Keskola

Kaksi tuntia syliteltyäni vauvaa ja levättyäni synnytyssalissa kätilö tutki poikaa ja kutsui lääkärin paikalle. Poitsun oikeanpuoleiset käsi ja jalka eivät hapettuneet tarpeeksi joten hänet täytyi viedä keskolaan lisätutkimuksiin isän saattelemana minun jäädessäni itkuisena ja väsyneenä saliin, se kirpaisi pahasti ettei vauvalla ollutkaan kaikki hyvin ja hänet vietiin luotani pois.

Lisätutkimuksissa sitten todettiinkin vauvalla infektio, ei tiedetä varmaksi mistä sai infektion mutta keuhkoissa oli ainakin lapsivettä ja mulla todettiin myöhemmin kohtutulehdus että todennäköisesti jommasta kummasta hänkin sairastui.

Osastolla hänelle sitten aloitettiin lisähappi (ensin 100% ja sittemmin 45%), kipulääkkeet, lämpöhoito sekä nenämahaletkuruokinta lisänä jotain verensokerin nostattajaa. Muutaman tunnin itse levänneenä lähdin katsomaan vauvaa ja se oli yksi kamalammista kokemuksista, nähdä pienokainen heikkona moniin johtoihin kiinnitettynä ja pelko siitä mitä tulin kuulemaan. Noh minulle kerrottiin edeltävät asiat ja hoitajat kuvailivat vauvaa kipeäksi joka rasittui jo pienestä.

Kaikkea en itsekkään muista kun aika meni ihan humussa. Pari ensimmäistä päivää oli vauvalle rankkoja, tehtiin jatkuvasti eri mittauksia ja tila muuttui välillä parempaan suuntaa kunnes taas joku osa alue romahti, pikkuhiljaa lääkkeetkin alkoivat purra, raajojen hapetus tasoittumaan normaalille tasolle ja neliraajaverenpaineet pysymään aloillaan. Pikkuiselle alettiin antamaan tuttipullosta ruokaa ja kokeiltiinhan tissiäkin mutta se oli aluksi ylivoimaisen rankaa vauvalle. Päästiin lisähapestakin kokonaan. Parinpäivän ikäisenä aloitettiin sinivalohoitokin, korkeimmillaan bili oli 297, hoitoa jatkettiin pari päivää. Päästiin jo teho valvonnastakin muistaakseni 4päivän ikäisenä rauhallisempaan huoneeseen.

Pääsimme alusta asti hoitamaan vauvaa hänen vointinsa puitteissa vaihtamaan vaippaa, syöttämään, sylittelemään jne Piuhatkin vauvan ja laitteiden välillä vähenivät jatkuvasti, lopulta seurailun kohteena oli vain verensokeri josta päätettiin neljän tunnin syöttöväli. Alkoi olla kotiutumisen hetki ja lopputarkastuksessa olikin jo hyvävointinen poika, kaikki kunnossa jopa sydänkin toipunut. Vaan sitten minä meninkin kohtutulehduksesta huonompaan kuntoon ja jouduin osastolle, pääsin sentään synnyttäneiden osastolle jonne sain vauvankin mukaan. Kaiken kaikkiaan sairaalassa tuli oltua synnyttämässä, keskolassa ja osastolla yhteensä 9päivää.

Synnytyskertomus

13.2. aamusta rv 42+0 mentiin toiseen yliaikaiskontrolliin johon oli jo sovittu käynnistys. Tutkittaessa kaikki vaikutti hyvältä, limatulppaakin oli juuri lähtenyt irtoamaan mutta kohdunsuu oli muistaakseni vain sentin tai puoltoista auki ja paksu reuna ja vauvan pää vielä ylhäällä. Sitten minulle laitettiin ballonki ja lähetettiin osastolle odottelemaan, mietoja supistuksia tuli ja rappusia ravattiin, 5 tunnin odotuksen jälkeen ballonki irtosi ja olin 3cm auki joten synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun klo15. Tähän asti muistan vielä ihan hyvin mutta nyt täytyy alkaa lunttaa papereista :D

