Odottelua

Tää alkaa olee niitä päiviä kuin vain odotetaan menkkojen alkua/alkamattomuutta sillä mitä luultavammin ovulaationi on jo ohi ellei kiertoni päätä venähtää venymistään. Nyt mennään kp26 ja edellisen kierron mukaan tässä odotellaan se pari viikkoa.

Kuten tyypillistä meillä ei ole käyty riidan jälkipuintia, yleensä se vain tahtoo jääädä ja halutaan unohtaa mutta lopputulema on aina se että seuraavassa riidassa riidellään aina ne samat asiat joista on riidelty jo pitemmän aikaa ja lista näyttää pitkältä, mullakun on se taipumus ettäkun mulle aletaan syöttää paskaa ja huutamaan jne niin menen niin voimattomaksi etten jaksa siinä tilanteessa puolustautua ja ajattelen että käsitellään ne rauhassa keskustellen sitten kun pöly on laskeutunut mutta koskapa siihen olisi aikaa tai kukapa haluaisi pilata jo nousseen hyvän tuulen kun kumpikaan ei olla mitään pitkävihaisia.

KP 35

Meneillään kp 35/22-33, eilis aamun testi nega

mietinkin että ovulaatio on varmaan tapahtunut silloin myöhemmin siinä vaiheessa kun olin jo varma että se on mennyt joten kuukautiset alkaisivat siksi myöhemmin tai mitä jos en ovuloinut ollenkaaan tulevatko menkatkaan sitten, luin kyllä että naisilla jäisi kerran vuodessa ovulaatio väliin, mutta miksi sitten juuri nyt?

Mulla ei oo koskaan venynyt kierto näin pitkälle vai voisiko hormomi tuotantoni olla niin sekaisin? En tiedä muutakuin että voin vain odotella, mitäs muuutakaan aina vain odotetaan ja odotetaan.

Tuli ja meni, vai tuliko?

Täällä hedelmälliset päivät ja ovulaatio on kaikkien laskelmointien perusteella ohi ja meneillään kp 20 eli ei mitään dpo merkintöjä koska mulla ei ole hajuakaan milloin ovulaatio oli koska tikutus näytti aina negaa, ovuloinko kenties ollenkaan. Valkovuotoa ja vatsan nippailuja/vihlasuja oli sekä mielitekoja seksiin mutta siihen lista päättyykin ja näitäkin tuli vaihtelevasti joten niidenkään perusteella en päässyt oviksen jäljille. Toisekseen peittokaan ei ole täällä suunnilla heiluteltu "tarpeeksi" tosin ehkä ne lähes tärkeimmät tärppipäivät on käytetty mutta tuulimunaraskauden jälkeen meillä on muutoinkin ollut hiljaista makkarin puolella ja tuntuu kuin halumme menisivät ristiin ja sitku jommankumman tekis mieli niin toinen on jossain muualla tai niinkuin eilen miehellä oli kamala stressi vitutus ilta.

Jospa se ois tärpännyt jostain niistä harvoista kerroista, tärppäsihän se tuulimunassakin vain niin että tiesin että joinain näinä päivinä ovuloin ja yksi pano riitti siihen, mutta kieltämättä hyvä että olemme pystyneet ottamaan projektin asenteella tulee jos on tullakseen ja sillä varmasti täytynee jatkaakkin koska mun psyyke ei vaan kestä sitä pakkomielteistä odottamista. Mutta sitten taas jos menemme ilman ehkäisyä ja lasta ei ala kuulumaan niin sit alkaa pelottaa et jommassa kummassa on vikaa ja tarve tutkimuksiin kasvaa mutta pillereitä en enään aio koskaan syödä piste.

Leppoisaa alkanutta viikkoa!