Oi voi tuntuu että kaikki ovat olleet tyytyväisiä kulunneeseen vuoteen ja liibalaaba noh itsestäni ehkä tuntuu siltä etten voi samaistua niihin kommentteihin, päällimmäisenä tuntuu että olipa rankka vuosi vaikka paljon hyvääkin tapahtui.
Tammikuussa sain riemuita onnesta, olin raskaana kunnes se onni pois meiltä vietiinkin helmikuussa tuulimunauutisilla. Tammikuussa muutimme mieheni kanssa yhteen ja helmikuussa menimme kihloihin, olin samalla onnellinen ja surullinen näistä tapahtumista.
Koulunkäyntikin veteli viimesiään ja ne ajat olivat opiskelussa rankkoja, lopulta valmistuin maaliskuussa ja pääsin heti töihin. Tosin pian huomasin että työpaikan valinta osuin pahasti väärään, ekat viikot olivat yhtä helvettiä kunnes totuin siihen, lopulta tahtoni kuultiin ja pääsinkin omalle paikkakunnalle samoihin töihin tuttujen työtovereiden ja asiakkaiden pariin, tosin siihenkin sopeutuminen vei aikansa.
Kaiken tämän aikaa yritimme raskautua aina uusien pettymysten saattelemana ja pelko siitä että mitä jos emme saakkaan koskaan lapsia oli läsnä. Sitten toukokuussa syntyikin ihana kummityttöni ja seuraavana päivänä jo kesäkuun puolella teinkin positiivisen raskaustestin. Olin todella onnellinen ja todella peloissani että mitä jos tämä ei olisikaan totta, tulisi uusi tuulimuna tai kohdunulkoinen raskaus tai mitä jos tämä meneekin kesken.
Kesäkuun lopulla kävimme alkuraskauden ultrassa rv 8+6 ja saimme iloisia uutisia, kaikki oli kunnossa ja vihdoin viimein olin oikeasti raskaana. Iloa kuitenkin varjosti taasen pelko maagisesta 12.viikolle pääsystä, kuukauden saimme taas pelätä kunnes lopulta 12+4 ultrassa selvisi että kaikki on hyvin, pelko hälveni ja pikkuhiljaa osasin nauttia tästä todellisuudesta.
Sekin nautinto jäi todella vähiin, koko vuosi oli painettu menemään ilman hengähdystaukoja ja kuuma kesä töissä sekä raskaus verottivat todenteolla, olin tosi väsynyt ja päästin sen menemään liian pitkälle pelkäsin jopa olevani masentunut, lopulta hain sairaslomaa ja oloni/taakkani keveni vaikka ihan vain raskaudesta johtuva väsymys jatkuikin pitkälle syksyyn.
Oloni alkoi tasoittumaan ja syksyn tullen häiriönaapurikin rauhoittui. Koko elämä alkoi olemaan tasapainossa ja mahani kasvaessa olen nauttinut raskaudesta, työstä, elämästä ylipäätään eri tavalla kuin aimmin tänävuonna. Rakenneultran hyvien poika uutiseten vauhdittamana olemme alkaneet todenteolla valmistautumaan tulevaan, tekemään hankintoja jne Olemme jo monta kuukautta elänneet huushollissa jossa valmis pinnasänky odottaa pienokaistaan.
Raskaus on toki hidastanut/maltittanut elämääni ja onhan se tuonut mukanaan omat hankaluutensa kuten selkäsäryt ym joiden johdosta olen joutunut olemaan töistäkin poissa, kunnes joulukuussa koitti lomien aika ja lopulta äippälomakin alkoi.
Tosin nekin ovat pitäneen minut tekemisen vauhdissa, päätimme lopultakin pistää tämän asunnon myyntiin ja hankkia omakotitalon. Nyt olemme jo tehneet tarjouksen ja näyttäisi asiat tältä tiimoilta etenevän mukavasti, tammikuussa asunnonvälittäjän palattua lomiltaan alkaa ehkä asiat rullaamaan nopeammin. Siinä olikin mukavasti ennen joulua stressiä olihan kysessä iso päätös johon kyllä hyvin johdattivat tämän kerrostalon hurja meno (varkauksia, häiriökäyttäytymistä, pahoinpitelyjä) josta olen jo saanut tarpeekseni.
Pitkin raskautta kiihtyen loppuvuoteen on parisuhdettamme riepotelleet riidat, joista ollaan kuitenkin aina selvitty mutta jotka ovat ainaikin minulle olleet erittäin raskaita kokemuksia, mutta ne ovat varmasti myös tehneet hyvää parisuhteellemme ainakin lujittaneet sitä.
Tulevalta vuodelta 2015 odotan asuntoasioiden etenemistä ja muuttoa omaan omakotitaloon ennemmin tai myöhemmin mutta päällimmäisenä kuitenkin odotan lapsemme syntymään ja toivonmukaan "helppoa" arkea pikkuisen myötä. Elämäämme saapuu suurin aare unelmien täyttymys <3
Parempaa ja onnen täyteistä uutta vuotta lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti