Keskola

Kaksi tuntia syliteltyäni vauvaa ja levättyäni synnytyssalissa kätilö tutki poikaa ja kutsui lääkärin paikalle. Poitsun oikeanpuoleiset käsi ja jalka eivät hapettuneet tarpeeksi joten hänet täytyi viedä keskolaan lisätutkimuksiin isän saattelemana minun jäädessäni itkuisena ja väsyneenä saliin, se kirpaisi pahasti ettei vauvalla ollutkaan kaikki hyvin ja hänet vietiin luotani pois.

Lisätutkimuksissa sitten todettiinkin vauvalla infektio, ei tiedetä varmaksi mistä sai infektion mutta keuhkoissa oli ainakin lapsivettä ja mulla todettiin myöhemmin kohtutulehdus että todennäköisesti jommasta kummasta hänkin sairastui.

Osastolla hänelle sitten aloitettiin lisähappi (ensin 100% ja sittemmin 45%), kipulääkkeet, lämpöhoito sekä nenämahaletkuruokinta lisänä jotain verensokerin nostattajaa. Muutaman tunnin itse levänneenä lähdin katsomaan vauvaa ja se oli yksi kamalammista kokemuksista, nähdä pienokainen heikkona moniin johtoihin kiinnitettynä ja pelko siitä mitä tulin kuulemaan. Noh minulle kerrottiin edeltävät asiat ja hoitajat kuvailivat vauvaa kipeäksi joka rasittui jo pienestä.

Kaikkea en itsekkään muista kun aika meni ihan humussa. Pari ensimmäistä päivää oli vauvalle rankkoja, tehtiin jatkuvasti eri mittauksia ja tila muuttui välillä parempaan suuntaa kunnes taas joku osa alue romahti, pikkuhiljaa lääkkeetkin alkoivat purra, raajojen hapetus tasoittumaan normaalille tasolle ja neliraajaverenpaineet pysymään aloillaan. Pikkuiselle alettiin antamaan tuttipullosta ruokaa ja kokeiltiinhan tissiäkin mutta se oli aluksi ylivoimaisen rankaa vauvalle. Päästiin lisähapestakin kokonaan. Parinpäivän ikäisenä aloitettiin sinivalohoitokin, korkeimmillaan bili oli 297, hoitoa jatkettiin pari päivää. Päästiin jo teho valvonnastakin muistaakseni 4päivän ikäisenä rauhallisempaan huoneeseen.

Pääsimme alusta asti hoitamaan vauvaa hänen vointinsa puitteissa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, sylittelemään jne Piuhatkin vauvan ja laitteiden välillä vähenivät jatkuvasti, lopulta seurailun kohteena oli vain verensokeri josta päätettiin neljän tunnin syöttöväli. Alkoi olla kotiutumisen hetki ja lopputarkastuksessa olikin jo hyvävointinen poika, kaikki kunnossa jopa sydänkin toipunut. Vaan sitten minä meninkin kohtutulehduksesta huonompaan kuntoon ja jouduin osastolle, pääsin sentään synnyttäneiden osastolle jonne sain vauvankin mukaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa tuli oltua synnyttämässä, keskolassa ja osastolla yhteensä 9päivää.

Synnytyksestä

apua aika kulkee nyt kauheeta vauhtia, enään 7 viikkoa! oon tähän mennessä skipannut kaikki ajatukset synnytyksestä kun en oon halunnu ajatella sitä ku tuntunu niin kaukaiselta mutta nyt pitäisi täyttää lappu ”toivomuksia synnytyssairaalalle” mitä tuohon nyt pitäisi laittaa ? mitä voin toivoa?

tuntuu et mitä enemmän mietin synnytystä se alkaa pelottaa ja jännittämään, miten kestän kivun? menetänkö tajun? mitä jos kaikki ei menekkään hyvin? kerkeämmekö synnytyssairaalaan (tunnin ajomatka)? kuinka nopeasti / hitaasti synnytys etenee? onko vauvalla kaikki hyvin? millä tavalla synnytetään jne

parin viikon päästä olisi neuvolalääkäri missä tehdään synnytystapa arvio niin ehkä silloin asioihin tulee enemmän selkeyttä ja sitten joko rauhoitun tai pelkään enemmän

rv 32+0

Hyviä kuulumisia!

rv 15+3

Tänään koitti paluu töihin kahden sairaslomaviikon jälkeen, rankka päivä mutta menihän se siinä aamulla yökötellessä ja selkä kipeänä ja lopulta pyöräni kumikin puhkesi. Mutta päivän kruunasi neuvolalääkärin tarkastus jossa kaikki hyvin niinkuin kuuluukin ja sykkeetkin saatiin todistetusti esiin, ei tosin kuuluviin vilkkaan liikehdinnän vuoksi mutta neuvolakorttiin tuli merkintä sykkeeksi 147. Enkä joudu sokerirasituskokeeseen jippiii.

