Jänskättäää

Täällä aletaan jännäilemään menkkojen tuloa kp36/37, testin teen sunnuntaina eillei menkat ala täs välis. Enemmän mua jänniittää/huolestuttaa kierron pituus (ettei venyis enää pidemmäks) kuin epätodennäköinen raskasus. Mutta tässä kierron vaiheessa jännitys vaan nousee vaikka tietäis ettei jänniteltävää olisikaan.

Kaiken muun saa viedä

Tällaisina hetkinä kun olen yksin kotona alan kuuntelemaan Antti Railion "kaiken muun saa viedä" ja alan itkee tai eihän tota voikkaan kuunnella ilman kyyneleitä mutta minulle se muistuttaa menetetystä rakkaudesta pienestä ihmisestä ja mietin aina MIKSI? miksi minä?miksi me? miksi, miksi, miksi. En tiedä saanko siihen koskaan vastausta mutta tää on vaan niin sydäntäsärkevää, miksi emme saa kokea sitä onnea minkä eteen tekisin mitä vain? miksi meidän pitää uida surun syövereissä ja selvityä sieltä pinnalle joka päivä? koska on meidän vuoro? vai tuleeko sitä koskaan?

                               Se tulee eteiseen kun ketään ei näy
                                  Se hiipii luvatta ja taloksi käy
                                  Sen ainoo ajatus on tuhota tää
                                  Se repii perustukset pimeä jää
                                 En pysty puolestasi hengittämään
                                   En pysty kipuasi lievittämään
                                 Mä rukoilen et mulla sanoja ois
                                 Ja mut sun sijastaisi otettais pois
                                     Ei tätä kohtaloa paeta voi
                               Se tuhoo kaiken minkä rakkaus loi
                                Mä tahdon piiloutua ettei se nää
                                 Mut suru mestari on löytämään
                                       Ei et vielä mennä saa
                                         On kesken liikaa
                                    Kaiken muun saa viedä
                                    Kaiken muun saa viedä
                                   Eikö rakkaus korjaakaan
                              Kun kynnet tarttuu kauneimpaan
                                            Kauneimpaan
                            Jos katsois särkymistäs kauempaa
                              Se ehkä vähemmän sua satuttaa
                           Mä teenkö oikein jos sun lähellä oon
                              Tyhjästä annettavaa mitään ei oo
                              Mä en voi pahan kättä pysäyttää
                          Mä käskin lähteämään, mut silti se jää
                               Ei tältä jyrkänteeltä hypätä saa
                               Se kaiken katsomaan pakottaa
                                      Ei et vielä mennä saa
                                         On kesken liikaa
                                     Kaiken muun saa viedä
                                     Kaiken muun saa viedä
                                    Eikö rakkaus korjaakaan
                              Kun kynnet tarttuu kauneimpaan
                                            Kauneimpaan
                                      Ei et vielä mennä saa
                                         On kesken liikaa
                                     Kaiken muun saa viedä
                                     Kaiken muun saa viedä
                                    Eikö rakkaus korjaakaan
                            Kun kynnet tarttuu kauneimpaan
                                           Kauneimpaan
                                     Kaiken muun saa viedä

paino ongelmia

Huhhuh mitkä helteet on ollu, ei yhtään nautinnolliset kun ensin hikoot töissä sen jälkeen kotiin tultaessa ootkin niin poikki ettei jaksa mitää ja mua ei auringon palvominen kiinnosta joten mieluusti oon sisällä ja turhaudun kun ei voi tehä mitään ilman kauheeta hikiaaltoa. Öisinkään ei ole parhaalla mahdollisella tavalla nukuttu ja se ei johdu siitä että peittoja heiluteltaisiin vaan kuumuudesta. Asiasta puheen ollen täällä ei ole viikkoon harrastettu mitään. Ehkä kenties mun jokin lapsellinen keino saada mies tajuamaan miltä musta tuntuu oviksen aikaan kun mitään ei tapahdu.

Mutta täällä elellään kp 31 ja viikonpäästä kuukautisten kuuluis alkaa, toivon niin ettei kierto enään venyis yhtään pidemmäks vaikka tällä stressillä varmasti saan niitä etsintäkuuluttaa.  Olis vaan kiva jos kiertoni voisi olla n. 30päivää kuten ennen, tuntisin itseni edes jotenkin normaaliksi.

