vk -''- -14,7kg
6vk -''- -17,5kg
ja nyt tilanne noin 2kk synnyksestä raskauskiloja jäljellä 3,2kg
Alkuun paino tippui nopeasti (onneksi sillä eniten pelkäsin ettei ne kilot lähdekkään niin helpolla kuin monet sanoo, että turvotuskilot ja imetys vie kilot mennessään) ja nyt ollut pitkään tasaista mikä sekin hyvä niin ei ainakaan lähde kaikki lihakset.
Ihan ensiksi kilot lähtivät itsestään (toki ehkä imetykselläkin hieman osuutta) kun käytiin keskolassa ja mutta silloin imetys ei vielä lähteny kuitenkaan täysillä käyntiin, kotiuduttua mukaan tuli päivittäiset vaunulenkit ja ehkä todella vähäisellä syömiselläkin oli vaikutuksensa mutta oikeesti en kerennyt syömään kuin ehkä kolme kertaa päivässä (nyttemmin ihmettelen miten selvisin hengissä niin vähällä ruoalla ja hirveällä väsymyksellä kun nyt nälkä ja vähäinenkin väsymys tekee mut hulluks).
Viimeviikolla mulla oli vasta jälkitarkastus ja sieltä saadessani luvan harrastaa kaikenlaista liikuntaan niin olen vasta pikkuhiljaa lisäillyt uusia lajeja joukkoon kuten lihaskuntoa, pyöräilyä ja juoksua.
Tästä se pikkuhiljalleen lähtee, en tavoittele mitään kesäkuntoa mutta entinen kroppa olisi kiva saada takaisin, lisää lihasta ja vatsan röllykkä pois (se onkin ainut ongelmakohtani sillä muualle ei paljoa raskausaikana kertynytkään senttejä).
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Viimeiset oireet
Tässä vielä viimeisten viikkojen raskaus oireet, vaikka olikin paljon oireita niin koen kuitenkin päässeeni helpolla loppuun asti :)
37. viikko
hengenahdistusta,
selkä ja lonkkasärkyjä,
eri ruokahimoja (esim. kermavaahto, täytekakku jne)
käsien puutumista,
turvotusta,
häpyluun kipuja
38. viikko
alapään pistelyä,
selkä ja lonkkasärkyjä,
sormien puutumista,
turvotusta
39.viikko
sormien puutumista,
ärtyneisyyttä,
päänsärkyä,
väsymystä,
huonoa oloa,
häntäluun särkyä,
liitoskipuja,
turvotusta,
närästystä,
harkkasuppareita
40.viikko
sormien puutumista,
turvotusta,
närästystä,
liitoskipuja,
harkkasuppareita,
supistuksia,
sukkapuikkopistoja alapäässä,
selkä ja lonkkasärkyä
41.viikko
turvotus,
selkä, nivus ja lonkkasärkyjä,
sukkapuikkosuppareita,
paineen tunnetta alhaalla,
supistuksia (sisätutkimuksen jälkeen)
37. viikko
hengenahdistusta,
selkä ja lonkkasärkyjä,
eri ruokahimoja (esim. kermavaahto, täytekakku jne)
käsien puutumista,
turvotusta,
häpyluun kipuja
38. viikko
alapään pistelyä,
selkä ja lonkkasärkyjä,
sormien puutumista,
turvotusta
39.viikko
sormien puutumista,
ärtyneisyyttä,
päänsärkyä,
väsymystä,
huonoa oloa,
häntäluun särkyä,
liitoskipuja,
turvotusta,
närästystä,
harkkasuppareita
40.viikko
sormien puutumista,
turvotusta,
närästystä,
liitoskipuja,
harkkasuppareita,
supistuksia,
sukkapuikkopistoja alapäässä,
selkä ja lonkkasärkyä
41.viikko
turvotus,
selkä, nivus ja lonkkasärkyjä,
sukkapuikkosuppareita,
paineen tunnetta alhaalla,
supistuksia (sisätutkimuksen jälkeen)
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Imettäminen
Tästäkin aiheesta muutama sananen.
Alustavastihan olin suunnitellut täysimettäväni niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ratkaisulta meille tosin opettaen vauvan myös varhain juomaan pullosta (lypsettyä maitoa) jotta joskus isäkin voisi ruokkia mutta eihän asiat mene koskaan niinkuin on suunnitellut.
Heti synnytyksessä pääsin imettämään mutta tarvihan siihe ensin kätilön avun, sitten vauva joutuikin keskolaan jossa hänelle annettiin maitoa nenämahaletkusta ja pian pullostakin, oppi siis helppoon ruokaan. Sain vauvan sielläkin rinnalle mutta hän oli liian kipeä vielä jaksaakseen tekemään tarpeeksi työtä saadakseen ravintonsa sieltä. Osastolla minulle opetettiin lypsäminen käsin kuin koneellakin. Vaikka maito ei ollut vielä noussut maitoa tuli tilanteeseen nähden kuitenkin kuulemma hyvin vaikka itsestä joku muutama milli tuntui vähältä mutta todella arvokkaalta vauvalle.
Noh maidon nousuun meni se muutama päivä ja olinkin itse jo kotiutunut mutta koska vauva oli keskolassa jouduin pumppaamaan maidot talteen ensiksi käsipumpulla mutta keskolassa sai käyttää sähkökäyttöistä niin olihan se pakko saada kotiinkin kun sillä sai tehokkaamin lypsettyä lyhyemmässä ajassa.
Joka päivä keskolassa kokeiltiin imetystä ja osan maidosta hän sai lypsettynä ja alettiin hänen masua jo totuttelmaan Nan korvikkeseen jota ollaan kotona käytetty. Keskolassa käytin rintakumia sillä rintani olivat jo aivan kipeät ja kun jouduin uudestaan osastolle niin siellä mulle ei annettukkaan rintakumia vaan rasvaa ja joka syötöllä pakotettiin imettämään vaikka rinnat jo verestivät ja imetys oli yhtä tuskaa, kotiin päästyäni olin helpottunut nyt kukaan ei vahdi kuinka ruokin lapseni, jatkoin pumppailua mutta rinnalle otin vauvan vasta kun rintani oli toipunut tuosta aiemmasta kidutuksesta, sen jälkeen imetys lähtikin sujumaan ja opittiin oikeat otteet joita kukaan ei koko sairaalareissulla opettanut tai kertonut sitä että imetyksen ei kuulu sattua (silloin väärä ote) vaan sen täytyy tuntua "mukavalta".
Ensimmäisten viikkojen aikana vauva ei täysin täyttynyt vain rinnalla olosta joten korvikkeet menivät samalla eikä poitsu jaksanut tehdä tarpeeksi työtä sillä olihan hänet opetettu että maito tulee helpolla ja äkkiä keskolassa, rinta raivaresta väsynneenä olikin sitten helpompi tyytyä vain pulloon ja olin jo imetyksen suhteen toivo taasen hiipumassa kunnes neuvolassa taas ärsyynnyin kun asia tuli puheeksi ja tunsin oloni huonoksi äidiksi jos en imetä joten kiivastuin sen verran että päätin että aloitetaan ns. alusta tämä imetys. Parhaimmillaan ollaan oltu tilanteessa jossa 2/3 maidosta tulee multa ja loput on korviketta mutta nykysin taitaa taas mennä aika tasan ja ikää poitsulla nyt kuukausi.
