Oviksesta ei edelleenkään selvyyttä mutta jos viimekierron mukaan lasketaan niin se olisi vasta nyt viikonloppuna tuloillaan.
Tänään menen verikokeisiin tutkituttamaan hcg hormonin ja maanataina saan tietää tuloksen ja edellyttääkö se jatkotoimenpiteitä.
Ensimmäistä kertaa tuntuu tämän vauvaprojektin aikana rauhalliselta, vaikka haaveet pyörivät ajatuksissa päivittäin niin ne ei ns. hallitse koko elämää. Tuntuu kuin olisin päässyt tuulimunaraskaudesta yli tai ainakin siitä pahimmasta. Ajatukset pyörii enemmän tulevassa kuin menneissä.
Eniten mua ärsyttää tällä hetkellä miehen ymmärtämättömyys, hän haluaa kovasti vauvan mutta ei tahdo ymmärtää useasti selitettyäkään ettei se onnistu tosta noin vain. Hän on usean kerran kysynyt olenko tehnyt testiä johon tympiintyneenä ärähän aina että en ole edes ovuloinut vielä, ei se lapsi ilman ovulaatiota alkuaansa saa ja missä sinä olet aina kun ovuloisin et ainakaan tekemässä yhteisestä haaveesta totta vaan oletat typerästi että yksi pano milloin vain saa aikaan raskautumisen. Joskus tuntuu kuin olisi yksin tän tilanteen kanssa, keskustelu palsojakaan en jaksa enään niin lukea koska ei sielläkään kukaan ole tarpeeksi samassa tilanteessa, siellä syödään vaan tabuja ja käydään hoidoissa.
Minä olen viikonlopun töissä ja tänään suuntaan iltavuoroon mutta mukavaa viikonloppua teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti