kyllä nyt kärsivällisyyttä koetellaan, ei merkkejäkään että tää syntyis ja ne vähäsetkin supistelut on vaan kadonneet, tää vois olla jopa hieman siedettävämpää jos tää flunssa ei yrittäis kaataa mua tai onhan se jo kaatanut kun emmä pysty muutaku lepäämään eikä tää vielä varsinaisesti oo vielä flunssaa mut jotain sinnepäin, aika käy vaan niin pitkäks kun voimat ei riitä lepoa pidemmälle
eilen oli viimenen neuvola jossa taas kaikki hyvin sf-mittakin oli jopa kasvanut sentin kun pysynyt paikallaan jo useamman viikon, sain vielä varmuudeksi labraan lähetteet hepatoosista jonne menen sitten jos kutina voimistuu, th kuten minäkin epäilin että vaikuttais epätodennäköseltä että ois hepatoosia mutta oon vaan nyt niin ylisuojelevainen ja jo pienistäkin asioista tosi huolissani
tunnen oloni tosi tankiksi, tuntuu että räjähdän kohta, oikeestaa tän koko alkuvuoden mun vatsanympärys mittakin pysyi paikallaan mut nyt se oli kahessa viikossa jo pompsahtanut reilut 3senttii
mä alan olee niin loppu...
perjantai 6. helmikuuta 2015
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
rv 40+4
huhhuijaa täällä asti vielä yli lasketun ajan mennään eikä tietookaa että poitsu olis tulossa, kyllähän supistuksia ja harkkasuppareita on nyt melkeen tullut päivittäin muutaman päivän ajan mutta toissapäivänä käydessäni synnärillä tarkastuttamassa tihkuuko lapsivettä niin selvisi että kohdun kaulaa on vielä jäljellä ja vain sormen päälle ollaan auki eli epäkypsätilanne synnytykselle mutta muuten kuulemma hyvä no mitä hyvää siin on mennään jo näillä viikoilla ja on noin alkeellinen tilanne, haluun synnyttää tai suorastaan haluan sen lapsen mutten halua synnyttää, emmä tiiä mitä lähemmäs synnytys tulee (enää max alle 2 viikkoo) niin se jotenki pelottaa ehkä siks että aimmin sen on vaan voinu sulkee pois ajatuksista mutta nyt se alkaa olemaan todellisuutta, mutta siis se vuoto ei ollut lapsivettä ja toisaalta hyvä niin sillä jos se ois sitä ollut niin oisin varmaan ollut shokissa jäädessäni sinne mutta nytkun on siellä jo kerran käynyt voi sinne palata luottavaisin mielin
Täällä kyllä mielialat vaihtelee tuontuosta, välillä oon ihan epätoivonen että eikö tää jo synny mut välillä oon ihan levollisin mielin että eihän täs mitää ku kahenviikonpäästä viimeistään meillä on pienokainen, olkoon vaikka maailman tappiin asti kunhan mun ei tartte olla huolissaan mistään. Täällä on kyllä kaikennäköstä yritetty edistääkseen tilannetta synnytystä kohti on liikuttu hullunlailla, lenkkeilty, rampattu ylämäkii, tanssittu, tehty lumitöitä, rämmitty polvia myöten lumihanges, shoppailtu, saunottu, juotu vadelmanlehti teetä, kokeiltu akupainantaa, siivottu, kyykätty, jumppapalloiltu, rentouduttu ja mitähän vielä ... ja vain osa näistä aiheuttanut vähäisesti supisteluja