Välillä haaveilen että korviketta ei tarvitsi antaa paljoakaan mutta sanotaanko että meidän perheessä se tuntuu mahdottomalta ja meille parhaiten sopii tällä hetkellä äidinmaito ja korvike yhdistelmä (imetetään silloinkun se on mahdollista, pumpataan säännöllisesti ja kun omat maidot ei riitä niin annetaan korviketta) ja toivon imettäväni niin pitkään kuin maitoa riittää.
Alustavastihan olin suunnitellut täysimettäväni niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ratkaisulta meille tosin opettaen vauvan myös varhain juomaan pullosta (lypsettyä maitoa) jotta joskus isäkin voisi ruokkia mutta eihän asiat mene koskaan niinkuin on suunnitellut.
Heti synnytyksessä pääsin imettämään mutta tarvihan siihe ensin kätilön avun, sitten vauva joutuikin keskolaan jossa hänelle annettiin maitoa nenämahaletkusta ja pian pullostakin, oppi siis helppoon ruokaan. Sain vauvan sielläkin rinnalle mutta hän oli liian kipeä vielä jaksaakseen tekemään tarpeeksi työtä saadakseen ravintonsa sieltä. Osastolla minulle opetettiin lypsäminen käsin kuin koneellakin. Vaikka maito ei ollut vielä noussut maitoa tuli tilanteeseen nähden kuitenkin kuulemma hyvin vaikka itsestä joku muutama milli tuntui vähältä mutta todella arvokkaalta vauvalle.
Noh maidon nousuun meni se muutama päivä ja olinkin itse jo kotiutunut mutta koska vauva oli keskolassa jouduin pumppaamaan maidot talteen ensiksi käsipumpulla mutta keskolassa sai käyttää sähkökäyttöistä niin olihan se pakko saada kotiinkin kun sillä sai tehokkaamin lypsettyä lyhyemmässä ajassa.
Joka päivä keskolassa kokeiltiin imetystä ja osan maidosta hän sai lypsettynä ja alettiin hänen masua jo totuttelmaan Nan korvikkeseen jota ollaan kotona käytetty. Keskolassa käytin rintakumia sillä rintani olivat jo aivan kipeät ja kun jouduin uudestaan osastolle niin siellä mulle ei annettukkaan rintakumia vaan rasvaa ja joka syötöllä pakotettiin imettämään vaikka rinnat jo verestivät ja imetys oli yhtä tuskaa, kotiin päästyäni olin helpottunut nyt kukaan ei vahdi kuinka ruokin lapseni, jatkoin pumppailua mutta rinnalle otin vauvan vasta kun rintani oli toipunut tuosta aiemmasta kidutuksesta, sen jälkeen imetys lähtikin sujumaan ja opittiin oikeat otteet joita kukaan ei koko sairaalareissulla opettanut tai kertonut sitä että imetyksen ei kuulu sattua (silloin väärä ote) vaan sen täytyy tuntua "mukavalta".
Ensimmäisten viikkojen aikana vauva ei täysin täyttynyt vain rinnalla olosta joten korvikkeet menivät samalla eikä poitsu jaksanut tehdä tarpeeksi työtä sillä olihan hänet opetettu että maito tulee helpolla ja äkkiä keskolassa, rinta raivaresta väsynneenä olikin sitten helpompi tyytyä vain pulloon ja olin jo imetyksen suhteen toivo taasen hiipumassa kunnes neuvolassa taas ärsyynnyin kun asia tuli puheeksi ja tunsin oloni huonoksi äidiksi jos en imetä joten kiivastuin sen verran että päätin että aloitetaan ns. alusta tämä imetys. Parhaimmillaan ollaan oltu tilanteessa jossa 2/3 maidosta tulee multa ja loput on korviketta mutta nykysin taitaa taas mennä aika tasan ja ikää poitsulla nyt kuukausi.
Välillä haaveilen että korviketta ei tarvitsi antaa paljoakaan mutta sanotaanko että meidän perheessä se tuntuu mahdottomalta ja meille parhaiten sopii tällä hetkellä äidinmaito ja korvike yhdistelmä (imetetään silloinkun se on mahdollista, pumpataan säännöllisesti ja kun omat maidot ei riitä niin annetaan korviketta) ja toivon imettäväni niin pitkään kuin maitoa riittää.
torstai 19. maaliskuuta 2015
Neuvola
Pojan ensimmäinen neuvola (kotikäynti) oli viikon ja 2 päivän ikäisenä ja kyllä osasi yllättää, poitsu oli ottanut hirmuisen kasvupyrähdyksen, syntymäpaino oli jo reippaasti ylitetty mutta muita mittoja ei päästy ottamaan kun th oli unohtanut mittanauhan mutta tässä jo toisenkin neuvolan kuulumisia
synt. mitat 1.neuvola (1vk 2pv) 2. neuvola (2vk 2pv)
paino 3860g 4040g 4495g
pituus 52cm - 54,3cm
pään ymp. 36cm - 37,9cm
Poitsu kasvanut siis kehuttavasti ja kaikki hällä muutenkin hyvin, mutta itse sain noottia tuntien huono-äiti oloa korvikkeiden annosta koska imetys ei alkuun lähtenyt kunnolla sujumaan ja olin jo vähän luovuttamassa sen suhteen kunnes kiivastuin niin että nyt sen on pakko lähteä sujumaan ja niin se lähtikin vaikkei missään vaiheessä päästy täysimetykseen mutta siihen en pyrkinytkään, ollaan siis menty äidinmaidolla että korvikkeilla. Aion tehdä imetyksestä oman postauksen joten en tässä siitä sen enempää.
Ensi viikolla sitten poitsun lääkärintarkastus, siihen mennessä keväistä viikkoa lukijoille!
synt. mitat 1.neuvola (1vk 2pv) 2. neuvola (2vk 2pv)
paino 3860g 4040g 4495g
pituus 52cm - 54,3cm
pään ymp. 36cm - 37,9cm
Poitsu kasvanut siis kehuttavasti ja kaikki hällä muutenkin hyvin, mutta itse sain noottia tuntien huono-äiti oloa korvikkeiden annosta koska imetys ei alkuun lähtenyt kunnolla sujumaan ja olin jo vähän luovuttamassa sen suhteen kunnes kiivastuin niin että nyt sen on pakko lähteä sujumaan ja niin se lähtikin vaikkei missään vaiheessä päästy täysimetykseen mutta siihen en pyrkinytkään, ollaan siis menty äidinmaidolla että korvikkeilla. Aion tehdä imetyksestä oman postauksen joten en tässä siitä sen enempää.
