Miten raskaus on muuttanut elämääni?

 mm.
- en juo enään kahvia
- olen väsynneempi
- nukun päikkäreitä
- liikunnan harrastaminen on vähentynyt
- olen varovaisempi kaiken suhteen
- tutkailen itseäni enemmän
- puhun koko aika raskaudesta, vauvoista, suunnitelmista
- stressaan ehkä enemmän
- olen lepsumpi itselleni
- en enään ajatele niin itsekeskeisesti
- olen herkempi
- tientenkään en juo alkoholia enkä polta tupakkaa (vaikken sitä paljoakaan polttanut enne raskauttakaan)
- en mahdu entisiin vaatteisiini

weheartit.com

          

Rv 7+3

Rv 7+3 voi vitsit kaksi kuukautta jo mennyt :) Ylihuomenna neuvola ja torstaina ultra, jänniittää, pelottaa, innostuttaa, stressaa kaikkia tunteita vuoristorataa, tiedossa ilmeisen rankka viikko.

Mulla on jo suunnitelmat hyvien että huonojen uutisten varalle ja oon käyny kaikkia vaihtoehtoja läpi (keskenmenosta kaksosiin ja epämuodostumiin kehityshäiriöhin, tuulimunaan, sykkeen näkymättömyyteen ja ihan siihen kaikki hyvin yhdistelmään) jottei mikään tulisi yllätyksenä mutta kun mikään ei mene suunnitelmien mukaan tulee tientenkin joku yllätys ja se pelottaa että mikä tulkoon ennemmin kolmoset kuin mitään ikävää.

Oon huomannu jännän jutun siinä missä ennen raskautta tykkäsin iltavuoroista enemmän kuin aamuista niin nyt se on kääntynyt päikseen, heräisin niin mielelläni aamuvuoroon aikaisin kuin tapattaisin tylsiä päiviä odotelleessa iltavuoroon lähtöä.

Stressiä stressiä

Eilen pyörähti 7.viikko käyntiin eikä niin hyvissä merkeissä riitaa miehen kanssa, kurkku kipeänä ja edelleen omituinen tunne raskauden suhteen josta mulle seuraa valtavaa stressiä. Stressiä seuraa myös näistä oireista ja oireettomuudesta, väsymys ja tästä johtuva asioiden tekemättömyys, vähäisestä oireilusta pitäisi kai olla kiitollinen mutta ihan mielelläni oksentaisin edes kerran, tulisi ehkä varmepi olo ja oireettoomuushan lisää keskenmenon riskiä :(

Töissäkin olen työasioista aivan liian stressaantunut, miksi en osaa ottaa rennosti niinkuin ennenkin. En edes muista koska olisin viimeiksi ollut kokonaisen viikonlopun vapaalla tai edes kaksi peräkkäistä päivää ja seuraava on vasta heinäkuussa.

Lisä propleemaan koko olemukseen tuo viisaudenhammas joka on jo osittain puhjennut ja hankaa mun poskea kun se kasvaa vinoon , eikä sillä ole oikeastaan enempää tilaa kasvaakkaa, päiväpäivältä se on käynyt kivuliaammaksi mutta vielä ollaa kipuasteikkoni hännillä, ei ole lääkettä tarttenu toistaiseksi ottaaa, enkä mielellään tule ottamaankaan. Mutta miksi sen piti juuri nyt alkaa vaivaamaan kun sille tuskin raskausaikana voi tehdä mitään mutta toisaalta pakkohan sille on jtn tehdä ennenkuin se esim tulehtuu ja sithän sikiö vasta vaarassa onkin.

                                     

Uusi startti

Nytkun katson elämääni taaksepäin muutaman kuukauden tuntuu kuin elämä olisi vilissyt vain ohitseni, elämäni on pyörinyt vain vauvaprojektin ympärillä ja varmaan se stressi on saanut minut sairastelemaan useaan otteeseen ja kaikki kevään ihanuus on mennyt ohi. Yhteinen pääsiäismatkamme länsisuomeen saa nyt olla uusi alku parempaan elämänlaatuun varsinkin kun flunssastakin aletaan olemaan voiton puolella.

Jatkamme yritystä tjot asenteella emmekä turhaan stressaile (jos se edes on mulle mahdollista). Oon huomannu  viimeaikoina lihonneeni mutta tänään vasta mittaillessa todellisuus iski ja todellakin painoa on tullut, vaakaan en vielä uskaltautunut mutta tehtävä on varsin selvä; paino täytyy saada laskusuuntaan ja siinä  mulla riittääkkin tekemistä joten saan ehkä ajatuksetkin muualle.

Oli vain pakko vielä laskea että jos tässäkierrossa tärppäis saataisiin pieni kääröläinen tammi-helmikuun vaihteessa 2015 :D

Vapaa viikko

Niin se aika vaan kulkee eteenpäin, huomenna juhlimme perhepiirissä valmistujaisiani ja maanantaina käyn hakemaassa todistuksen ja tiistaina hyppään töihin kohti tuntematonta. Tai ei voi sanoa että kohti tuntematonta onhan kysessä paikkakunta jossa olen asustellut parikytä vuotta ja osa tulevista työkavereista on tuttuja tai puolituttuja mutta itse paikasta, työilmapiiristä, työolosuhteista en ole kuullut kuin huonoa sanottavaa mutta onneksi olen siellä vain kuukauden ja sitten työt jatkuvat omalla paikkakunnalla hyvässä työyhteisössä mukavien asiakkaiden parissa.

Tän viikon olen ollut lomalla ja yrittänyt ottaa rennosti ja sattumoisin miehenikin päätyi sairaslomalle joten saimme yhteistä aikaa kuin tilauksesta. Olemme puunanneet kämppämme siistiksi, sisustaneet, shoppailleet ja grillailleet ekan kerran parvekkeellamme, tehneet asioita yhdessä ja mikä ehkä parasta mies sai minut nollaantumaan alkoholin parissa onnistuneesti, seuraavana aamuna herätessäni tunsin voivani paremmin kun kaikki paha olo oli hetkeksi kaadettu pois mielestäni.

Tosin stressi on ollut aikamoista tästä vauvaprojektista, uudesta elämäntilanteesta, muutoksista johtuen ja varmaan hormoneillakin on ollut osuutensa mun itkupotkuraivareissa joihin auttavat vain makea tai kunnon rääkki.

 Aurinkoista kevättä!