Kirjoituksestani huokuu menkkojen odottelu ja niitä tässä ehkä enemmän odotankin kuin mahdollista raskautta koska oikeestaan mitään jälkimmäiseen viittaavaa ei ole ja joo tiedän etttä on oireettomiakin raskauksia mutta mun kohalla en usko siihen olihan tuulimunakin oireineen mitä oli. Mutta mua siis masentaa se että viimesen puolenvuoden aikana mun paino on noussut ainakin sen 4kiloo joo kuulostaa ehkä vähältä mutta mulle se on paljon sillä pudotettunai aikoinaan sen -18kg niin sain painon pidettyy paikoillaan lähes kaks vuotta ja nyt tuntuu ettei ne lähe millään lähinnävaan kipuavat suurempiin lukemiin.

Viime jouluna mulle tuli about kaks kiloo lisää ja juuri kun päätin alkaa niistä pääsemään eroon niin mulle selvisikin et oon raskaana ja kun raskaana ei saa laihduttaa, ns. raskauden (=tuulimunaraskaus) aikana mulle tuli kilo mut se lähtikin yhtäkkiä ja se oli jo merkki siitä että nyt ei ole kaikki hyvin vaikka elin ihan normaalisti huomioiden raskauden (äkillinen painon lasku viittasi tuulimunaan) noh tämän prosessin jälkeen päätin pudottaa ne jouluiset 2kilon jämät kunnes hormonitoimintani taistelikin vastaan vaikka söin ja liikuin laihduttavaan tapaan niin 2kiloo lisää sieltä tuli, no tilanteen tasaannuttua päätin aloittaa uudestaan ja sainkin kilon pudotettua kunnes psyykkinen tilani vaati herkuttelua tiukistelun jälkeen ja sen piti jäädä vain päivään tai kahteen kunnes tuli vastaan taas romahtamis piste jolloin en todellakaan enään kiinnittänyt huomiota ruokavaliooni jolloin sain taasen kerättyä kaksi kiloa ja nyt ollaan tässä, kaikki ylimääräinen jätetty pois mutta helteiden takia liikunta jäänyt vähemmälle. Toivoisin todella saavani painon lasku suuntaan ennenkuin raskaus alkais, olishan se sikiöllekkin parempi, siis lähinnä siinä mielessä että äidin mielenterveys säilyis :D kun kuitenkin vielä normaalipainoisia ollaan.

Ja ennenkuin kukaan kerkeää mitään sanomaan niin tiedän että tämä on aivan pinnallista ja tiedän että kun se onnen päivä koittaa niin painolla ei ole enään merkitystä, mutta niin kauan kun en ole raskaana on minulla oikeus huolehtia ja stressata ulkonäöstäni.

Vatsatuntemuksia

Jos tässä ns. pitkässä yrittämis historiassa on jotain hyötyä niin se on maltillisuus kun tunnet itsesi paremmin et odota turhia kuten tässä kierrossa monikin asia voisi viitata raskauteen mutta kuten edellisistä kierroista on huomattu niin raskaus ei ole niiden aiheuttaja.

Nyt mua on ihmetyttäny vatsan tuntemukset, tuntuu ku siellä tapahtuis koko aika jotain, eilen en edes pystynyt olee mahalteen ja maha oli täytenäinen vaikken ollut koko päivänä syönyt kunnolla mitään. Yks päivä nosutessani pöntöltä alavatsaa vihlaisi hyvin voimakkaasti koko leveydeltään niin että ihan jähmetyin hetkeksi paikalleen ja viimeyönäkin oli "voimakkaita" yksittäisiä vihlasuja vai oliko ne vain unta sillä kiertovaiheeseen hyvin sopivat oudot unet tulivat taas. Toisaalta joka kierrossa mulla vatsa vihloo viimeset kaksiviikkoo. Sitten nää vatsatuntemukset ovat olleet molemmin puolisia yleensähän se puoli oireilee josta munasolu irronut kuten silloin tuulimunankin aikaan vatsatuntemukset olivat enimmäkseen yksipuoleisia.

Odottelua

Tää alkaa olee niitä päiviä kuin vain odotetaan menkkojen alkua/alkamattomuutta sillä mitä luultavammin ovulaationi on jo ohi ellei kiertoni päätä venähtää venymistään. Nyt mennään kp26 ja edellisen kierron mukaan tässä odotellaan se pari viikkoa.

Kuten tyypillistä meillä ei ole käyty riidan jälkipuintia, yleensä se vain tahtoo jääädä ja halutaan unohtaa mutta lopputulema on aina se että seuraavassa riidassa riidellään aina ne samat asiat joista on riidelty jo pitemmän aikaa ja lista näyttää pitkältä, mullakun on se taipumus ettäkun mulle aletaan syöttää paskaa ja huutamaan jne niin menen niin voimattomaksi etten jaksa siinä tilanteessa puolustautua ja ajattelen että käsitellään ne rauhassa keskustellen sitten kun pöly on laskeutunut mutta koskapa siihen olisi aikaa tai kukapa haluaisi pilata jo nousseen hyvän tuulen kun kumpikaan ei olla mitään pitkävihaisia.

