Pelko

Eilen mieleni valtasi yhtäkkia ajatus ettei kaikki ole hyvin ja samalla hyvin tyhjä olo aivan kuin ei olisi raskaanakaan, pelottavinta tässä on se että yleensä mun vaistot pitää paikaansa ja netistäkin luin hirmumonen tunteneen se ettei kaikki ole hyvin ja todellisuus vastaa tätä käsitystä, itse en todellakaan haluaisi uskoa tähän.

Mulla on jo jonkin aikaa ollu myös pelko siitä että en uskalla soittaa neuvolaan koska pelkään joutuvani perumaan ajan, siksi ajanvaraaminen jäikin näin myöhään ja neuvolaan pääsenkin ehkä turhan myöhään tai sit pahimmassa tapauksessa käy niinkuin tuulimunassakin että kerkeän käymään yhdessä neuvolassa jossa toivo nousee korviin asti  ja sit käy jtn ikävää ja joudun soittamaan neuvolaan kertoakseni taas yhdelle ylimääräiselle huonoja uutisia.

Toisekseen sekin ärsyttää että mies on mennyt näin alkuvaiheessa kertomaan porukoilleen raskaudesta niin heille taas joutuu ikävän pettymyksen tuottamaan ja mitä he sen jälkeen minusta ajattelevat että kyllä nyt mies on valkannut huonon naisen itselleen kun joutuvat kärsimään tällaisesta toistuvasti.

Näen jo silmissäni epäonnistumisen ja tälläkertaa tuli eteen mitävain aion todella ottaa sairaslomaa ja hakeutua johonki puhumaan asiasta, yksin tai läheisille jaettuna tuntemukset on aika tuskaa.