Viikonloppuna löysin kotidoplerilla ekan kerran itsekkin sykkeet. Ja aiemmin unohdin hehkuttaa että olen aloittanut karkkilakon ja pyrin siihen että kerran kuussa saa karkein herkutella jos mieli niin tekee mutta tähän mennessä lakko on ollut yllättävän helppoa ja takana siis kohta kaksi karkitonta viikkoa. Miten se onkin ennen ollut niin vaikeaa.

Ja huomenna taas uimaan!

                           

Raskausoireet

8.viikko pyörähti tänään käyntiin joten sen kunniaksi tein listaa oireistani.

Ennen plussaa ainoana oireena kuukautisten myöhästyminen (=poisjäänti)
ja en tiedä voiko olla alkuvaiheen oire mutta pari päivää närästi putkeen, se kuitenkin herätti ajatuksia raskaudesta koska normaalisti mua ei närästä koskaan.

5.viikko (plussan jälkeen)
nälän tullessa tosi kipeä alavatsa (en ole tämän jälkeen saattanut itseäni niin nälkäiseksi)
kreisit unet (jatkuvat edelleen)
kuvotus (jatkuu edelleen)
oksennuksen (nesteen) nousu suuhun ilman oksennusta (jatkuu edelleen)
rinnat ehkä kasvaneet
arat nännit (jatkuu edelleen)
itkuherkkyys (jatkuu edelleen)
alavatsan ja lonkkien kipuilu/särky (jatkuu edeleen sillointällöin)
väsymys (jatkuu edelleen)

6. viikko
päänsärkyä (jatkuu edelleen)
yöllinen yhtäkkinen alavatsakipu (tulee edelleen harvoin silloin tällöin)
äkilliset mielialan muutokset (kai niitäki tulee edelleen silloin tällöin)
pissalla ramppaaminen (jatkuu edelleen)
tunne ettei kaikki ole hyvin (tulee aika ajoittain)

7.viikko
nenän tukkoisuutta (jatkuu edelleen)
hajuaistin herkistyminen (jatkuu edelleen)
krapulainen olo (jokapäiväistä)
enemmän väsymystä (jatkuu edelleen)
parina päivänä ollut putkeen jatkuvaa kuvotusta
noina samoina päivinä koko aika itkuinen olo
todella todella kreisit unet
enemmän huimausta noustessa (jatkuu edelleen)
pissalle herääminen öisinkin
alavatsan nypyttelyä
mielitekoja mm. paistettuun kananmunaan, mehuun

KP 29

Taitaa olot enteillä vaan menkkoja, oon äärimmäisen kiukkunen ja olen taas kerran toivottanut miehen meneväks helvettiin, eilen oli menkka oireita/ kipuja mutta ei vuotoa tänään kiukku jatkunut ja edelleen usean päivän jatkuneet alavatsan tuntemukset on läsnä. Mitä enemmän mietin mitä kaikkia oireita mulla on niin tekisi mieli tehdä testi mutta se vaan pahentais oloa joko täys nega tai sit ärsyttävä haamu/viivanpaikka joka näkyy mulle vaikken oo paksuna ja menkkojen odotettu alkamispäivä on vasta sunnuntai. Kävin yks päivä ostaa lisää testejä siltä varalta et jos pääsiäisenpyhinä yksitesti antaa epäillyn aihetta niin on ainakin varastossa ettei tartte odotella kauppojen aukeamista.

                         

Riipaisevaa

Mua ei kovinkaan haittaa nähdä raskausmahoja mutta jos näen sen jollain tutulla niin kipu on kova kuten tänään tuli huomattua nähdessäni tutun jota olen jopa ihmetellyt ettei ole raskaana mutta aikamoinen maha tänään tuli vastaan yllättäen ja riipaisu sydämmessä romautti minut lopuksi työpäivää, se tuo mieleen oman menetyksen ja ajattelemaan kuinka epäreilua tämä on, itse olisin yhtäpitkällä kuin hänkin jos vain olisin oikeesti ollut raskaana.  Nämä tunteet tuovat taasen mieleen Antti Railion biisin "kaiken muun saa viedä" joka aina vaa itkettää.