Ensi viikolla sitten poitsun lääkärintarkastus, siihen mennessä keväistä viikkoa lukijoille!
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Ensimmäinen viikko
Ensiksi haluan pahoitella viivästyneitä teksejä mutta kuten ainakin kaikki äidit tietävät on vapaa aika pienen lapsen kanssa on aika kortilla. Aika kuluu tosi äkkiä, kaikki aika mikä vauvalta jää itselle menee välttämättömien kotiaskareiden parissa ja sitten kun niiden jälkeen jää aikaa haluaa sen vain levätä. Onneksi meitä on ollut kaksi vanhempaa, isästä on ollut aivan korvaamaton apu ihan jos keskola ajoilta enhän ois millään edes pystynyt ajamaan autoa epparikipujen takia joka päivä 2tuntia kun sairaala oli niin kaukana ja kotona saa jaettua kotihommat puoliks ja vauvan hoidossa kun toinen on väsy niin aina toinen jaksaa. Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa yksin kun mies palasi töihin mutta ensiviikolla ollaan taas kaikki kolme yhdessä kun mies jää lomautuksille.
Jospa kertoisin välillä itsestänikin :D Voin sanoa että vaikka tiesin mihin lähdettiin halutessamme lapsi ja osasin ajatella millaista arki tulee olemaan niin ei niitä kuvitelmia kuitenkaan osannut tarpeeksi todemukaisiksi ajatella kunnes todellisuus koitti.
Jo synnytyksessä sanoin miksi ihmeessä odotin tätä hetkeä nytkun tiedän mitä tämä on niin mielellään olisin vielä raskaana, mutta synnytyshän oli nyt ajateltuna se rutistus vain ja nyt todella nautin olosta kun ei olekkaan enään raskaana.
Osastolla olo oli yhtä helvettiä, en osaa olla potilas ja pyytää apua tai palvelua, haluan tehdä kaiken itse ja ei se olokaan kummosempi ollut synnytyksen jälkeisenä päivänä, en saanut edes liikkua yksin osaston ulkopuolella, aina piti olla hoitaja tai mies mukana mutta joo ymmärrän enhän itsekkään hoitajana ottais riskiä jos potilas pyörtyiskin matkalla. En tykännyt hoitajista siellä lainkaan mutta en kehdannut olla heille ilkeäkään vaikka jokainen ärsytti mua vietävästi (liekkö hormonit ollu asialla). Ärsytti muutenkin olla ns. kahden osaston välillä kun kummastakin oletettiin että olethan täällä, en päässyt keskolaan ennenkuin hoitaja oli käynyt luonani ja sai luvan lähteä ja rampata siellä sit aina syömässä jne kun taas keskolassa he olettivat että tottahan toki äiti haluaa olla joka hetken lapsensa luona. Ja muutenki pieni huone jonka jaat muiden kanssa kummallakin osastolla, halusin olla rauhassa.
Vauva jäi keskolaan mutta minä kotiuduin parin päivän jälkeen. Siitä alkoikin sit pitkät päivät (jotka meni kyllä yllättävän nopeesti) ja se matkustus rumba kun sairaalalle yhden suuntaisesti tunti ajoa. Aamulla lähdettiin aina niin aikasin kun päästiin ja illalla kymmenen jälkeen oltiin kotona.
Yks yö mulle sitten nousikin kuume ja tiesin että olis lähdettävä lääkäriin kun synnytyksestä niin vähän aikaa. No mulla todettiin kohdunlimakalvontulehdus ja antibioottia naamaan, pelkästään jo lääkärikäynnin jälkeen tunsin oloni taas terveeksi vaan kuinkas kävikään vointini oli tulehdusarvojen mukaan mennyt huonompaan ja samana päivänä kun poika olisi kotiutunut keskolasta jouduinkin itse osastolle antibioottitiputukseen koska omat antibiootit eivät olleet tehonneet.
Se vasta tuskaista olikin taas joutua osastolle ja se pettymys ettei päästykkään kotiin. Itketti ja vitutti niin paljon. Ja heti alkuun kanyylia laitettaessa niin mulla on aina ollut hyvät suonet niin kappas kaksi hoitajaa yrittivät mutteivat saanneet suoniyhteyttä, paikalle tuli anestesialääkäri joka naama punasena yritti useaa kohtaa kunnes varmaan kymmenes yritys onnistui. Joku yrittää oikeesti saada mun neulakammoseks :D
Ja nytkun vauvakin oli siinä niin hoitajat kävi vielä ärsyttävimmiks, en millään olis jaksanu kuunneella jo miljoonatta kertaa samoja juttuja ja pyytää aina palvelua kun vauva tarvitsi lisää maitoa ja tuntea huono äiti oloa siitä että imettäminen oli tässä vaiheessa yhtä tuskaa mutta silti vaan oli pakko yrittää.
Vihdoin koitti yhden yön jälkeen se päivä että antibiootit oli tepsiny ja lääkäri päästi meijät pois mulla oli jo siinä vaiheessa kiire että nyt äkkii jo pois täältä en kestä enää yhtää, niin hoitajaa saiki sit ootella pari tuntii.
Kotiin päästyäni olin ehkä väsynnein tähän mennessä, riitauduttiin jo miehen kanssa ja vauvan hoito oli vaan hankalaa kun väsytti niiin paljon. Noh siitä se arki sit lähti, myöhemmin lisää...
Jospa kertoisin välillä itsestänikin :D Voin sanoa että vaikka tiesin mihin lähdettiin halutessamme lapsi ja osasin ajatella millaista arki tulee olemaan niin ei niitä kuvitelmia kuitenkaan osannut tarpeeksi todemukaisiksi ajatella kunnes todellisuus koitti.
Jo synnytyksessä sanoin miksi ihmeessä odotin tätä hetkeä nytkun tiedän mitä tämä on niin mielellään olisin vielä raskaana, mutta synnytyshän oli nyt ajateltuna se rutistus vain ja nyt todella nautin olosta kun ei olekkaan enään raskaana.
Osastolla olo oli yhtä helvettiä, en osaa olla potilas ja pyytää apua tai palvelua, haluan tehdä kaiken itse ja ei se olokaan kummosempi ollut synnytyksen jälkeisenä päivänä, en saanut edes liikkua yksin osaston ulkopuolella, aina piti olla hoitaja tai mies mukana mutta joo ymmärrän enhän itsekkään hoitajana ottais riskiä jos potilas pyörtyiskin matkalla. En tykännyt hoitajista siellä lainkaan mutta en kehdannut olla heille ilkeäkään vaikka jokainen ärsytti mua vietävästi (liekkö hormonit ollu asialla). Ärsytti muutenkin olla ns. kahden osaston välillä kun kummastakin oletettiin että olethan täällä, en päässyt keskolaan ennenkuin hoitaja oli käynyt luonani ja sai luvan lähteä ja rampata siellä sit aina syömässä jne kun taas keskolassa he olettivat että tottahan toki äiti haluaa olla joka hetken lapsensa luona. Ja muutenki pieni huone jonka jaat muiden kanssa kummallakin osastolla, halusin olla rauhassa.
