Imettäminen

Tästäkin aiheesta muutama sananen.
Alustavastihan olin suunnitellut täysimettäväni niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä ratkaisulta meille tosin opettaen vauvan myös varhain juomaan pullosta (lypsettyä maitoa) jotta joskus isäkin voisi ruokkia mutta eihän asiat mene koskaan niinkuin on suunnitellut.

Heti synnytyksessä pääsin imettämään mutta tarvihan siihe ensin kätilön avun, sitten vauva joutuikin keskolaan jossa hänelle annettiin maitoa nenämahaletkusta ja pian pullostakin, oppi siis helppoon ruokaan. Sain vauvan sielläkin rinnalle mutta hän oli liian kipeä vielä jaksaakseen tekemään tarpeeksi työtä saadakseen ravintonsa sieltä. Osastolla minulle opetettiin lypsäminen käsin kuin koneellakin. Vaikka maito ei ollut vielä noussut maitoa tuli tilanteeseen nähden kuitenkin kuulemma hyvin vaikka itsestä joku muutama milli tuntui vähältä mutta todella arvokkaalta vauvalle.

Noh maidon nousuun meni se muutama päivä ja olinkin itse jo kotiutunut mutta koska vauva oli keskolassa jouduin pumppaamaan maidot talteen ensiksi käsipumpulla mutta keskolassa sai käyttää sähkökäyttöistä niin olihan se pakko saada kotiinkin kun sillä sai tehokkaamin lypsettyä lyhyemmässä ajassa.

Joka päivä keskolassa kokeiltiin imetystä ja osan maidosta hän sai lypsettynä ja alettiin hänen masua jo totuttelmaan Nan korvikkeseen jota ollaan kotona käytetty. Keskolassa käytin rintakumia sillä rintani olivat jo aivan kipeät ja kun jouduin uudestaan osastolle niin siellä mulle ei annettukkaan rintakumia vaan rasvaa ja joka syötöllä pakotettiin imettämään vaikka rinnat jo verestivät ja imetys oli yhtä tuskaa, kotiin päästyäni olin helpottunut nyt kukaan ei vahdi kuinka ruokin lapseni, jatkoin pumppailua mutta rinnalle otin vauvan vasta kun rintani oli toipunut tuosta aiemmasta kidutuksesta, sen jälkeen imetys lähtikin sujumaan ja opittiin oikeat otteet joita kukaan ei koko sairaalareissulla opettanut tai kertonut sitä että imetyksen ei kuulu sattua (silloin väärä ote) vaan sen täytyy tuntua "mukavalta".

Ensimmäisten viikkojen aikana vauva ei täysin täyttynyt vain rinnalla olosta joten korvikkeet menivät samalla eikä poitsu jaksanut tehdä tarpeeksi työtä sillä olihan hänet opetettu että maito tulee helpolla ja äkkiä keskolassa, rinta raivaresta väsynneenä olikin sitten helpompi tyytyä vain pulloon ja olin jo imetyksen suhteen toivo taasen hiipumassa kunnes neuvolassa taas ärsyynnyin kun asia tuli puheeksi ja tunsin oloni huonoksi äidiksi jos en imetä joten kiivastuin sen verran että päätin että aloitetaan ns. alusta tämä imetys. Parhaimmillaan ollaan oltu tilanteessa jossa 2/3 maidosta tulee multa ja loput on korviketta mutta nykysin taitaa taas mennä aika tasan ja ikää poitsulla nyt kuukausi.

Välillä haaveilen että korviketta ei tarvitsi antaa paljoakaan mutta sanotaanko että meidän perheessä se tuntuu mahdottomalta ja meille parhaiten sopii tällä hetkellä äidinmaito ja korvike yhdistelmä (imetetään silloinkun se on mahdollista, pumpataan säännöllisesti ja kun omat maidot ei riitä niin annetaan korviketta) ja toivon imettäväni niin pitkään kuin maitoa riittää.