Täällä kyllä mielialat vaihtelee tuontuosta, välillä oon ihan epätoivonen että eikö tää jo synny mut välillä oon ihan levollisin mielin että eihän täs mitää ku kahenviikonpäästä viimeistään meillä on pienokainen, olkoon vaikka maailman tappiin asti kunhan mun ei tartte olla huolissaan mistään. Täällä on kyllä kaikennäköstä yritetty edistääkseen tilannetta synnytystä kohti on liikuttu hullunlailla, lenkkeilty, rampattu ylämäkii, tanssittu, tehty lumitöitä, rämmitty polvia myöten lumihanges, shoppailtu, saunottu, juotu vadelmanlehti teetä, kokeiltu akupainantaa, siivottu, kyykätty, jumppapalloiltu, rentouduttu ja mitähän vielä ... ja vain osa näistä aiheuttanut vähäisesti supisteluja
perjantai 16. tammikuuta 2015
Neuvola ja lääkäri
Tänään taas poksuttiin rv 38+0
Toissapäivänä oli neuvola 37+5 jonka mukaan paino noussut 750g/vk, turvotuksia on, RR 123/87 p.81 (130/86 p.91) pissa puhdas, sf-mitta 32 ei ole muuttunut 2 viikkoon ja selkeästi oli raivotarjonnassa ja pikkusen sykkeet oli 150. Neuvolatäti sai minut kuitenkin epävarmaksi puheillaan kun jo kaksi kertaa ollut epävarma siitä sun tästä ja olisi tarjonnut lähetettäkin tuon sf-mitan takia mutten siinä vaiheessa tajunnut sitä huolia kun hän sanoi ettei laita sitä ellen sitä eritoten vaadi. No ajatukset vauvelin kunnossa olosta alkoivatkin sitten myöhemmin vaivaamaan ja ajattelin pyytää lähetteen kunnes tajusinkin että haluan varmuutta asiohin heti enkä odotella lähetettä joten läksin sitten eilen käymään yksityisellä lääkärillä joka teki perusteellisen tutkimuksen sekä ultrasi.
Noh hyvistä uutisista kannattikin vähän maksaa eli kaikki on normaalisti, vaikka ensimmäistä kertaa sain kuulla että painoa on kertynyt liikaa (16kg) mikä on sit myös jämähtänyt poitsun masuun (kun ympärysmitta oli keskikäyrän yläpuolella) muut mitat kanssa normaaleja keskellä keskikäyrää (paitsi reisiluu vähän lyhyempi) ja painoa nyt 3200g ja ennusteli syntymäpainoksi 3600-3700g, istukka ja napanuorakin toimi normaalisti, pikkunen oikeinpäin ja laskeutuu koko aika, kohdukaulakin oli pehmentynyt, epäili kuitenkin ettei pariin viikkoon vielä synny ja toistamiseen sai todeta että mulla on herkästi supisteleva kohtu kun jo pienestä kosketuksesta supistaa mutta mä en tunne niitä.
Toissapäivänä oli neuvola 37+5 jonka mukaan paino noussut 750g/vk, turvotuksia on, RR 123/87 p.81 (130/86 p.91) pissa puhdas, sf-mitta 32 ei ole muuttunut 2 viikkoon ja selkeästi oli raivotarjonnassa ja pikkusen sykkeet oli 150. Neuvolatäti sai minut kuitenkin epävarmaksi puheillaan kun jo kaksi kertaa ollut epävarma siitä sun tästä ja olisi tarjonnut lähetettäkin tuon sf-mitan takia mutten siinä vaiheessa tajunnut sitä huolia kun hän sanoi ettei laita sitä ellen sitä eritoten vaadi. No ajatukset vauvelin kunnossa olosta alkoivatkin sitten myöhemmin vaivaamaan ja ajattelin pyytää lähetteen kunnes tajusinkin että haluan varmuutta asiohin heti enkä odotella lähetettä joten läksin sitten eilen käymään yksityisellä lääkärillä joka teki perusteellisen tutkimuksen sekä ultrasi.