Vauva jäi keskolaan mutta minä kotiuduin parin päivän jälkeen. Siitä alkoikin sit pitkät päivät (jotka meni kyllä yllättävän nopeesti) ja se matkustus rumba kun sairaalalle yhden suuntaisesti tunti ajoa. Aamulla lähdettiin aina niin aikasin kun päästiin ja illalla kymmenen jälkeen oltiin kotona.
Yks yö mulle sitten nousikin kuume ja tiesin että olis lähdettävä lääkäriin kun synnytyksestä niin vähän aikaa. No mulla todettiin kohdunlimakalvontulehdus ja antibioottia naamaan, pelkästään jo lääkärikäynnin jälkeen tunsin oloni taas terveeksi vaan kuinkas kävikään vointini oli tulehdusarvojen mukaan mennyt huonompaan ja samana päivänä kun poika olisi kotiutunut keskolasta jouduinkin itse osastolle antibioottitiputukseen koska omat antibiootit eivät olleet tehonneet.
Se vasta tuskaista olikin taas joutua osastolle ja se pettymys ettei päästykkään kotiin. Itketti ja vitutti niin paljon. Ja heti alkuun kanyylia laitettaessa niin mulla on aina ollut hyvät suonet niin kappas kaksi hoitajaa yrittivät mutteivat saanneet suoniyhteyttä, paikalle tuli anestesialääkäri joka naama punasena yritti useaa kohtaa kunnes varmaan kymmenes yritys onnistui. Joku yrittää oikeesti saada mun neulakammoseks :D
Ja nytkun vauvakin oli siinä niin hoitajat kävi vielä ärsyttävimmiks, en millään olis jaksanu kuunneella jo miljoonatta kertaa samoja juttuja ja pyytää aina palvelua kun vauva tarvitsi lisää maitoa ja tuntea huono äiti oloa siitä että imettäminen oli tässä vaiheessa yhtä tuskaa mutta silti vaan oli pakko yrittää.
Vihdoin koitti yhden yön jälkeen se päivä että antibiootit oli tepsiny ja lääkäri päästi meijät pois mulla oli jo siinä vaiheessa kiire että nyt äkkii jo pois täältä en kestä enää yhtää, niin hoitajaa saiki sit ootella pari tuntii.
Kotiin päästyäni olin ehkä väsynnein tähän mennessä, riitauduttiin jo miehen kanssa ja vauvan hoito oli vaan hankalaa kun väsytti niiin paljon. Noh siitä se arki sit lähti, myöhemmin lisää...
Keskola
Kaksi tuntia syliteltyäni vauvaa ja levättyäni synnytyssalissa kätilö tutki poikaa ja kutsui lääkärin paikalle. Poitsun oikeanpuoleiset käsi ja jalka eivät hapettuneet tarpeeksi joten hänet täytyi viedä keskolaan lisätutkimuksiin isän saattelemana minun jäädessäni itkuisena ja väsyneenä saliin, se kirpaisi pahasti ettei vauvalla ollutkaan kaikki hyvin ja hänet vietiin luotani pois.
Lisätutkimuksissa sitten todettiinkin vauvalla infektio, ei tiedetä varmaksi mistä sai infektion mutta keuhkoissa oli ainakin lapsivettä ja mulla todettiin myöhemmin kohtutulehdus että todennäköisesti jommasta kummasta hänkin sairastui.
Osastolla hänelle sitten aloitettiin lisähappi (ensin 100% ja sittemmin 45%), kipulääkkeet, lämpöhoito sekä nenämahaletkuruokinta lisänä jotain verensokerin nostattajaa. Muutaman tunnin itse levänneenä lähdin katsomaan vauvaa ja se oli yksi kamalammista kokemuksista, nähdä pienokainen heikkona moniin johtoihin kiinnitettynä ja pelko siitä mitä tulin kuulemaan. Noh minulle kerrottiin edeltävät asiat ja hoitajat kuvailivat vauvaa kipeäksi joka rasittui jo pienestä.
Kaikkea en itsekkään muista kun aika meni ihan humussa. Pari ensimmäistä päivää oli vauvalle rankkoja, tehtiin jatkuvasti eri mittauksia ja tila muuttui välillä parempaan suuntaa kunnes taas joku osa alue romahti, pikkuhiljaa lääkkeetkin alkoivat purra, raajojen hapetus tasoittumaan normaalille tasolle ja neliraajaverenpaineet pysymään aloillaan. Pikkuiselle alettiin antamaan tuttipullosta ruokaa ja kokeiltiinhan tissiäkin mutta se oli aluksi ylivoimaisen rankaa vauvalle. Päästiin lisähapestakin kokonaan. Parinpäivän ikäisenä aloitettiin sinivalohoitokin, korkeimmillaan bili oli 297, hoitoa jatkettiin pari päivää. Päästiin jo teho valvonnastakin muistaakseni 4päivän ikäisenä rauhallisempaan huoneeseen.
Pääsimme alusta asti hoitamaan vauvaa hänen vointinsa puitteissa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, sylittelemään jne Piuhatkin vauvan ja laitteiden välillä vähenivät jatkuvasti, lopulta seurailun kohteena oli vain verensokeri josta päätettiin neljän tunnin syöttöväli. Alkoi olla kotiutumisen hetki ja lopputarkastuksessa olikin jo hyvävointinen poika, kaikki kunnossa jopa sydänkin toipunut. Vaan sitten minä meninkin kohtutulehduksesta huonompaan kuntoon ja jouduin osastolle, pääsin sentään synnyttäneiden osastolle jonne sain vauvankin mukaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa tuli oltua synnyttämässä, keskolassa ja osastolla yhteensä 9päivää.
Lisätutkimuksissa sitten todettiinkin vauvalla infektio, ei tiedetä varmaksi mistä sai infektion mutta keuhkoissa oli ainakin lapsivettä ja mulla todettiin myöhemmin kohtutulehdus että todennäköisesti jommasta kummasta hänkin sairastui.
Osastolla hänelle sitten aloitettiin lisähappi (ensin 100% ja sittemmin 45%), kipulääkkeet, lämpöhoito sekä nenämahaletkuruokinta lisänä jotain verensokerin nostattajaa. Muutaman tunnin itse levänneenä lähdin katsomaan vauvaa ja se oli yksi kamalammista kokemuksista, nähdä pienokainen heikkona moniin johtoihin kiinnitettynä ja pelko siitä mitä tulin kuulemaan. Noh minulle kerrottiin edeltävät asiat ja hoitajat kuvailivat vauvaa kipeäksi joka rasittui jo pienestä.