Kalvojen puhkasusta seurasi vain pieniä supistuksia 5min välein joten klo.17 sain jotain supistuksia aiheuttavaa suoneen, eikä mennytkään kuin vajaa tunti kun jo tarvittiin ilokaasua, jyväpussia ja kipulääkettä piikkinä lihakseen. Noh kipulääke auttoi mutta sen ja ilokaasun vaikutuksesta aloin jo miehen mukaan olee aika lääkehuuruis :D Klo.20 mulle nous kuume joten supistustippa lopetettiin ja laitettiin jotain kuumetta alentavaa.

Kätilöidenkin työvuoro vaihtuu jes (edellinen kätilö oli kamala, meillä ei synkannu) ja tilalle tuli aivan ihana kätilö joka päästi mut sängystäkin liikkeelle. Tässä vaiheessa mulla oli jo omia supistuksia joiden kanssa pärjäsin pelkällä ilokaasulla kunnes klo.23 sekään ei enään riittänyt ja oltiin auki 4cm, sain epiduraalin joka auttoi hyvin ja supistus tippaa aletiin taas tiputtaan.

Vuorokausi vaihtui ystävänpäiväksi ja klo. 1 oltiin auki jo 6cm ja siitä tunnin päästä 9cm ja 20min päästä kohdunsuu täysin auki ja olin kuulemma hyvin kivulias eikä ponnistaminen kuulemma onnistunut (näistä kivuista mulla ei mitään muistikuvaa) sain lisäannoksen epiduraalia. Sitten aloitetiin ponnistamaan kylkiasennosta josta poikkipöytään ja ponnistukset onnistui kuulemma jo hyvin.

klo. 3.20 lääkäri ja toinen kätilö tulevat paikalle ja ponnistaminen ei enään sujukkaan tarpeeksihyvin, 8minuuttia tästä poika syntyy imukupilla avustettuna 14.2 rv 42+1 klo.3.28 hyväkuntoisena 3860g 52cm päänympärys 36cm 9/9 pistein.

Jälkeiset syntyvät täydellisinä ja epistomia ommellaan. Sain vauvan rinnalle. Parin tunninpäästä vauvaa tutkitiin ja hän joutuikin lähtemään keskolaan lisätutkimuksiin josta seuraavassa postauksessa lisää. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1. 4h 55min, 2. 33min, 3. 11min

Yliaikaskontrolli

Eilen siis kävin yliaikaskontrollissa rv 41+5 jossa kaikki oli hyvin.

RR: 133 /99 lääkäri olikin sitten vähän huolissaan alapaineesta kun se on viikolta 35+ yleensä huidellu tuolla 90 yli mutta selvitin kuitenkin että kotimittauksilla se on aina ollut alle 90 ja kuinka tyhmää onkaan neuvolassa tai ä-polilla mitata verenpaine samantien kun pääset huoneeseen niin tottakai se on korkea kun ei kerkiä levähtää.
Pissa oli puhdas.
Vauvan sydänkäyrät erinnomaiset, sykkeet vaihteli 140-170 välillä ja kertaakaan käyrillä ei supistanut.
Lääkärin tekemässä sisätutkimuksessa kohdunsuu oli yhdelle sormelle auki ja ei osannut varmaksi sanoa oliko kohdunkaulaa vähän vai ei ollenkaan jäljellä. Pikkuinen ei ollut vielä kiinnittynyt.
Käsillä ja ulrtalla päätellen sanoi painoarvioksi 3649g.
Ultrassakin kaikki hyvin vaikka esim. näille viikoille tyypillistä istukan kalkketumista oli havaittavissa muttei sitäkään hälyyttävästi. Napanuorakin kunnossa. Ja lapsivettä normaalisti.
Ronkki muuten aika kovakourasesti tosin tarkoituksellisesti jospa synnytys lähtis ite käyntiin mutta kyllähän se päivän mittaan aiheutti lieviä supistuksia jotka nekin sitten iltaa myöten hälveni kokonaan pois.

