Raskaana!

Olen kirjoittanut tammikuusta asti päiväkirjaa jota alan täällä nyt julkaisemaan eli hieman tulee kulumaan aikaa ennenkuin päästään nykyiseen tilanteeseeni, luettava on aika avointa kerrontaa vaikkakin joitain yksityiskohtia olenkin poistanut alkuperäisestä tekstistä mutta kannattaa muistaa lukiessaan että tämä raskaus todettiin tuulimunaksi ja luonnollisestikkin stoori alkaa siitä kun epäilyni heräsi ja testi näytti plussaa.

6.1.2014 loppiainen

Joulun jälkeen 2013 tunsin kuinka rintani olivat turvonneet noin kaksin kertaisiksi ja ihmettelin kovasti, luulin jouluna lihonneeni niin paljon että kilot tuli myös rintoihini. Pe 27.12 lähdettyämme mieheni kanssa porukoiltamme ensin hakemaan muutto tavaroita kohti uutta kotia itkin koko matkan ja sen jälkeenkin, ajattelin silloinkin mikä mättää mutta pistin sen suurten muutosten piikkiin muutto, entisen kodin hyvästit, joulun päättyminen, pikkuveljen kasvu ja armeijaan lähtö, ikävä isiä jne uudessa kodissakaan itku ei hellittänyt kun kaksi pehmoleluani päätyivät taas saman katon alle en voinut olla itkemättä ja itkettää se vieläkin (ihmeelliset raskaushormonit :D). 

Olimme jo jonkin aikaa toivoneet lasta ja sen mukaisia oireita oli joskus ilmennyt ilman raskautta joten epäilin taasen samaa, huolimatta siitäkään että tuli alavatsan vihlasuja. Huolestuin vasta herätessäni öisin hirveään alavatsakipuun joka tosin meni 15 minuutissa ohi ja toistui useampaan kertaan myös iltaisin ja aamuisin muttei koskaan päiväsaikaan. Sitten alkoi ilmenemään muutaman päivän ajan edellisten lisäksi menkkamaisia kipuja ilman menkkoja kaksi kertaa kovempina, muttei mitenkään häiritsevinä sekä lievää päänsärkyä. Tähän mennessä olin googlettanut erinnäisistä vaivoista ja raskaudesta paljon mutta pelko siitä etten olisikaan raskaana sai aina uskon pois että ei tälläkään kertaa, mutta ajatuksissa oli kuitenkin odottaa menkkojen tuloa/poisjääntiä 5.1 asti kunnes tekisin vasta raskaustestin. 

Malttamattomana kuitenkin päätin kokeille 3.1 klo. 8.25 aamulla RFSU:n testiä jolloin kerkesin jo toivoa vatsakivuissani että jos nämä on raskaus kipuja niin en todellakaan halua olla raskaana ja olin aivan varma että testi osaittautuisi negatiiviseksi koska menkkoja vielä odoteltiin ja tapansa mukaisesti tuottaisi pettymyksen ja pissallakin olin jo käynyt pari kertaa aamuyön aikana joten hormoneita ei olisi tässä pissassa tarpeeksi . Yllättäen kuitenkin testi oli positiivinen vahvalla haamuviivalla ja olen raskaana. Tunneskaala oli sekava toisaalta tätä olimme odottaneet jo lokakuun puolesta välistä jolloin lopetin pillereiden syömisen mutta nämä kivut ja ehkä hieman epävarma elämäntilanne (opiskelut kesken, miehen kriisi halusta vaihtaa elämän suuntaa) saivat toivomaan negatiivista. Lopulta olin kuitenkin iloinen vaikka tiesin että vasta miehelle kerrottuani ilostuisin enemmän nähdessäni hänen onnen joka oli kyllä aluksi hämmentynyt eikä meinannut uskoa minua kun sanoin  ”Me saadaan vauva” ruokapöydässä hänen työpäivänsä jälkeen. Nytten oireena ollut lähinnä yöllä tulevat vatsakipukohtaukset jotka lievittyvät kun käy kävelemässä vähän ja ummettus. Tänään myös vihdoin mittasin ns. alkutilanteen mitat joista sitten lähden vertaamaan kuinka ”leviän”. 

Laskimme myös edellisten kuukautisten alun perusteella 5.12.13 että laskettu aika olisi 14.9.14 tienoilla eli nyt olisi alkanut raskausviikko 5. Alusta asti testin tehtyäni, lukiessani lapsen luonnehoroskooppia, miehen tunne ja näiden kaikkien päälle vielä netistä löytyvät testit niin epäillyksenä on että sieltä tulee tyttö, sitä miehenikin toivoisikin ja ehkä vähän mäkin vaikka enemmän mä poikaa toivoisin mutta kumpi vain on enemmän kuin tervetullut. Mieheni on ollut kyllä aivan ihana asian suhteen ja tiedän että hänestä tulee hyvä mies ja isä, hän on nytkin niin suojelevainen, ei anna tehdä mitään mikä vähääkää voisi jotenkin vahingoittaa lasta ja palvelee pienissäkin asioissa, tosin yritän minäkin olla hänelle vastapainoksi ihanampi ja huomaavaisempi kiukku ja kipukohtauksia lukuunottamatta. Muita oireita on ollut ajoittainen painon tunne alavatsassa, huimaus noustessa, tosin sitä mulla normaalistikkin.

 Oon päättänyt elää tosiaankin ihan normaalia elämää tämänkin ajan enkä aio invalitisoitua niinkuin jotkut odottavat äidit, aion harrastaa liikuntaa niin pitkälle kuin mahdollista ja jos ei muuta kykene tai jaksa niin ainakin vähintään 30min kävely lenkki 5 kertaa viikossa.

3.1.14