Kaikkea en itsekkään muista kun aika meni ihan humussa. Pari ensimmäistä päivää oli vauvalle rankkoja, tehtiin jatkuvasti eri mittauksia ja tila muuttui välillä parempaan suuntaa kunnes taas joku osa alue romahti, pikkuhiljaa lääkkeetkin alkoivat purra, raajojen hapetus tasoittumaan normaalille tasolle ja neliraajaverenpaineet pysymään aloillaan. Pikkuiselle alettiin antamaan tuttipullosta ruokaa ja kokeiltiinhan tissiäkin mutta se oli aluksi ylivoimaisen rankaa vauvalle. Päästiin lisähapestakin kokonaan. Parinpäivän ikäisenä aloitettiin sinivalohoitokin, korkeimmillaan bili oli 297, hoitoa jatkettiin pari päivää. Päästiin jo teho valvonnastakin muistaakseni 4päivän ikäisenä rauhallisempaan huoneeseen.
Pääsimme alusta asti hoitamaan vauvaa hänen vointinsa puitteissa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, sylittelemään jne Piuhatkin vauvan ja laitteiden välillä vähenivät jatkuvasti, lopulta seurailun kohteena oli vain verensokeri josta päätettiin neljän tunnin syöttöväli. Alkoi olla kotiutumisen hetki ja lopputarkastuksessa olikin jo hyvävointinen poika, kaikki kunnossa jopa sydänkin toipunut. Vaan sitten minä meninkin kohtutulehduksesta huonompaan kuntoon ja jouduin osastolle, pääsin sentään synnyttäneiden osastolle jonne sain vauvankin mukaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa tuli oltua synnyttämässä, keskolassa ja osastolla yhteensä 9päivää.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Synnytyskertomus
13.2. aamusta rv 42+0 mentiin toiseen yliaikaiskontrolliin johon oli jo sovittu käynnistys. Tutkittaessa kaikki vaikutti hyvältä, limatulppaakin oli juuri lähtenyt irtoamaan mutta kohdunsuu oli muistaakseni vain sentin tai puoltoista auki ja paksu reuna ja vauvan pää vielä ylhäällä. Sitten minulle laitettiin ballonki ja lähetettiin osastolle odottelemaan, mietoja supistuksia tuli ja rappusia ravattiin, 5 tunnin odotuksen jälkeen ballonki irtosi ja olin 3cm auki joten synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun klo15. Tähän asti muistan vielä ihan hyvin mutta nyt täytyy alkaa lunttaa papereista :D
Kalvojen puhkasusta seurasi vain pieniä supistuksia 5min välein joten klo.17 sain jotain supistuksia aiheuttavaa suoneen, eikä mennytkään kuin vajaa tunti kun jo tarvittiin ilokaasua, jyväpussia ja kipulääkettä piikkinä lihakseen. Noh kipulääke auttoi mutta sen ja ilokaasun vaikutuksesta aloin jo miehen mukaan olee aika lääkehuuruis :D Klo.20 mulle nous kuume joten supistustippa lopetettiin ja laitettiin jotain kuumetta alentavaa.
Kätilöidenkin työvuoro vaihtuu jes (edellinen kätilö oli kamala, meillä ei synkannu) ja tilalle tuli aivan ihana kätilö joka päästi mut sängystäkin liikkeelle. Tässä vaiheessa mulla oli jo omia supistuksia joiden kanssa pärjäsin pelkällä ilokaasulla kunnes klo.23 sekään ei enään riittänyt ja oltiin auki 4cm, sain epiduraalin joka auttoi hyvin ja supistus tippaa aletiin taas tiputtaan.
Vuorokausi vaihtui ystävänpäiväksi ja klo. 1 oltiin auki jo 6cm ja siitä tunnin päästä 9cm ja 20min päästä kohdunsuu täysin auki ja olin kuulemma hyvin kivulias eikä ponnistaminen kuulemma onnistunut (näistä kivuista mulla ei mitään muistikuvaa) sain lisäannoksen epiduraalia. Sitten aloitetiin ponnistamaan kylkiasennosta josta poikkipöytään ja ponnistukset onnistui kuulemma jo hyvin.
klo. 3.20 lääkäri ja toinen kätilö tulevat paikalle ja ponnistaminen ei enään sujukkaan tarpeeksihyvin, 8minuuttia tästä poika syntyy imukupilla avustettuna 14.2 rv 42+1 klo.3.28 hyväkuntoisena 3860g 52cm päänympärys 36cm 9/9 pistein.
Jälkeiset syntyvät täydellisinä ja epistomia ommellaan. Sain vauvan rinnalle. Parin tunninpäästä vauvaa tutkitiin ja hän joutuikin lähtemään keskolaan lisätutkimuksiin josta seuraavassa postauksessa lisää. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1. 4h 55min, 2. 33min, 3. 11min
Kalvojen puhkasusta seurasi vain pieniä supistuksia 5min välein joten klo.17 sain jotain supistuksia aiheuttavaa suoneen, eikä mennytkään kuin vajaa tunti kun jo tarvittiin ilokaasua, jyväpussia ja kipulääkettä piikkinä lihakseen. Noh kipulääke auttoi mutta sen ja ilokaasun vaikutuksesta aloin jo miehen mukaan olee aika lääkehuuruis :D Klo.20 mulle nous kuume joten supistustippa lopetettiin ja laitettiin jotain kuumetta alentavaa.
Kätilöidenkin työvuoro vaihtuu jes (edellinen kätilö oli kamala, meillä ei synkannu) ja tilalle tuli aivan ihana kätilö joka päästi mut sängystäkin liikkeelle. Tässä vaiheessa mulla oli jo omia supistuksia joiden kanssa pärjäsin pelkällä ilokaasulla kunnes klo.23 sekään ei enään riittänyt ja oltiin auki 4cm, sain epiduraalin joka auttoi hyvin ja supistus tippaa aletiin taas tiputtaan.
Vuorokausi vaihtui ystävänpäiväksi ja klo. 1 oltiin auki jo 6cm ja siitä tunnin päästä 9cm ja 20min päästä kohdunsuu täysin auki ja olin kuulemma hyvin kivulias eikä ponnistaminen kuulemma onnistunut (näistä kivuista mulla ei mitään muistikuvaa) sain lisäannoksen epiduraalia. Sitten aloitetiin ponnistamaan kylkiasennosta josta poikkipöytään ja ponnistukset onnistui kuulemma jo hyvin.
klo. 3.20 lääkäri ja toinen kätilö tulevat paikalle ja ponnistaminen ei enään sujukkaan tarpeeksihyvin, 8minuuttia tästä poika syntyy imukupilla avustettuna 14.2 rv 42+1 klo.3.28 hyväkuntoisena 3860g 52cm päänympärys 36cm 9/9 pistein.
Jälkeiset syntyvät täydellisinä ja epistomia ommellaan. Sain vauvan rinnalle. Parin tunninpäästä vauvaa tutkitiin ja hän joutuikin lähtemään keskolaan lisätutkimuksiin josta seuraavassa postauksessa lisää. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1. 4h 55min, 2. 33min, 3. 11min
torstai 12. helmikuuta 2015
Yliaikaskontrolli
Eilen siis kävin yliaikaskontrollissa rv 41+5 jossa kaikki oli hyvin.