Muistinkohan nyt mainita kaikesta...kaiken kaikkiaan käyntiin meni reilu tunti ja lopputulemaksi tuli että huomenna heti aamusta ä-polillle ja käynnistetään. Lääkäri arveli että aloitettasiin kalvojen puhkaisulla.

Kääk huomenna on perjantai 13.päivä ja tulee tasan vuosi siitä kun mulla todettiin tuulimunaraskaus, että näillä peloilla sit käynnistelemään, toivottavasti ei tiedä epäonnea ja jokatapauksessa vietän jo toistamiseen peräkkäisinä vuosina ystävänpäivän keskussairaalassa, toivottavasti tästä ei tule tapaa...

Käynnistykseen lähden kuitenkin hyvillä mielin, vielä se ei kauheesti jännitä mutta enköhän oo huomenna jännityksestä ihan korppuna

Viime hetkiäkö?

Toivottavasti tämä jäisi viimeiseksi raskauden aikaiseksi kirjoitukseksi ja seuraavan kerran pääsisinkin kirjoittelemaan jo synnytyksestä. Huomenna rv41+5 on yliaikaiskontrolli äitiyspoliklinikalla ja se pistää jo vähän sukat pyörimään jalassa, luulen että tuomioni tulee olemaan joko
kaikki hyvin tule ylihuomenna takaisin tai
kohdunkaulan/suun tilanne on edennyt viimekerrasta joten odotetaa ihan rauhassa kyllä hän sieltä itse tulee tai
kohdunkaulan/suun tilanne ei ole viime tarkaustuksesta (40+2) muuttunut lähes ollenkaan tai on hitaasti mennyt eteenpäin joten turhaan tässä odotellaan ensiviikkoon kun voimme jo nyt käynnistää
itse toivoisin tietty että saataisiin vauva pikimiten ja mieluiten luonnollisesti muttakun tuntuu ettei tässä ole tapahtunut mitään synnytykseen viittaavaa niin jos käynnistys on ennemmin tai myöhemmin se vaihtoehto niin mieluiten sitten huomenna.

Aiemmin jo kerroin olevani henkisesti aika loppusuoralla mutta nyt on ollut taas parempia päiviä henkisesti mutta fyysisesti alkaa paikat kremppaamaan noh mutta se ei liene ihmekkään enään tässävaiheessa. Mutta jos joudumme huomenna palaamaan tulee taas varmaan henkisesti vaikeempaa kun toiveet huomiselle on aika korkeella, edes sen suhteen että tuolla alakerrassa olisi tapahtunut jotain edistymistä.

rv 41+0

kyllä nyt kärsivällisyyttä koetellaan, ei merkkejäkään että tää syntyis ja ne vähäsetkin supistelut on vaan kadonneet, tää vois olla jopa hieman siedettävämpää jos tää flunssa ei yrittäis kaataa mua tai onhan se jo kaatanut kun emmä pysty muutaku lepäämään eikä tää vielä varsinaisesti oo vielä flunssaa mut jotain sinnepäin, aika käy vaan niin pitkäks kun voimat ei riitä lepoa pidemmälle

eilen oli viimenen neuvola jossa taas kaikki hyvin sf-mittakin oli jopa kasvanut sentin kun pysynyt paikallaan jo useamman viikon, sain vielä varmuudeksi labraan lähetteet hepatoosista jonne menen sitten jos kutina voimistuu, th kuten minäkin epäilin että vaikuttais epätodennäköseltä että ois hepatoosia mutta oon vaan nyt niin ylisuojelevainen ja jo pienistäkin asioista tosi huolissani

tunnen oloni tosi tankiksi, tuntuu että räjähdän kohta, oikeestaa tän koko alkuvuoden mun vatsanympärys mittakin pysyi paikallaan mut nyt se oli kahessa viikossa jo pompsahtanut reilut 3senttii

mä alan olee niin loppu...