Masentelen

Täällä mieleltään masennellaan, tuntuu ku ei happea sais, ahdistaa niin kovasti.

Koko viikon kotonamme on ollut kiree ilmapiiri ja kyllä juuri tällä viikolla kun mitä mahdollisimmin ovuloisin ja rakkauden pitäisi leiskua, no meillä ei ainankaan ja tänään kipinöinti leimahti tuleen kun meidän parisuhde historian pahin riita koitti, siitä hieman uupunut mieli ja vaikka kummatkin olemme tyyntyneet rauhaan on käsiteltävää vielä paljon. Ihan kuin koko elämä olisi heittänyt kuperkeikkaa ja tosissaan nyt on vaihe kun täytyy pohdikella suhdettamme ja tulevaisuutta onko se yhdessä vai erillään.

Muutenkin mulle vain avaudutaan ikävistä asioista, siis toisaalta hienoa että olen sellainen ihminen jolle on helppo ihmisten tulla avautumaan ja kertomaan luottamuksellisia asioita mutta rajansa se on mullakin, nyt varsinnkin kun ei ole omakaan elämä reilassa.

Onneksi vielä huominen on vapaa jotta voisin kenties kerrankin rentoutua ja kerätä voimia.

Raivostuttaa

Päässä soi vain Happoradion Vakava nainen

"Onhan mun saatana saatava lapsi
kaikki muu on joutavaa,
kohinaa."

Tällä hetkellä melkee tuntuukin siltä, tai aina tässä vaiheessa kiertoa kun aletaan olee ovulaation kieppeillä mutta mies ei vaivaudu mihinkään, alan jo epäilee haluaako hän lasta laisinkaan ja mulle vain väittää muuta, tässä on jo useampi kierto menty niin että kun pitäisi toimia niin mies ei tee mitään vaikka itse aloitetta tekisin, täälläkun heilutellaan peittoa vain kun miestä sattuu huvittamaan. Muutenki oon ihanku pari päivää enne  menkkoja eli mieheni mukaan kiukkupersepaviaani, alkaa vaa turhauttamaan että turhiako toivon lapsihaaveiden suhteen.

Äitienpäivä

Äitienpäivänä heräävä ajatus miksen ole jo matkalla äidiksi, kuinka ihanaa olisikaan viettää äitienpäivää oman lapsen kanssa tai olla raskaana odottaen lastaan, kumpa tämä äitienpäivä olisi viimeinen itse lapsen roolissa tai ainahan tulen olemaan äitini lapsi mutta kumpa saisi viettää sitä itsekkin äitinä. 

Jossittelu ei kannata mutta jos tuulimunaraskaus olisikin ollut oikea raskaus oltaisiin jo viidennellä kuulla ja äitienpäivässä olisi ehkä ripaus enemmän kimmallusta.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja tuleville äideille ja niillä joilla on haaveissa  joskus viettää sitä itsekkin äitinä! <3

Kuulumiset

Muutamanpäivän tauon jälkeen täällä kirjoittelemassa taas, johtuen kylläkin siitä ettei ole mitään kirjoittamisen arvoista tapahtunut eikä ole ollut aikaa, en tiiä mihi aika liitää nyt kun käy töissä, tuntuu vaa ettei aika riitä mihinkään toisin kuin sillonkun opiskeli niin tuntui että aikaa riitti vielä koulun, ylimääräsen opiskelun, työn ja harrastusten ja miehen jälkeenkin mutta nyt kun asuaa miehen kanssa saman katon alla ja käy töissä niin ei muuta kerkeekkää.

Nyt mennään kp 8 ja menkat jäi yllättävän lyhkäsiks 4päiväsiks mikä on mulle todella harvinaista ja sanotaan että vuotokin oli niukempaan kuin normaalisti, ainakin mitä muistelisin.

Tosin pari päivää on vaivannut puskista tulleet vatsakivut, samanlaiset kuin raskaana ollessakin sillä erolla että niitä tulee päiväsaikaa aamusta iltaan muttei yöllä  ja ovat lyhyt kestoisempia, luulen kuitenkin että se on vain suolisto peräistä, koska vessaan joutuu menee jokatapauksessa.

Tänään mulla alkaa ensimmäinen täysin kokonaan vapaa viikonlopun vietto :)
Ihanaa toukokuuta ja rentouttavaa viikonloppua!