RR: 133 /99 lääkäri olikin sitten vähän huolissaan alapaineesta kun se on viikolta 35+ yleensä huidellu tuolla 90 yli mutta selvitin kuitenkin että kotimittauksilla se on aina ollut alle 90 ja kuinka tyhmää onkaan neuvolassa tai ä-polilla mitata verenpaine samantien kun pääset huoneeseen niin tottakai se on korkea kun ei kerkiä levähtää.
Pissa oli puhdas.
Vauvan sydänkäyrät erinnomaiset, sykkeet vaihteli 140-170 välillä ja kertaakaan käyrillä ei supistanut.
Lääkärin tekemässä sisätutkimuksessa kohdunsuu oli yhdelle sormelle auki ja ei osannut varmaksi sanoa oliko kohdunkaulaa vähän vai ei ollenkaan jäljellä. Pikkuinen ei ollut vielä kiinnittynyt.
Käsillä ja ulrtalla päätellen sanoi painoarvioksi 3649g.
Ultrassakin kaikki hyvin vaikka esim. näille viikoille tyypillistä istukan kalkketumista oli havaittavissa muttei sitäkään hälyyttävästi. Napanuorakin kunnossa. Ja lapsivettä normaalisti.
Ronkki muuten aika kovakourasesti tosin tarkoituksellisesti jospa synnytys lähtis ite käyntiin mutta kyllähän se päivän mittaan aiheutti lieviä supistuksia jotka nekin sitten iltaa myöten hälveni kokonaan pois.
Muistinkohan nyt mainita kaikesta...kaiken kaikkiaan käyntiin meni reilu tunti ja lopputulemaksi tuli että huomenna heti aamusta ä-polillle ja käynnistetään. Lääkäri arveli että aloitettasiin kalvojen puhkaisulla.
Kääk huomenna on perjantai 13.päivä ja tulee tasan vuosi siitä kun mulla todettiin tuulimunaraskaus, että näillä peloilla sit käynnistelemään, toivottavasti ei tiedä epäonnea ja jokatapauksessa vietän jo toistamiseen peräkkäisinä vuosina ystävänpäivän keskussairaalassa, toivottavasti tästä ei tule tapaa...
Käynnistykseen lähden kuitenkin hyvillä mielin, vielä se ei kauheesti jännitä mutta enköhän oo huomenna jännityksestä ihan korppuna
RR: 133 /99 lääkäri olikin sitten vähän huolissaan alapaineesta kun se on viikolta 35+ yleensä huidellu tuolla 90 yli mutta selvitin kuitenkin että kotimittauksilla se on aina ollut alle 90 ja kuinka tyhmää onkaan neuvolassa tai ä-polilla mitata verenpaine samantien kun pääset huoneeseen niin tottakai se on korkea kun ei kerkiä levähtää.
Pissa oli puhdas.
Vauvan sydänkäyrät erinnomaiset, sykkeet vaihteli 140-170 välillä ja kertaakaan käyrillä ei supistanut.
Lääkärin tekemässä sisätutkimuksessa kohdunsuu oli yhdelle sormelle auki ja ei osannut varmaksi sanoa oliko kohdunkaulaa vähän vai ei ollenkaan jäljellä. Pikkuinen ei ollut vielä kiinnittynyt.
Käsillä ja ulrtalla päätellen sanoi painoarvioksi 3649g.
Ultrassakin kaikki hyvin vaikka esim. näille viikoille tyypillistä istukan kalkketumista oli havaittavissa muttei sitäkään hälyyttävästi. Napanuorakin kunnossa. Ja lapsivettä normaalisti.
Ronkki muuten aika kovakourasesti tosin tarkoituksellisesti jospa synnytys lähtis ite käyntiin mutta kyllähän se päivän mittaan aiheutti lieviä supistuksia jotka nekin sitten iltaa myöten hälveni kokonaan pois.
Muistinkohan nyt mainita kaikesta...kaiken kaikkiaan käyntiin meni reilu tunti ja lopputulemaksi tuli että huomenna heti aamusta ä-polillle ja käynnistetään. Lääkäri arveli että aloitettasiin kalvojen puhkaisulla.
Kääk huomenna on perjantai 13.päivä ja tulee tasan vuosi siitä kun mulla todettiin tuulimunaraskaus, että näillä peloilla sit käynnistelemään, toivottavasti ei tiedä epäonnea ja jokatapauksessa vietän jo toistamiseen peräkkäisinä vuosina ystävänpäivän keskussairaalassa, toivottavasti tästä ei tule tapaa...
Käynnistykseen lähden kuitenkin hyvillä mielin, vielä se ei kauheesti jännitä mutta enköhän oo huomenna jännityksestä ihan korppuna
tiistai 10. helmikuuta 2015
Viime hetkiäkö?
Toivottavasti tämä jäisi viimeiseksi raskauden aikaiseksi kirjoitukseksi ja seuraavan kerran pääsisinkin kirjoittelemaan jo synnytyksestä. Huomenna rv41+5 on yliaikaiskontrolli äitiyspoliklinikalla ja se pistää jo vähän sukat pyörimään jalassa, luulen että tuomioni tulee olemaan joko
kaikki hyvin tule ylihuomenna takaisin tai
kohdunkaulan/suun tilanne on edennyt viimekerrasta joten odotetaa ihan rauhassa kyllä hän sieltä itse tulee tai
kohdunkaulan/suun tilanne ei ole viime tarkaustuksesta (40+2) muuttunut lähes ollenkaan tai on hitaasti mennyt eteenpäin joten turhaan tässä odotellaan ensiviikkoon kun voimme jo nyt käynnistää
itse toivoisin tietty että saataisiin vauva pikimiten ja mieluiten luonnollisesti muttakun tuntuu ettei tässä ole tapahtunut mitään synnytykseen viittaavaa niin jos käynnistys on ennemmin tai myöhemmin se vaihtoehto niin mieluiten sitten huomenna.
Aiemmin jo kerroin olevani henkisesti aika loppusuoralla mutta nyt on ollut taas parempia päiviä henkisesti mutta fyysisesti alkaa paikat kremppaamaan noh mutta se ei liene ihmekkään enään tässävaiheessa. Mutta jos joudumme huomenna palaamaan tulee taas varmaan henkisesti vaikeempaa kun toiveet huomiselle on aika korkeella, edes sen suhteen että tuolla alakerrassa olisi tapahtunut jotain edistymistä.
kaikki hyvin tule ylihuomenna takaisin tai
kohdunkaulan/suun tilanne on edennyt viimekerrasta joten odotetaa ihan rauhassa kyllä hän sieltä itse tulee tai
kohdunkaulan/suun tilanne ei ole viime tarkaustuksesta (40+2) muuttunut lähes ollenkaan tai on hitaasti mennyt eteenpäin joten turhaan tässä odotellaan ensiviikkoon kun voimme jo nyt käynnistää
itse toivoisin tietty että saataisiin vauva pikimiten ja mieluiten luonnollisesti muttakun tuntuu ettei tässä ole tapahtunut mitään synnytykseen viittaavaa niin jos käynnistys on ennemmin tai myöhemmin se vaihtoehto niin mieluiten sitten huomenna.
