Painonpudotus

Raskauden aikana kertyi kaiken kaikkiaan 20 lisäkiloa
joista heti synnytyksen jälkeen viikossa lähti 9,1kg
2vk päästä pudotusta oli -12,5kg
4vk        -''-                              -14,7kg
6vk         -''-                              -17,5kg
ja nyt tilanne noin 2kk synnyksestä raskauskiloja jäljellä 3,2kg

Alkuun paino tippui nopeasti (onneksi sillä eniten pelkäsin ettei ne kilot lähdekkään niin helpolla kuin monet sanoo, että turvotuskilot ja imetys vie kilot mennessään) ja nyt ollut pitkään tasaista mikä sekin hyvä niin ei ainakaan lähde kaikki lihakset.

Ihan ensiksi kilot lähtivät itsestään (toki ehkä imetykselläkin hieman osuutta) kun käytiin keskolassa ja mutta silloin imetys ei vielä lähteny kuitenkaan täysillä käyntiin, kotiuduttua mukaan tuli päivittäiset vaunulenkit ja ehkä todella vähäisellä syömiselläkin oli vaikutuksensa mutta oikeesti en kerennyt syömään kuin ehkä kolme kertaa päivässä (nyttemmin ihmettelen miten selvisin hengissä niin vähällä ruoalla ja hirveällä väsymyksellä kun nyt nälkä ja vähäinenkin väsymys tekee mut hulluks).

Viimeviikolla mulla oli vasta jälkitarkastus ja sieltä saadessani luvan harrastaa kaikenlaista liikuntaan niin olen vasta pikkuhiljaa lisäillyt uusia lajeja joukkoon kuten lihaskuntoa, pyöräilyä ja juoksua.

Tästä se pikkuhiljalleen lähtee, en tavoittele mitään kesäkuntoa mutta entinen kroppa olisi kiva saada takaisin, lisää lihasta ja vatsan röllykkä pois (se onkin ainut ongelmakohtani sillä muualle ei paljoa raskausaikana kertynytkään senttejä).

paino ongelmia

Huhhuh mitkä helteet on ollu, ei yhtään nautinnolliset kun ensin hikoot töissä sen jälkeen kotiin tultaessa ootkin niin poikki ettei jaksa mitää ja mua ei auringon palvominen kiinnosta joten mieluusti oon sisällä ja turhaudun kun ei voi tehä mitään ilman kauheeta hikiaaltoa. Öisinkään ei ole parhaalla mahdollisella tavalla nukuttu ja se ei johdu siitä että peittoja heiluteltaisiin vaan kuumuudesta. Asiasta puheen ollen täällä ei ole viikkoon harrastettu mitään. Ehkä kenties mun jokin lapsellinen keino saada mies tajuamaan miltä musta tuntuu oviksen aikaan kun mitään ei tapahdu.

Mutta täällä elellään kp 31 ja viikonpäästä kuukautisten kuuluis alkaa, toivon niin ettei kierto enään venyis yhtään pidemmäks vaikka tällä stressillä varmasti saan niitä etsintäkuuluttaa.  Olis vaan kiva jos kiertoni voisi olla n. 30päivää kuten ennen, tuntisin itseni edes jotenkin normaaliksi.

Kirjoituksestani huokuu menkkojen odottelu ja niitä tässä ehkä enemmän odotankin kuin mahdollista raskautta koska oikeestaan mitään jälkimmäiseen viittaavaa ei ole ja joo tiedän etttä on oireettomiakin raskauksia mutta mun kohalla en usko siihen olihan tuulimunakin oireineen mitä oli. Mutta mua siis masentaa se että viimesen puolenvuoden aikana mun paino on noussut ainakin sen 4kiloo joo kuulostaa ehkä vähältä mutta mulle se on paljon sillä pudotettunai aikoinaan sen -18kg niin sain painon pidettyy paikoillaan lähes kaks vuotta ja nyt tuntuu ettei ne lähe millään lähinnävaan kipuavat suurempiin lukemiin.

Viime jouluna mulle tuli about kaks kiloo lisää ja juuri kun päätin alkaa niistä pääsemään eroon niin mulle selvisikin et oon raskaana ja kun raskaana ei saa laihduttaa, ns. raskauden (=tuulimunaraskaus) aikana mulle tuli kilo mut se lähtikin yhtäkkiä ja se oli jo merkki siitä että nyt ei ole kaikki hyvin vaikka elin ihan normaalisti huomioiden raskauden (äkillinen painon lasku viittasi tuulimunaan) noh tämän prosessin jälkeen päätin pudottaa ne jouluiset 2kilon jämät kunnes hormonitoimintani taistelikin vastaan vaikka söin ja liikuin laihduttavaan tapaan niin 2kiloo lisää sieltä tuli, no tilanteen tasaannuttua päätin aloittaa uudestaan ja sainkin kilon pudotettua kunnes psyykkinen tilani vaati herkuttelua tiukistelun jälkeen ja sen piti jäädä vain päivään tai kahteen kunnes tuli vastaan taas romahtamis piste jolloin en todellakaan enään kiinnittänyt huomiota ruokavaliooni jolloin sain taasen kerättyä kaksi kiloa ja nyt ollaan tässä, kaikki ylimääräinen jätetty pois mutta helteiden takia liikunta jäänyt vähemmälle. Toivoisin todella saavani painon lasku suuntaan ennenkuin raskaus alkais, olishan se sikiöllekkin parempi, siis lähinnä siinä mielessä että äidin mielenterveys säilyis :D kun kuitenkin vielä normaalipainoisia ollaan.

Ja ennenkuin kukaan kerkeää mitään sanomaan niin tiedän että tämä on aivan pinnallista ja tiedän että kun se onnen päivä koittaa niin painolla ei ole enään merkitystä, mutta niin kauan kun en ole raskaana on minulla oikeus huolehtia ja stressata ulkonäöstäni.

Uusi startti

Nytkun katson elämääni taaksepäin muutaman kuukauden tuntuu kuin elämä olisi vilissyt vain ohitseni, elämäni on pyörinyt vain vauvaprojektin ympärillä ja varmaan se stressi on saanut minut sairastelemaan useaan otteeseen ja kaikki kevään ihanuus on mennyt ohi. Yhteinen pääsiäismatkamme länsisuomeen saa nyt olla uusi alku parempaan elämänlaatuun varsinkin kun flunssastakin aletaan olemaan voiton puolella.

Jatkamme yritystä tjot asenteella emmekä turhaan stressaile (jos se edes on mulle mahdollista). Oon huomannu  viimeaikoina lihonneeni mutta tänään vasta mittaillessa todellisuus iski ja todellakin painoa on tullut, vaakaan en vielä uskaltautunut mutta tehtävä on varsin selvä; paino täytyy saada laskusuuntaan ja siinä  mulla riittääkkin tekemistä joten saan ehkä ajatuksetkin muualle.

Oli vain pakko vielä laskea että jos tässäkierrossa tärppäis saataisiin pieni kääröläinen tammi-helmikuun vaihteessa 2015 :D