Noh hyvistä uutisista kannattikin vähän maksaa eli kaikki on normaalisti, vaikka ensimmäistä kertaa sain kuulla että painoa on kertynyt liikaa (16kg) mikä on sit myös jämähtänyt poitsun masuun (kun ympärysmitta oli keskikäyrän yläpuolella) muut mitat kanssa normaaleja keskellä keskikäyrää (paitsi reisiluu vähän lyhyempi) ja painoa nyt 3200g ja ennusteli syntymäpainoksi 3600-3700g, istukka ja napanuorakin toimi normaalisti, pikkunen oikeinpäin ja laskeutuu koko aika, kohdukaulakin oli pehmentynyt, epäili kuitenkin ettei pariin viikkoon vielä synny ja toistamiseen sai todeta että mulla on herkästi supisteleva kohtu kun jo pienestä kosketuksesta supistaa mutta mä en tunne niitä.
maanantai 12. tammikuuta 2015
Oireet osa 7
31.viikko
vihlontaa liikkuessa vatsalla,
hengenahdistusta,
närästystä,
lonkkasärkyjä,
nivusten vihlontaa/särkyä,
paljon erilaisia himoja syömisen suhteen
32.viikko
lonkkien särkyä/menkkamaista särkyä/jomotusta,
vihlasuja,
hengenahdistusta,
närästystä,
vas.jalan pakaran yläpuolella kipua joka vaikuttaa mm. kävelyyn joskus tuntuu että jalka lähtee alta
33.viikko
närästys,
selkäsärkyjä,
lonkkasärkyjä,
vihlontaa,
vas. jalan oireilua
34.viikko
närästys,
turvotus,
käsien puutuminen öisin,
liitoskipuja,
selkä ja lonkkasärkyjä,
vas. jalan oikkuilut,
vihlontaa,
uniongelmia (ei malta nukkua, ei saa unta)
35.viikko
liitoskipuja,
harjotus supistuksia,
selkä ja lonkkasärkyjä,
turvotusta,
maidon eritystä,
käsien puutumista öisin
36.viikko
liitoskipuja,
selkä ja lonkkasärkyjä,
maidon eritystä,
turvotusta,
käsien puutumista öisin
vihlontaa liikkuessa vatsalla,
hengenahdistusta,
närästystä,
lonkkasärkyjä,
nivusten vihlontaa/särkyä,
paljon erilaisia himoja syömisen suhteen
32.viikko
lonkkien särkyä/menkkamaista särkyä/jomotusta,
vihlasuja,
hengenahdistusta,
närästystä,
vas.jalan pakaran yläpuolella kipua joka vaikuttaa mm. kävelyyn joskus tuntuu että jalka lähtee alta
33.viikko
närästys,
selkäsärkyjä,
lonkkasärkyjä,
vihlontaa,
vas. jalan oireilua
34.viikko
närästys,
turvotus,
käsien puutuminen öisin,
liitoskipuja,
selkä ja lonkkasärkyjä,
vas. jalan oikkuilut,
vihlontaa,
uniongelmia (ei malta nukkua, ei saa unta)
35.viikko
liitoskipuja,
harjotus supistuksia,
selkä ja lonkkasärkyjä,
turvotusta,
maidon eritystä,
käsien puutumista öisin
36.viikko
liitoskipuja,
selkä ja lonkkasärkyjä,
maidon eritystä,
turvotusta,
käsien puutumista öisin
perjantai 9. tammikuuta 2015
Täysiaikainen
Niin se vuosi vaihtui ja täällä tultiin tänään täysiaikaseksi eli rv 37+0 <3Eilen kävin myös verenpaine kontrollissa neuvolassa jossa RR oli jo taas ok 130/86 p.91, pissa puhdas ja vauvelilla kaikki hyvin sykkeet 145, liikkeet ++ mutta terkka ei ollut varma mitenkä päin hän siellä touhusi vaikkakin sydänäänet kuului alhaalta joka viittaisi RT:hen mutta nyt tunnustellaan ja ensiviikolla tarkistuskäynti josko silloin saatasiin varmuutta vauvelin asentoon ja varmistetaan ettei RR lähde taasen nousuun.
Täällä aletaan elämään jänniä hetkiä koska h-hetki koittasi vaikka voisin vakuuttaa tämän menevän yli eli pahimmillaan odotellaan vielä viitisen viikkoa, itselläni vain on varma tunne siitä ja neuvolassakin epäili että näin voisi mitä todennäköisemmin käydä. Lisää jännitystä luo meidän asuntokaupat, omakotitalo josta olemme kiinnostuneet niin olisi enään meidän oman asunnon myyntiä vaille meidän. No onhan meillä hyvää aikaa tuonne maaliskuun lopulle asti kunnes sopimus raukeaa mutta olishan se kiva jos päästäisiin uuteen taloon mutta ehkä toivon tämän vauvan ensin syntyvän ja pääsenvän hänen kanssaan toimivaan arkeen ennenkuin alkaisi muuttorumba.