Aiemmin jo kerroin olevani henkisesti aika loppusuoralla mutta nyt on ollut taas parempia päiviä henkisesti mutta fyysisesti alkaa paikat kremppaamaan noh mutta se ei liene ihmekkään enään tässävaiheessa. Mutta jos joudumme huomenna palaamaan tulee taas varmaan henkisesti vaikeempaa kun toiveet huomiselle on aika korkeella, edes sen suhteen että tuolla alakerrassa olisi tapahtunut jotain edistymistä.
perjantai 6. helmikuuta 2015
rv 41+0
kyllä nyt kärsivällisyyttä koetellaan, ei merkkejäkään että tää syntyis ja ne vähäsetkin supistelut on vaan kadonneet, tää vois olla jopa hieman siedettävämpää jos tää flunssa ei yrittäis kaataa mua tai onhan se jo kaatanut kun emmä pysty muutaku lepäämään eikä tää vielä varsinaisesti oo vielä flunssaa mut jotain sinnepäin, aika käy vaan niin pitkäks kun voimat ei riitä lepoa pidemmälle
eilen oli viimenen neuvola jossa taas kaikki hyvin sf-mittakin oli jopa kasvanut sentin kun pysynyt paikallaan jo useamman viikon, sain vielä varmuudeksi labraan lähetteet hepatoosista jonne menen sitten jos kutina voimistuu, th kuten minäkin epäilin että vaikuttais epätodennäköseltä että ois hepatoosia mutta oon vaan nyt niin ylisuojelevainen ja jo pienistäkin asioista tosi huolissani
tunnen oloni tosi tankiksi, tuntuu että räjähdän kohta, oikeestaa tän koko alkuvuoden mun vatsanympärys mittakin pysyi paikallaan mut nyt se oli kahessa viikossa jo pompsahtanut reilut 3senttii
mä alan olee niin loppu...
eilen oli viimenen neuvola jossa taas kaikki hyvin sf-mittakin oli jopa kasvanut sentin kun pysynyt paikallaan jo useamman viikon, sain vielä varmuudeksi labraan lähetteet hepatoosista jonne menen sitten jos kutina voimistuu, th kuten minäkin epäilin että vaikuttais epätodennäköseltä että ois hepatoosia mutta oon vaan nyt niin ylisuojelevainen ja jo pienistäkin asioista tosi huolissani
tunnen oloni tosi tankiksi, tuntuu että räjähdän kohta, oikeestaa tän koko alkuvuoden mun vatsanympärys mittakin pysyi paikallaan mut nyt se oli kahessa viikossa jo pompsahtanut reilut 3senttii
mä alan olee niin loppu...
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
rv 40+4
huhhuijaa täällä asti vielä yli lasketun ajan mennään eikä tietookaa että poitsu olis tulossa, kyllähän supistuksia ja harkkasuppareita on nyt melkeen tullut päivittäin muutaman päivän ajan mutta toissapäivänä käydessäni synnärillä tarkastuttamassa tihkuuko lapsivettä niin selvisi että kohdun kaulaa on vielä jäljellä ja vain sormen päälle ollaan auki eli epäkypsätilanne synnytykselle mutta muuten kuulemma hyvä no mitä hyvää siin on mennään jo näillä viikoilla ja on noin alkeellinen tilanne, haluun synnyttää tai suorastaan haluan sen lapsen mutten halua synnyttää, emmä tiiä mitä lähemmäs synnytys tulee (enää max alle 2 viikkoo) niin se jotenki pelottaa ehkä siks että aimmin sen on vaan voinu sulkee pois ajatuksista mutta nyt se alkaa olemaan todellisuutta, mutta siis se vuoto ei ollut lapsivettä ja toisaalta hyvä niin sillä jos se ois sitä ollut niin oisin varmaan ollut shokissa jäädessäni sinne mutta nytkun on siellä jo kerran käynyt voi sinne palata luottavaisin mielin
Täällä kyllä mielialat vaihtelee tuontuosta, välillä oon ihan epätoivonen että eikö tää jo synny mut välillä oon ihan levollisin mielin että eihän täs mitää ku kahenviikonpäästä viimeistään meillä on pienokainen, olkoon vaikka maailman tappiin asti kunhan mun ei tartte olla huolissaan mistään. Täällä on kyllä kaikennäköstä yritetty edistääkseen tilannetta synnytystä kohti on liikuttu hullunlailla, lenkkeilty, rampattu ylämäkii, tanssittu, tehty lumitöitä, rämmitty polvia myöten lumihanges, shoppailtu, saunottu, juotu vadelmanlehti teetä, kokeiltu akupainantaa, siivottu, kyykätty, jumppapalloiltu, rentouduttu ja mitähän vielä ... ja vain osa näistä aiheuttanut vähäisesti supisteluja
Täällä kyllä mielialat vaihtelee tuontuosta, välillä oon ihan epätoivonen että eikö tää jo synny mut välillä oon ihan levollisin mielin että eihän täs mitää ku kahenviikonpäästä viimeistään meillä on pienokainen, olkoon vaikka maailman tappiin asti kunhan mun ei tartte olla huolissaan mistään. Täällä on kyllä kaikennäköstä yritetty edistääkseen tilannetta synnytystä kohti on liikuttu hullunlailla, lenkkeilty, rampattu ylämäkii, tanssittu, tehty lumitöitä, rämmitty polvia myöten lumihanges, shoppailtu, saunottu, juotu vadelmanlehti teetä, kokeiltu akupainantaa, siivottu, kyykätty, jumppapalloiltu, rentouduttu ja mitähän vielä ... ja vain osa näistä aiheuttanut vähäisesti supisteluja
perjantai 16. tammikuuta 2015
Neuvola ja lääkäri
Tänään taas poksuttiin rv 38+0
Toissapäivänä oli neuvola 37+5 jonka mukaan paino noussut 750g/vk, turvotuksia on, RR 123/87 p.81 (130/86 p.91) pissa puhdas, sf-mitta 32 ei ole muuttunut 2 viikkoon ja selkeästi oli raivotarjonnassa ja pikkusen sykkeet oli 150. Neuvolatäti sai minut kuitenkin epävarmaksi puheillaan kun jo kaksi kertaa ollut epävarma siitä sun tästä ja olisi tarjonnut lähetettäkin tuon sf-mitan takia mutten siinä vaiheessa tajunnut sitä huolia kun hän sanoi ettei laita sitä ellen sitä eritoten vaadi. No ajatukset vauvelin kunnossa olosta alkoivatkin sitten myöhemmin vaivaamaan ja ajattelin pyytää lähetteen kunnes tajusinkin että haluan varmuutta asiohin heti enkä odotella lähetettä joten läksin sitten eilen käymään yksityisellä lääkärillä joka teki perusteellisen tutkimuksen sekä ultrasi.
