1/3 ohi

Elikkä nyt on siirrytty toiselle kolmennekselle jo viime ultra tutkimuksenkin mukaisesti, lasketun ajan mukaisestihan nyt mentäisiin jo 13viikolla mutta tiistainahan se selviää missä vaiheessa oikeasti mennään mutta tuo 12 viikolle pääsy tuntuu vaa niin maagisen hyvälle vaikkeihan se mikään takuu ole siitä että vielä voisi sattua jtn ikävää mutta suurin riskiaika on kuitenki ohitettu.

Olen huojentunut ja helpottunut, uskon kuitenkin että siellä elämää on viimeaikaisten oireiden perusteella joten tällä hetkellä ei ole paniikkia mutta mielialathan tässä vaihtelee kohta varmaan itken etteikö siellä olekkaan mitään?

Hyvä päivä!

Vitsit eilen oli hieno päivä hirveästä säästä huolimatta täällä oli järkyttävä tuuli, vettä, rakeita ja lunta sato ja sähkötkin menivät poikki kesken työpäivän. Mutta ne hyvät asiat ensinnäkin yöllä nukuin ekan kerran pitkään aikaan niin hyvin että aamusta asti oli ihan eri ilme kasvoilla kun olin niin hyväntuulinen sitten mun työsuhteelleni tarjottiin jatkoa tämän vuoden loppuun asti johon tottakai suostuin eli "pääsen" olemaan äitiyslomaan asti töissä ja muutoinkin käytiin hyvä keskustelu pomon kanssa. Suuri paino tippui harteiltani kun sain töissäni suoritettua kaikki LOVE näytöt (joiden suorittamisesta uhkasi -5%palkanlasku kuun loppuun mennessä) ja olisinhan ne suorittanut aikapäivää sitten mutta näyttöjen vastaanottajat kun ovat niin kiireisiä. Ja olihan meillä eilen mieheni kanssa vuosipäiväkin jota tosin emme mitenkään erityisesti viettäneet. Söin kuitenkin hyvää ruokaa ja nukuin pitkät päiväunet ja Klikkaa mua sarjan uusinnat alkoivat. Siis tiistai joka on viikon inhottavin päivä olikin näin paras pitkään aikaan.
                    

Vapaa viikko

Niin se aika vaan kulkee eteenpäin, huomenna juhlimme perhepiirissä valmistujaisiani ja maanantaina käyn hakemaassa todistuksen ja tiistaina hyppään töihin kohti tuntematonta. Tai ei voi sanoa että kohti tuntematonta onhan kysessä paikkakunta jossa olen asustellut parikytä vuotta ja osa tulevista työkavereista on tuttuja tai puolituttuja mutta itse paikasta, työilmapiiristä, työolosuhteista en ole kuullut kuin huonoa sanottavaa mutta onneksi olen siellä vain kuukauden ja sitten työt jatkuvat omalla paikkakunnalla hyvässä työyhteisössä mukavien asiakkaiden parissa.

Tän viikon olen ollut lomalla ja yrittänyt ottaa rennosti ja sattumoisin miehenikin päätyi sairaslomalle joten saimme yhteistä aikaa kuin tilauksesta. Olemme puunanneet kämppämme siistiksi, sisustaneet, shoppailleet ja grillailleet ekan kerran parvekkeellamme, tehneet asioita yhdessä ja mikä ehkä parasta mies sai minut nollaantumaan alkoholin parissa onnistuneesti, seuraavana aamuna herätessäni tunsin voivani paremmin kun kaikki paha olo oli hetkeksi kaadettu pois mielestäni.

Tosin stressi on ollut aikamoista tästä vauvaprojektista, uudesta elämäntilanteesta, muutoksista johtuen ja varmaan hormoneillakin on ollut osuutensa mun itkupotkuraivareissa joihin auttavat vain makea tai kunnon rääkki.

 Aurinkoista kevättä!