Ihanaa vuoden alkua!
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Hyvästit vuodelle 2014, tervetuloa uusivuosi!
Oi voi tuntuu että kaikki ovat olleet tyytyväisiä kulunneeseen vuoteen ja liibalaaba noh itsestäni ehkä tuntuu siltä etten voi samaistua niihin kommentteihin, päällimmäisenä tuntuu että olipa rankka vuosi vaikka paljon hyvääkin tapahtui.
Tammikuussa sain riemuita onnesta, olin raskaana kunnes se onni pois meiltä vietiinkin helmikuussa tuulimunauutisilla. Tammikuussa muutimme mieheni kanssa yhteen ja helmikuussa menimme kihloihin, olin samalla onnellinen ja surullinen näistä tapahtumista.
Koulunkäyntikin veteli viimesiään ja ne ajat olivat opiskelussa rankkoja, lopulta valmistuin maaliskuussa ja pääsin heti töihin. Tosin pian huomasin että työpaikan valinta osuin pahasti väärään, ekat viikot olivat yhtä helvettiä kunnes totuin siihen, lopulta tahtoni kuultiin ja pääsinkin omalle paikkakunnalle samoihin töihin tuttujen työtovereiden ja asiakkaiden pariin, tosin siihenkin sopeutuminen vei aikansa.
Kaiken tämän aikaa yritimme raskautua aina uusien pettymysten saattelemana ja pelko siitä että mitä jos emme saakkaan koskaan lapsia oli läsnä. Sitten toukokuussa syntyikin ihana kummityttöni ja seuraavana päivänä jo kesäkuun puolella teinkin positiivisen raskaustestin. Olin todella onnellinen ja todella peloissani että mitä jos tämä ei olisikaan totta, tulisi uusi tuulimuna tai kohdunulkoinen raskaus tai mitä jos tämä meneekin kesken.
Kesäkuun lopulla kävimme alkuraskauden ultrassa rv 8+6 ja saimme iloisia uutisia, kaikki oli kunnossa ja vihdoin viimein olin oikeasti raskaana. Iloa kuitenkin varjosti taasen pelko maagisesta 12.viikolle pääsystä, kuukauden saimme taas pelätä kunnes lopulta 12+4 ultrassa selvisi että kaikki on hyvin, pelko hälveni ja pikkuhiljaa osasin nauttia tästä todellisuudesta.
Sekin nautinto jäi todella vähiin, koko vuosi oli painettu menemään ilman hengähdystaukoja ja kuuma kesä töissä sekä raskaus verottivat todenteolla, olin tosi väsynyt ja päästin sen menemään liian pitkälle pelkäsin jopa olevani masentunut, lopulta hain sairaslomaa ja oloni/taakkani keveni vaikka ihan vain raskaudesta johtuva väsymys jatkuikin pitkälle syksyyn.
Oloni alkoi tasoittumaan ja syksyn tullen häiriönaapurikin rauhoittui. Koko elämä alkoi olemaan tasapainossa ja mahani kasvaessa olen nauttinut raskaudesta, työstä, elämästä ylipäätään eri tavalla kuin aimmin tänävuonna. Rakenneultran hyvien poika uutiseten vauhdittamana olemme alkaneet todenteolla valmistautumaan tulevaan, tekemään hankintoja jne Olemme jo monta kuukautta elänneet huushollissa jossa valmis pinnasänky odottaa pienokaistaan.
Raskaus on toki hidastanut/maltittanut elämääni ja onhan se tuonut mukanaan omat hankaluutensa kuten selkäsäryt ym joiden johdosta olen joutunut olemaan töistäkin poissa, kunnes joulukuussa koitti lomien aika ja lopulta äippälomakin alkoi.