rv 40+4

huhhuijaa täällä asti vielä yli lasketun ajan mennään eikä tietookaa että poitsu olis tulossa, kyllähän supistuksia ja harkkasuppareita on nyt melkeen tullut päivittäin muutaman päivän ajan mutta toissapäivänä käydessäni synnärillä tarkastuttamassa tihkuuko lapsivettä niin selvisi että kohdun kaulaa on vielä jäljellä ja vain sormen päälle ollaan auki eli epäkypsätilanne synnytykselle mutta muuten kuulemma hyvä no mitä hyvää siin on mennään jo näillä viikoilla ja on noin alkeellinen tilanne, haluun synnyttää tai suorastaan haluan sen lapsen mutten halua synnyttää, emmä tiiä mitä lähemmäs synnytys tulee (enää max alle 2 viikkoo) niin se jotenki pelottaa ehkä siks että aimmin sen on vaan voinu sulkee pois ajatuksista mutta nyt se alkaa olemaan todellisuutta, mutta siis se vuoto ei ollut lapsivettä ja toisaalta hyvä niin sillä jos se ois sitä ollut niin oisin varmaan ollut shokissa jäädessäni sinne mutta nytkun on siellä jo kerran käynyt voi sinne palata luottavaisin mielin

Täällä kyllä mielialat vaihtelee tuontuosta, välillä oon ihan epätoivonen että eikö tää jo synny mut välillä oon ihan levollisin mielin että eihän täs mitää ku kahenviikonpäästä viimeistään meillä on pienokainen, olkoon vaikka maailman tappiin asti kunhan mun ei tartte olla huolissaan mistään. Täällä on kyllä kaikennäköstä yritetty edistääkseen tilannetta synnytystä kohti on liikuttu hullunlailla, lenkkeilty, rampattu ylämäkii, tanssittu, tehty lumitöitä, rämmitty polvia myöten lumihanges, shoppailtu, saunottu, juotu vadelmanlehti teetä, kokeiltu akupainantaa, siivottu, kyykätty, jumppapalloiltu, rentouduttu ja mitähän vielä ... ja vain osa näistä aiheuttanut vähäisesti supisteluja

Neuvola ja lääkäri

Tänään taas poksuttiin rv 38+0

Toissapäivänä oli neuvola 37+5 jonka mukaan paino noussut 750g/vk, turvotuksia on, RR 123/87 p.81 (130/86 p.91) pissa puhdas, sf-mitta 32 ei ole muuttunut 2 viikkoon ja selkeästi oli raivotarjonnassa ja pikkusen sykkeet oli 150. Neuvolatäti sai minut kuitenkin epävarmaksi puheillaan kun jo kaksi kertaa ollut epävarma siitä sun tästä ja olisi tarjonnut lähetettäkin tuon sf-mitan takia mutten siinä vaiheessa tajunnut sitä huolia kun hän sanoi ettei laita sitä ellen sitä eritoten vaadi. No ajatukset vauvelin kunnossa olosta alkoivatkin sitten myöhemmin vaivaamaan ja ajattelin pyytää lähetteen kunnes tajusinkin että haluan varmuutta asiohin heti enkä odotella lähetettä joten läksin sitten eilen käymään yksityisellä lääkärillä joka teki perusteellisen tutkimuksen sekä ultrasi.

Noh hyvistä uutisista kannattikin vähän maksaa eli kaikki on normaalisti, vaikka ensimmäistä kertaa sain kuulla että painoa on kertynyt liikaa (16kg) mikä on sit myös jämähtänyt poitsun masuun (kun ympärysmitta oli keskikäyrän yläpuolella) muut mitat kanssa normaaleja keskellä keskikäyrää (paitsi reisiluu vähän lyhyempi) ja painoa nyt 3200g ja ennusteli syntymäpainoksi 3600-3700g, istukka ja napanuorakin toimi normaalisti, pikkunen oikeinpäin ja laskeutuu koko aika, kohdukaulakin oli pehmentynyt, epäili kuitenkin ettei pariin viikkoon vielä synny ja toistamiseen sai todeta että mulla on herkästi supisteleva kohtu kun jo pienestä kosketuksesta supistaa mutta mä en tunne niitä.