Noh hyvistä uutisista kannattikin vähän maksaa eli kaikki on normaalisti, vaikka ensimmäistä kertaa sain kuulla että painoa on kertynyt liikaa (16kg) mikä on sit myös jämähtänyt poitsun masuun (kun ympärysmitta oli keskikäyrän yläpuolella) muut mitat kanssa normaaleja keskellä keskikäyrää (paitsi reisiluu vähän lyhyempi) ja painoa nyt 3200g ja ennusteli syntymäpainoksi 3600-3700g, istukka ja napanuorakin toimi normaalisti, pikkunen oikeinpäin ja laskeutuu koko aika, kohdukaulakin oli pehmentynyt, epäili kuitenkin ettei pariin viikkoon vielä synny ja toistamiseen sai todeta että mulla on herkästi supisteleva kohtu kun jo pienestä kosketuksesta supistaa mutta mä en tunne niitä.
Toissapäivänä oli neuvola 37+5 jonka mukaan paino noussut 750g/vk, turvotuksia on, RR 123/87 p.81 (130/86 p.91) pissa puhdas, sf-mitta 32 ei ole muuttunut 2 viikkoon ja selkeästi oli raivotarjonnassa ja pikkusen sykkeet oli 150. Neuvolatäti sai minut kuitenkin epävarmaksi puheillaan kun jo kaksi kertaa ollut epävarma siitä sun tästä ja olisi tarjonnut lähetettäkin tuon sf-mitan takia mutten siinä vaiheessa tajunnut sitä huolia kun hän sanoi ettei laita sitä ellen sitä eritoten vaadi. No ajatukset vauvelin kunnossa olosta alkoivatkin sitten myöhemmin vaivaamaan ja ajattelin pyytää lähetteen kunnes tajusinkin että haluan varmuutta asiohin heti enkä odotella lähetettä joten läksin sitten eilen käymään yksityisellä lääkärillä joka teki perusteellisen tutkimuksen sekä ultrasi.
Noh hyvistä uutisista kannattikin vähän maksaa eli kaikki on normaalisti, vaikka ensimmäistä kertaa sain kuulla että painoa on kertynyt liikaa (16kg) mikä on sit myös jämähtänyt poitsun masuun (kun ympärysmitta oli keskikäyrän yläpuolella) muut mitat kanssa normaaleja keskellä keskikäyrää (paitsi reisiluu vähän lyhyempi) ja painoa nyt 3200g ja ennusteli syntymäpainoksi 3600-3700g, istukka ja napanuorakin toimi normaalisti, pikkunen oikeinpäin ja laskeutuu koko aika, kohdukaulakin oli pehmentynyt, epäili kuitenkin ettei pariin viikkoon vielä synny ja toistamiseen sai todeta että mulla on herkästi supisteleva kohtu kun jo pienestä kosketuksesta supistaa mutta mä en tunne niitä.
maanantai 12. tammikuuta 2015
Oireet osa 7
31.viikko
vihlontaa liikkuessa vatsalla,
hengenahdistusta,
närästystä,
lonkkasärkyjä,
nivusten vihlontaa/särkyä,
paljon erilaisia himoja syömisen suhteen
32.viikko
lonkkien särkyä/menkkamaista särkyä/jomotusta,
vihlasuja,
hengenahdistusta,
närästystä,
vas.jalan pakaran yläpuolella kipua joka vaikuttaa mm. kävelyyn joskus tuntuu että jalka lähtee alta
33.viikko
närästys,
selkäsärkyjä,
lonkkasärkyjä,
vihlontaa,
vas. jalan oireilua
34.viikko
närästys,
turvotus,
käsien puutuminen öisin,
liitoskipuja,
selkä ja lonkkasärkyjä,
vas. jalan oikkuilut,
vihlontaa,
uniongelmia (ei malta nukkua, ei saa unta)
35.viikko
liitoskipuja,
harjotus supistuksia,
selkä ja lonkkasärkyjä,
turvotusta,
maidon eritystä,
käsien puutumista öisin
36.viikko
liitoskipuja,
selkä ja lonkkasärkyjä,
maidon eritystä,
turvotusta,
käsien puutumista öisin
vihlontaa liikkuessa vatsalla,
hengenahdistusta,
närästystä,
lonkkasärkyjä,
nivusten vihlontaa/särkyä,
paljon erilaisia himoja syömisen suhteen
32.viikko
lonkkien särkyä/menkkamaista särkyä/jomotusta,
vihlasuja,
hengenahdistusta,
närästystä,
vas.jalan pakaran yläpuolella kipua joka vaikuttaa mm. kävelyyn joskus tuntuu että jalka lähtee alta
33.viikko
närästys,
selkäsärkyjä,
lonkkasärkyjä,
vihlontaa,
vas. jalan oireilua
34.viikko
närästys,
turvotus,
käsien puutuminen öisin,
liitoskipuja,
selkä ja lonkkasärkyjä,
vas. jalan oikkuilut,
vihlontaa,
uniongelmia (ei malta nukkua, ei saa unta)
35.viikko
liitoskipuja,
harjotus supistuksia,
selkä ja lonkkasärkyjä,
turvotusta,
maidon eritystä,
käsien puutumista öisin
36.viikko
liitoskipuja,
selkä ja lonkkasärkyjä,
maidon eritystä,
turvotusta,
käsien puutumista öisin
perjantai 9. tammikuuta 2015
Täysiaikainen
Niin se vuosi vaihtui ja täällä tultiin tänään täysiaikaseksi eli rv 37+0 <3Eilen kävin myös verenpaine kontrollissa neuvolassa jossa RR oli jo taas ok 130/86 p.91, pissa puhdas ja vauvelilla kaikki hyvin sykkeet 145, liikkeet ++ mutta terkka ei ollut varma mitenkä päin hän siellä touhusi vaikkakin sydänäänet kuului alhaalta joka viittaisi RT:hen mutta nyt tunnustellaan ja ensiviikolla tarkistuskäynti josko silloin saatasiin varmuutta vauvelin asentoon ja varmistetaan ettei RR lähde taasen nousuun.
Täällä aletaan elämään jänniä hetkiä koska h-hetki koittasi vaikka voisin vakuuttaa tämän menevän yli eli pahimmillaan odotellaan vielä viitisen viikkoa, itselläni vain on varma tunne siitä ja neuvolassakin epäili että näin voisi mitä todennäköisemmin käydä. Lisää jännitystä luo meidän asuntokaupat, omakotitalo josta olemme kiinnostuneet niin olisi enään meidän oman asunnon myyntiä vaille meidän. No onhan meillä hyvää aikaa tuonne maaliskuun lopulle asti kunnes sopimus raukeaa mutta olishan se kiva jos päästäisiin uuteen taloon mutta ehkä toivon tämän vauvan ensin syntyvän ja pääsenvän hänen kanssaan toimivaan arkeen ennenkuin alkaisi muuttorumba.
Ihanaa vuoden alkua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)