Tosin nekin ovat pitäneen minut tekemisen vauhdissa, päätimme lopultakin pistää tämän asunnon myyntiin ja hankkia omakotitalon. Nyt olemme jo tehneet tarjouksen ja näyttäisi asiat tältä tiimoilta etenevän mukavasti, tammikuussa asunnonvälittäjän palattua lomiltaan alkaa ehkä asiat rullaamaan nopeammin. Siinä olikin mukavasti ennen joulua stressiä olihan kysessä iso päätös johon kyllä hyvin johdattivat tämän kerrostalon hurja meno (varkauksia, häiriökäyttäytymistä, pahoinpitelyjä) josta olen jo saanut tarpeekseni.
Pitkin raskautta kiihtyen loppuvuoteen on parisuhdettamme riepotelleet riidat, joista ollaan kuitenkin aina selvitty mutta jotka ovat ainaikin minulle olleet erittäin raskaita kokemuksia, mutta ne ovat varmasti myös tehneet hyvää parisuhteellemme ainakin lujittaneet sitä.
Tulevalta vuodelta 2015 odotan asuntoasioiden etenemistä ja muuttoa omaan omakotitaloon ennemmin tai myöhemmin mutta päällimmäisenä kuitenkin odotan lapsemme syntymään ja toivonmukaan "helppoa" arkea pikkuisen myötä. Elämäämme saapuu suurin aare unelmien täyttymys <3
Parempaa ja onnen täyteistä uutta vuotta lukijoille!
Tammikuussa sain riemuita onnesta, olin raskaana kunnes se onni pois meiltä vietiinkin helmikuussa tuulimunauutisilla. Tammikuussa muutimme mieheni kanssa yhteen ja helmikuussa menimme kihloihin, olin samalla onnellinen ja surullinen näistä tapahtumista.
Koulunkäyntikin veteli viimesiään ja ne ajat olivat opiskelussa rankkoja, lopulta valmistuin maaliskuussa ja pääsin heti töihin. Tosin pian huomasin että työpaikan valinta osuin pahasti väärään, ekat viikot olivat yhtä helvettiä kunnes totuin siihen, lopulta tahtoni kuultiin ja pääsinkin omalle paikkakunnalle samoihin töihin tuttujen työtovereiden ja asiakkaiden pariin, tosin siihenkin sopeutuminen vei aikansa.
Kaiken tämän aikaa yritimme raskautua aina uusien pettymysten saattelemana ja pelko siitä että mitä jos emme saakkaan koskaan lapsia oli läsnä. Sitten toukokuussa syntyikin ihana kummityttöni ja seuraavana päivänä jo kesäkuun puolella teinkin positiivisen raskaustestin. Olin todella onnellinen ja todella peloissani että mitä jos tämä ei olisikaan totta, tulisi uusi tuulimuna tai kohdunulkoinen raskaus tai mitä jos tämä meneekin kesken.
Kesäkuun lopulla kävimme alkuraskauden ultrassa rv 8+6 ja saimme iloisia uutisia, kaikki oli kunnossa ja vihdoin viimein olin oikeasti raskaana. Iloa kuitenkin varjosti taasen pelko maagisesta 12.viikolle pääsystä, kuukauden saimme taas pelätä kunnes lopulta 12+4 ultrassa selvisi että kaikki on hyvin, pelko hälveni ja pikkuhiljaa osasin nauttia tästä todellisuudesta.
Sekin nautinto jäi todella vähiin, koko vuosi oli painettu menemään ilman hengähdystaukoja ja kuuma kesä töissä sekä raskaus verottivat todenteolla, olin tosi väsynyt ja päästin sen menemään liian pitkälle pelkäsin jopa olevani masentunut, lopulta hain sairaslomaa ja oloni/taakkani keveni vaikka ihan vain raskaudesta johtuva väsymys jatkuikin pitkälle syksyyn.
Oloni alkoi tasoittumaan ja syksyn tullen häiriönaapurikin rauhoittui. Koko elämä alkoi olemaan tasapainossa ja mahani kasvaessa olen nauttinut raskaudesta, työstä, elämästä ylipäätään eri tavalla kuin aimmin tänävuonna. Rakenneultran hyvien poika uutiseten vauhdittamana olemme alkaneet todenteolla valmistautumaan tulevaan, tekemään hankintoja jne Olemme jo monta kuukautta elänneet huushollissa jossa valmis pinnasänky odottaa pienokaistaan.
Raskaus on toki hidastanut/maltittanut elämääni ja onhan se tuonut mukanaan omat hankaluutensa kuten selkäsäryt ym joiden johdosta olen joutunut olemaan töistäkin poissa, kunnes joulukuussa koitti lomien aika ja lopulta äippälomakin alkoi.
Tosin nekin ovat pitäneen minut tekemisen vauhdissa, päätimme lopultakin pistää tämän asunnon myyntiin ja hankkia omakotitalon. Nyt olemme jo tehneet tarjouksen ja näyttäisi asiat tältä tiimoilta etenevän mukavasti, tammikuussa asunnonvälittäjän palattua lomiltaan alkaa ehkä asiat rullaamaan nopeammin. Siinä olikin mukavasti ennen joulua stressiä olihan kysessä iso päätös johon kyllä hyvin johdattivat tämän kerrostalon hurja meno (varkauksia, häiriökäyttäytymistä, pahoinpitelyjä) josta olen jo saanut tarpeekseni.
Pitkin raskautta kiihtyen loppuvuoteen on parisuhdettamme riepotelleet riidat, joista ollaan kuitenkin aina selvitty mutta jotka ovat ainaikin minulle olleet erittäin raskaita kokemuksia, mutta ne ovat varmasti myös tehneet hyvää parisuhteellemme ainakin lujittaneet sitä.
Tulevalta vuodelta 2015 odotan asuntoasioiden etenemistä ja muuttoa omaan omakotitaloon ennemmin tai myöhemmin mutta päällimmäisenä kuitenkin odotan lapsemme syntymään ja toivonmukaan "helppoa" arkea pikkuisen myötä. Elämäämme saapuu suurin aare unelmien täyttymys <3
Parempaa ja onnen täyteistä uutta vuotta lukijoille!
Neuvola ja lääkäri
tänään 35+5 neuvola, poitsu on edelleen raivotarjonnassa, sf 32cm, pissa puhdas, sykkeet 140, paino noussut kaiken kaikkiaan 14,5kg( ja ennätyksellisesti jouluna tuli lisää vain 400g vaikka ihan yhtälailla herkuttelin kuin aiempinakin vuosina jolloin kiloja tullut reippasti 2-3) , näiltäosin kaikki kunnossa mutta RR olikin monen mittauksen jälkeen edelleen huimat 140/93 p.109, kaksiviikkoa sitten olivat 110/77 p.79 mutta tätä ennen olleet säännöllisesti 129/89 p.97 ja tätä alemmat, sanoi ettei ole syytä huoleen mutta kotiseurantaa ja ensiviikolle ylimääräinen neuvola käynti
Koska viime kirjoituksesta on taasen aikaa niin kerkesin jo ennen joulua käydä neuvolalääkärillä 33+6 jossa sielläkin kaikki hyvin, pikkunen oli kääntynyt "ekaa" kertaa ja nyttemmin pysyvästi raivotarjontaan ja alatiesynnytys onnistuu, kohdunsuu oli ennallaan 3cm kiinteä ja kiinni kuten aimmin viikolla 15+3 ekassa lääkärin tarkastuksessa.
Enään 30päivää laskettuun aikaan :)
Koska viime kirjoituksesta on taasen aikaa niin kerkesin jo ennen joulua käydä neuvolalääkärillä 33+6 jossa sielläkin kaikki hyvin, pikkunen oli kääntynyt "ekaa" kertaa ja nyttemmin pysyvästi raivotarjontaan ja alatiesynnytys onnistuu, kohdunsuu oli ennallaan 3cm kiinteä ja kiinni kuten aimmin viikolla 15+3 ekassa lääkärin tarkastuksessa.
Enään 30päivää laskettuun aikaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)